Hyvä toimintakyky. Mitä se itse kullekin merkitsee?

En ole tuollaiseen neuvoon törmännyt.
Valaisisitko vähän lisää?

Tuo on hyvä kriteeri, sen verran fyysistä ketteryyttä hangesta ylös pääsemiseen tarvitaan.

Jos on pitänyt kunnostaan huolta, liikkunut paljon, eikä ole päästänyt painoa nousemaan liian paljon, on vanhemmitenkin helpompi pärjätä.
Sairaudet tietenkin rajoittavat.
Eilen olin alle kuuskymppisen ystävän kanssa liikkeellä, hänellä on runsaasti ylipainoa, polvissa kulumaa jne.
Hissillä oli mentävä yhden kerrosvälin matkakin, kun ei voi rappuja nousta eikä laskeutua.

Työelämäni oli aikoinaan pelkkää liikuntaa; portaita, katuja, koteja, että nyt tunnen suurta vastenmielisyyttä liikuntaa kohtaan. Ei nappaa, ei sitten millään. Kangistun tähän keinutuoliin♿️

Mistä moinen päätös?
Itse en kyllä ole hiihtänyt vuosikausiin, etten tiedä, pysyisinkö pystyssäkään.
Kesällä katselin kotipirtin suulissa, että kyllä siellä vanhoja puusuksia ja sauvoja näytti olevan.

eppu2 kirjoitti:

Mistä moinen päätös?
Itse en kyllä ole hiihtänyt vuosikausiin, etten tiedä, pysyisinkö pystyssäkään.
Kesällä katselin kotipirtin suulissa, että kyllä siellä vanhoja puusuksia ja sauvoja näytti olevan.

Lue lisää

Nii sukset olivat pahuksen kuluneet pohjat ettei kunnon luistoa saanut, nuorempa tykkäsin hiihtelemisestä, vieläkin menisi tasaisella järven jäällä mut mäet alkoi hirvittää sitä on muuttunu vähän kömpelöksi, tasapaino ei silleen kuin nuorena, muuten selvinpäin pysyy pystyssä.

Tuo Sinun luettelosi on vielä paljon. No hidastunut vähän ole mutta työssä en enää käy, mutta muuten tuo listasi aika hyvin pätee vielä itseenikin.
Lukulaseja tarvitsen.

eppu2 kirjoitti:

Tuo Sinun luettelosi on vielä paljon. No hidastunut vähän ole mutta työssä en enää käy, mutta muuten tuo listasi aika hyvin pätee vielä itseenikin.
Lukulaseja tarvitsen.

Lue lisää

Minä käyn puolitöissä ainakin ensi kesään saakka ja sitten katsotaan antavatko jatkoa vai pitääkö vielä kokotöihin. Mulla on kaksiteholasit ja ilman niitä en näe luke ollenkaan ja muutoinkin näkö heikko ilman laseja.

Rasittavia harrasteta ei tarvitse olla ja toiista voi huolehtia voimavarojensa mukaisesti.

Tuon olen myös huomannut, ettei liikkeet ole niin tarkat. Itse huomaan, että tavaroita putoilee useammin käsistä, kun jotain tavoittaa.
Olen huomannut, että tuo jalan nouseminen on useilla ongelma. Velikin jouluna kompastui keittiön maton reunaan ja valitti, kunnei jalka nouse kunnolla.

Kyllä sitä vanhemmiten tulee varovaisemmaksi, muttei kaikkea auta pelkäämäänkään ruveta.
Sinulla tuo asia näyttää olevan kohdallaan.
Itsekin testaan käsivoimiani tuolla purkin aukaisemisella, vielä onnistuu.

Kappas, vastaukseni on hävinnyt jonnekin, no otetaan uusiksi.
Sait hyvää palautetta läheiseltäsi, se aina kannustaa.
Kyllä keho itseään pyrkii korjaamaan, aina parempi, kun sen eteen myös jotain tekee.

Käsittääkseni Sinulla on sairauksia, mutta olet sitkeästi toimintakykyä ylläpitänyt.
Kaikille meille ihmisille se aika tulee, että hiipumista tapahtuu. Toisille aiemmin ja toisille myöhemmin.
Sairauksien kanssa on monasti juuri niin, että on parempia päiviä ja sitten taas niitä huonompia.

eppu2 kirjoitti:

Käsittääkseni Sinulla on sairauksia, mutta olet sitkeästi toimintakykyä ylläpitänyt.
Kaikille meille ihmisille se aika tulee, että hiipumista tapahtuu. Toisille aiemmin ja toisille myöhemmin.
Sairauksien kanssa on monasti juuri niin, että on parempia päiviä ja sitten taas niitä huonompia.

Lue lisää

Pakoputken korroosioni leikattiin 7 vuotta sitten jolloin myös avanneaukko suljettiin 3kk myöhemmin. Pari vuotta myöhemmin lähti ohutsuoli vaeltelemaan vallattomasti ja sen leikkautin Virossa. Revityistä vatsalihaksista huolimatta ne ovat hyvässä kunnossa. Rockia ( dragon flag ), pitkän lankun pitoja varvaspuolilla, leuanvetoja kulmariipunnassa.

