--Toxicity--

Kulttuurien
välinen kuilu
mielikuvitusleikkeineen

salaisten
intohimojen syvyys,
tunne elämän
tulvan kyky
hukkua
sopusoinnun nuotistoon

tahti tahdilta
olin virittäytynyt,
haluni näköiseksi

tahdoin nähdä
itsestäni
puolia

kokonaisuuksien
sulautua yhteen

ruumiin ja
hengen kauneutta
kaikessa heikkoudessaankin

raakuutta, joka
suurimman hädän
hetkelläkin

osaisi olla
enemmän kuin tuo
syrjässä makaava
leikkikalu

enemmän kuin
pelkkä jokapäiväinen
elämäntahto

halu nähdä ja
näyttää
intohimoinen itsensä

-

miten toivoisin
hedelmällisen siemenen
kasvavan

opettavan uhkeaa
aistillisuutta,
halkeavan elämää
nähneen ihon
halkeamat

kivun ja
valheen väsyttämät
rypyt,
jotka toivoisi
salaperäisen hymyn
saattavan katseelta
kielletyn

näkyväksi

elämän paljastavan
itsensä
ja vaikka
se
kuolisi siihen
esiin työntyvään
haluun

näkisi iäisyyden
siintävän
siinä lupauksessa

ymmärtävän sen
laulun jokaisen
tavun,
jokaisen sävelen

kyvyn yhdistää
kieliä ja kuvaa

sitä mitä
sanotaan
rakkaudeksi

-

hiljaisuus

kauneutta seuraa
aina hiljaisuus

ajan painekaan
ei saa lumoavaakaan
kasvoa
puhumaan

kasvoja joita
uurteet painavat,
mutta
niillä on
selkeät
ääriviivat

ne kasvot
vanhenevat
pelätessään jumalaa

itseään ja
elämän keskipistettä

linjaa,
joka sivuaa
ja koskettaa
moraalia

unohtaa nautinnon kasvot

ja sulkee itsensä
kuvan ulkopuolelle

-

kukaan ei ottanut
valokuvaa,
kukaan ei
pessyt kasvoja

pukenut niitä
parhaimpiinsa

miten puhtaasta
epätoivosta voisi
nostaa onnellisuutta

miten kauniista katseesta
kaivetaan hymynvire,
joka saa kantajansa
uskomaan itseensä

uskomaan sievyyden
olevan osa askelmaa,
osa mielentilan luomaa
illuusiota

muuttua miksi
tahtoni haluaa
elämäni muuttuvan

-

miten sana osuisi
maaliinsa
ja synnyttäisi
kokonaisuuden

unohtaisi mitä
on salannut

sen, että
rakastaa ja
tahtomattaankin
tuntee myös
vihaa

vihaa sokeaan
sisimpään,
niin kuin kissa,
joka on
syntyessään sokea

ja silti se
tuntee

hiljaisuuden

kuinka se
suljettu ovi
ei avaa

enkä näe
silmiensä väriä

tunne tuoksua,
jonka suloinen
iho jättää

-

minun täytyy
olla hullu

epätoivon valokuva
vierelläni ja
se raukeus

virran hohde,
joka
vie omaansa

uusi aika,
velvollisuudet
itseään
ja ympäristöään kohtaan

olla oikealla
tavalla
oikeassa paikassa

poissa paikaltaan

ja niin se sielu riisutaan

-

revitään
hiljaa juurinen
kohti elämännautintoa

niin se ihminen
muutetaan haluttavaksi

äänemme ja liikkeittemme
summasta tehdään
olemassaolo

kaiuton huuto
elämälle

katsoa toisiamme

ruumiin ottaa ja
antaa,
etsiä ja löytää

kaikki ne vuolteet
ja mitään ei jää
tähteeksi

olemme elämän
jaloissa,
muuttuvassa
äärettömyydessä

tunnen kuinka
sieluni
loittonee
ja palaa

mutta minä
muistan ja tunnen

tunnen nuo kasvot

tunnen epätoivon ja
haaksirikon

ennen kaikkea
tunnen rakkauden,
tunnen kaiken
hyvyyden

tunnen kuinka
olet naulittu
minuun

ihmiseen, joka
tuntee lohtua

-

äänellä, jossa
on intiimiys kääriytynyt
ymmärrykseen

heikkous, joka
on muutakin kuin
ruumis
tai sen

esiintuoma
halu tai
uteliaisuus katsoa

astua jalustalta ja
kuinka näen sen

tunkeutuvan,
varastavan,
olevan läsnä

ruumiiseen

ajatukseen syöpyneenä

-

en välitä
onko vihollinen
oven takana

avautuuko ovi,
olenko suoraan
iholla

ja perkele
nauran peloilleni

kaikille
palaville painajaisille

syön ja ahmin
tietoisuuteni jumalasta

tajuamatta sen
mahtia,
ja ne rinnat
syön ja ahmin

kunnes olen voipunut
himosta

kukkinut jokaisessa
eleessä,
kaikessa tietämättömyydessä

-

herkkyydessä ja
taiteessa,
ennen kuin kuolema
korjaa

mikään ei ole
täytetty niin kauan
kuin on aikaa

on rakkautta,
aikaa kyyneleen vieriä
ilossa,
surussa

elämä meidät
korjaa

yö valaisee,
ulvoo mysteerille

vastaten
suudelmalla

ihanaa suudella ja
rakastaa

-

eikä sitä
sisältöä
voi kukaan muuttaa

me emme katso
toisiamme,
katsomme valokuvia

ja näemme itsemme

puhumatta toisillemme

ottaen itkunsa
himoiten kyyneliään

vihaansa, jossa
on niin paljon
rakkautta

--

https://www.youtube.com/watch?v=iywaBOMvYLI