Se ei ole Rakkaus, se on jotain rakkautta suurempaa. Kokemuksesta tiedän sanoa että Rakkaus tulee ja menee mutta jos suhteen haluaa jatkuvan eikä päättyvän pettymyksen tuomaan eroon niin on huolehdittava että YSTÄVYYS jää. Jos odotamme että suhteemme toiseen on ikuista kiihkoa ja salaperäistä tunnekuohua saamme seinän hyvin pian vastaan, meidän on itse huolehdittava siitä että parisuhteen muututtua arjen omaiseksi olemme kumppanimme kanssa YSTÄVIÄ jotka jakavat ne tavallisetkin päivät keskenään. Ihmiset eroavat niin paljon, aikuisille OK mutta lapset...voi, voi. Tunnustampa teille jotain, se on helppoa koska emme tunne toisiamme: En rakasta vaimoani mutta aina ja ikuisesti olen vaimoni ja lasteni mies! Perhettämme ei uhkaa särkyminen sillä luulen tietäväni homman nimen. YSTÄVÄÄ EI PETETÄ EIKÄ KAVERIA JÄTETÄ. Jos sinulla on mielipide asiastani, kommentoi niin keskustellaan.
Yhtäkaikki, vaikka rakkaus on ihana asia on se myös vaarallinen koska särkyessään se tuhoaa kaiken mikä on sen varaan rakennettu.
Yhtäkaikki, vaikka rakkaus on ihana asia on se myös vaarallinen koska särkyessään se tuhoaa kaiken mikä on sen varaan rakennettu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
...et ole rakastunut vaimoosi. Jos ei rakasta ollenkaan, ei ole mitään pointtia olla yhdessä.
Itse en oikeastaan koskaan rakastunut kumppaniini, mutta olen koko ajan rakastanut häntä ja aina välillä ihastunut häneen, välillä vihastunut. Mielestäni sellainen suhde mikä tod.näk. kestää on sellainen missä ei tule edes mieleenkään alkaa laatia jotain listaa kumppaninsa ominaisuuksista sanoakseen että olen hänen kanssaan koska hän sitä ja hän tätä. Jos siihen yhdessäolemiseen löytyy jotain tiettyjä syitä niin sittenhän sitä voi koska tahansa löytää toisen samanmoisen kumppanin. Mutta jos yhdessäolo on niin itsestäänselvää ettei voi kuvitellakaan mitään muuta... sitten ollaan vaan, onnessaan. (Ellei sitten kyse ole sairaalloisesta riippuvuudesta, mutta harvahan kai mitään Tuulen viemä -elämää Suomessa elää...)
Ystävyys-kumppanuus-rakkaus on minusta paljon hienompi asia kuin ihastumis-rakastuminen, joka vain repii ja raastaa.
ja menestystä teille kummallekin. Onnellisia ne kumppanit jotka teillä on. Toivottavasti osaavat arvostaa elämäänsä.
... minulle sitten että mitä rakkaus lopultakin tarkoittaa. Kirjoitat ettet ole rakastunut kumppaniisi mutta kuitenkin rakastat häntä? Tuntuu siltä että olemme molemmat samassa tilanteessa ja ymmärrämme ne tosiasiat jotka kannattavat meitä jatkamaan suhteitamme. Kiitos kirjoituksestasi, oli todella fiksu. Oma suhteeni sisältää arvostusta, luottamusta ja ymmärrystä. Kunnioitan pariani koska hän kestää minua päivästä toiseen ja on erinomainen lastemme kasvattaja. Ehkäpä tämä sitten on rakkautta, ainakin tunnen joskus mustasukkaisuutta vaimostani. Uskon että jokainen jolle jatkuva suhde merkitsee paljon tietää sen vaativan joustavuutta ja uhrauksia, muussa tapauksessa suhde elää vain päivä kerrallaan. Rakkaudelle asetetaan mielestäni valtavia odotuksia jotka eivät sitten käytännössä toimikkaan, ihmiset tuntuvat nykyään luopuvan liian helposti, ei ole enää riippuvuutta perheestä, mikä on mielestäni yhteiskunnallisestikkin suuri tappio. Elämän arvot unohtuvat kun tunteiden annetaan määrätä tulevaisuudesta. Se pointti voisi muuten olla YHTEISET LAPSET vai mitä.
Sinulle. Mutta mihin perustuu se että kumppanini olisi onnellinen kun on kanssani? Uskonpa että jos hän tietäisi minun kirjoittavan tänne etten rakasta häntä mutta aion elää elämäni hänelle ja lapsillemme pitämällä kaiken koossa...??? Niin, uskotko??? Toivottavasti hän ymmärtäisi, sinä kuitenkin taisit ymmärtää. Elämä antaa meille turvaa kun osaamme vain huolehtia siitä. Pieni on se vaiva mutta palkkio on ONNELLISUUS joka vie arkea eteenpäin. Jolie, kerro omasta tilanteestasi, pliis...