Olkapääleikkauksen jälkeen en ole pystynyt tekemään tempauksia.
Samoin, etukyykyt pohjaan ovat mennyttä aikaa.
Vuosi sitten vedin maasta 200kg mutta nykyään olen korkeintaan 180kg:n kunnossa. Toinen polvi ei tykkää mavesta ilman tukea. Kiaken lisäksi vedän ranneremmeillä koska hauraan vanhuksen näpit eivät kestä mainitsemiani painoja.

Paino putoaa hiljalleen koska lihasta katoaa pitkällä tähtäyksellä 860g/vuosi.

Aineenvaihdunta on kunnossa kaikilta osin. Jouluviikolla totesin, että tuhoisinta on pitkäkestoinen, hidas hiipiminen. Se aiheutti lonkan kipuilua. Samat matkat vapaasti kävellen eivät olisi aiheuttaneet mitään.

Mutta tosi on, että 75v ukko hupenee koko ajan.

Jos vetää maasta 180 kg vaikka ranneremmeillä ja polvituella, niin on se aika kova sana. Ei ole minusta siihen. Tempauksia ja etukyykkyjä tuskin enää tarvitaan. Huvetaan täällä vähän nuoremmatkin.

NiinSeKäy kirjoitti:

Jos vetää maasta 180 kg vaikka ranneremmeillä ja polvituella, niin on se aika kova sana. Ei ole minusta siihen. Tempauksia ja etukyykkyjä tuskin enää tarvitaan. Huvetaan täällä vähän nuoremmatkin.

Lue lisää

Vaikutat henkilöltä joka ymmärtää kyseistä liikunnan aluetta.
Tempauksen ja pohjakyykyn rajoitukset kuvaavat räjähtävyyden katoamista ja liikkuuden rajoittumista.

Koska intensiivinen kuntoilu on edellytys elämälleni ilman verenpaine- ja kolestrolilääkitystä, määräsi urheilulääkäri minulle geelimuotoiset korvaustestot 10 vuotta sitten.
Olin 6-kymppisenä "uusherännyt" vuosikymmeniä kestäneen rappiokauden jälkeen ja 65v ikäisenä alkoivat saman viikon kyykky- ja maastavetotreenit vaatimaan pitkiä palautuksia.
Testoarvoni olivat viitealueella eikä tk-lekuri ymmärtänyt treenin yhteyttä muuhun terveyteen.

Sidekudokset rappeutuvat nopeammin kuin lihasvoima katoaa. Vaimoni kannustaa minua vilpittömästi harrastuksessani ainakin kahdesta syystä. Jaksan siirrellä huonekalut yms. sekä pysyn kotioloissa täysin raittiina vaikka tissuttelusta ei muuta haittaa olisikaan kuin treenauksen turhuus, suorastaan epäterveellisyys.

Kyllä sitä pärjää huonommallakin näöllä, kunhan ei muuten ajele puolivaloilla.
Kaikkeen kun ei itse voi vaikuttaa.
Hyvä jos jalka vielä nousee matonreunan päälle ja jos ei, niin matot rullalle ja vintille.

"peppu2"

Minun määritelmäni ovat:
Usko elämään.
Kaihi on jo leikattu.
Raha riittää liikkumiseen, kaikin-puolin.
-
Usko elämään on minulle sitä Jesse-juttua.
Jää-Karhut ovat vain palasia Pähkinästä.

H.

hunksz kirjoitti:

"peppu2"

Minun määritelmäni ovat:
Usko elämään.
Kaihi on jo leikattu.
Raha riittää liikkumiseen, kaikin-puolin.
-
Usko elämään on minulle sitä Jesse-juttua.
Jää-Karhut ovat vain palasia Pähkinästä.

H.

Lue lisää

Lisättäköön vielä:
Jos järki menee, ei se koske enää minua.

H.

Toki liikuntakyky on tärkeä, mutta kuitenkin näkö ja järjen valo menee edelle meikäläisellä. Taitaa kuulokin mennä liikuntakyvyn edelle. Pyörätuolissakin voi vielä katsoa läppärin näyttöä ja kuunnella musiikkia.

Parasta olisi, kun loppuisi kerralla vaikka aivoverenvuotoon, ennen puhuttiin verensyöksystä aivoihin. Olen katsellut vaimovainaan äitivainaan kuihtumista Altzheimerin tautiin ja nyt katselen naisystävän samaa sairautta.

Jos pitää kärsiä pitemmän aikaa, niin parasta lienee järjen valon sammuminen mahdollisimman aikaisin.

NiinSeKäy kirjoitti:

Parasta olisi, kun loppuisi kerralla vaikka aivoverenvuotoon, ennen puhuttiin verensyöksystä aivoihin. Olen katsellut vaimovainaan äitivainaan kuihtumista Altzheimerin tautiin ja nyt katselen naisystävän samaa sairautta.

Jos pitää kärsiä pitemmän aikaa, niin parasta lienee järjen valon sammuminen mahdollisimman aikaisin.

Lue lisää

Järjenvalon sammumisen jälkeenkin, tunne jää. Vaikka ymmärrys asioihin katoaa, reagointi ympäristöön tapahtuu tuntemusten tasolla.
Luonteesta riippuen saattaa läheisen taakka olla ainakin yhtä raskas, kuin sairaan, koska tietää, että suunta on vain alaspäin.
Voin vain voimia Sinulle toivoa elämässä eteenpäin.

eppu2 kirjoitti:

Järjenvalon sammumisen jälkeenkin, tunne jää. Vaikka ymmärrys asioihin katoaa, reagointi ympäristöön tapahtuu tuntemusten tasolla.
Luonteesta riippuen saattaa läheisen taakka olla ainakin yhtä raskas, kuin sairaan, koska tietää, että suunta on vain alaspäin.
Voin vain voimia Sinulle toivoa elämässä eteenpäin.

Lue lisää

Läheisiä ei itselläni ole. Lähin omainen on viranomainen, joka varmaan sitten aikanaan vie minut kuoppaan.

Hyviä vempeleitähän Sinulla. Tuo otsalamppukin on mainio keksintö, jää kädet vapaaksi tehdä vaikka mitä.
Hyvin on vielä asiat, jos katuharja ja lumilapiokin käsissä toimii.
Heh, kyllähän sitä toimintaa näyttää ainakin aika-ajoin palstalla olevan.

Kyllä se varmaan mietityttämään pistää, kun toinen vieressä heikkenee.
Ihminen on kuitenkin aika kekseliäs, kun selviytymisestä on kysymys.

eppu2 kirjoitti:

Kyllä se varmaan mietityttämään pistää, kun toinen vieressä heikkenee.
Ihminen on kuitenkin aika kekseliäs, kun selviytymisestä on kysymys.

Niin, henkisesti on pirun raskasta, kun näkee toisen kunnon vaan huonontuvan ja tietää, että kovin kaukana ei ole se päivä, kun ei enää ole mitään keksittävissä.

entinenmiäs kirjoitti:

Niin, henkisesti on pirun raskasta, kun näkee toisen kunnon vaan huonontuvan ja tietää, että kovin kaukana ei ole se päivä, kun ei enää ole mitään keksittävissä.

Totta, kun tietää, että keinot ovat loppu.
Voin vain jaksamista Sinulle toivottaa, sitä silloin tarvitaan, kun tulee luopumisen aika.

entinenmiäs kirjoitti:

Niin, henkisesti on pirun raskasta, kun näkee toisen kunnon vaan huonontuvan ja tietää, että kovin kaukana ei ole se päivä, kun ei enää ole mitään keksittävissä.

Toivon myös voimia. Vaikeita aikoja.
Olet rohkea, kun osaat kertoa suoraan, avoimesti.

Bengalitikku kirjoitti:

Toivon myös voimia. Vaikeita aikoja.
Olet rohkea, kun osaat kertoa suoraan, avoimesti.

Kiitos sinulle ja eppu2:lle. Avautuminen tällä palstalla on aina vähän kyseenalaista, mutta vaikeuksissa avautuminen on aina tarpeen. Edes keskustelupalstalla, jos ei muualla mahdollista.

Sairaudethan ne ovat, mitkä arkeen haasteita tuovat, sekä fyysiset, että psyykkiset.
Eikä ne niin iästä riippuvaisia olekaan, mutta todennäköisempiä, kun ikää tulee lisää.
Sinulla näyttää olevan vielä hommat hanskassa, joten anna palaa vaan, niin kaun kuin puhtia piisaa.

Kovankin paikan edessä, voi valita sen, miten asioihin suhtautuu sanotaan.
Mielestäni etukäteen on vaikea tietääkään, miten itse suhtautuisi, vaikka kuinka tilanteita kuvittelisi.
Tosipaikassa tunteet nousevat kuitenkin erilailla esiin, kuin kuvitellussa.

Minä katselin viikolla sen koko haastattelun. Oli mielenkiintoista elämätarinaa.
Se koulussa tapahtunut oli järkyttävää nuorelle lapselle.
Kävi mielessä itselläkin, että jos noin paljon vuosia itselle kertyy, kumpa olisi yhtä selväjärkinen.
Nuo luomet, jos ovat sitä tyyppiä, että laskeutuvat kovin alas, kun ikää tulee, haittaavat näkökenttää.
Siksi luulen, että niitä vanhemmilla ihmisillä korjaillaan.

Kun tuota luetteloasi katsoo, tulee eittämättä mieleen, että paljon on ihmisellä menetettävää. Minä kun kesällä marisin, että on surkeita onkia, ei nämä toimi kunnolla, niin poika oli ostanut minulle pukinkonttiin uuden kelan ja vavan. Olisi se kurjaa jos ei enää soutamaan ja huopaamaan ensi kesänä pystyisikään.
Vaan tosi on tuo, että pitää muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka omin avuin pärjää.