Olen seurustellut mieheni kanssa n.2vuotta ja suuremmitta ongelmitta hyvin menee. Mutta en vieläkään voi olla kaikin tavoin rennosti mieheni kanssa. Tarkoittaen että hänen läsnäollessaan pystysin käyttäytyä epänaisellisesti esim pieraisemaan tai kaivamaan nenää. Vessassa käynti hävettää jos on isompi hätä ja vatsa oikkuilee äänekkäästi.
Missä kohtaa nainen voi alkaa näyttää "sikamaisiakin" puoliaan(koska niitä jokaisella on myönti tai ei) En siis halua muuta kun että voisin olla rennosti kotioloissa myös mihen läsnäollessa,mutta voinko? ja olenko itse itseni suurin este?
Missä kohtaa nainen voi alkaa näyttää "sikamaisiakin" puoliaan(koska niitä jokaisella on myönti tai ei) En siis halua muuta kun että voisin olla rennosti kotioloissa myös mihen läsnäollessa,mutta voinko? ja olenko itse itseni suurin este?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tämä on aika mielenkiintoinen juttu...edellisen poikaystäväni kanssa seurustelimme yli 3 vuotta ja minulla oli täysin sama ongelma kuin sinulla. Se oli yhtä tuskaa kun ei voinut olla lainkaan luonnollisesti. En esimerkiksi voinut olla kylässä hänen luonaan paria päivää kauempaa tuon ongelman takia.
Mutta myöskään hän ei esim piereskellyt minun kuulteni ja hän oli luonteeltaan muutenkin sulkeutuneen oloinen. Emme myöskään voineet puhua ihan kaikista mahdollisista jutuista ilman että hän vaivautui.Itse olen kyllä rento luonteeltani, mutta ollessani hänen kanssaan minustakin tuli jotenkin "hillitty".
Nykyiseni kanssa olemme olleet yhdessä muutamia kuukausia ja voin olla jopa "liian sikamainen" hänen seurassaan. Olemme molemmat vapaasti omia itsejämme eikä mitään ongelmia tuollaisten juttujen kanssa ole. Otin heti suhteen alussa sellaisen asenteen että nyt en ala arastelemaan, muuten olen parhaimmassa tapauksessa koko loppuelämäni sen ongelman kanssa tai suhteemme katkeaisi juuri siihen ettemme voisi olla luonnollisia.
MUTTA! Se mitä sinun kannattaisi tehdä tuossa tilanteessa on että kerrot miehellesi suoraan, että sinulla on tällainen ongelma! Ainakin hän tietää sen ja olet rehellinen. Ja kun sanot sen hänelle hän myöskin ymmärtää syyn, miksi ei ole koskaan kuullut sinun pieraisevan ;-) Eikä asia kenties tunnu sinustakaan enää niin oudolta.
Tärkeintä on olla rehellinen ja puhua asioista! Ja kun hän tietää ongelmastasi voit vaikka leikillään käskeä hänen laittaa radiota kovemmalle kun menet vessaan isolle hädälle!
Olen seurustellut poikaystäväni kanssa yli kuusi vuotta enkä ole koskaan pieraissut hänen seurassaan :).
Voi tuntua omituiselta, mutta minusta sellainen käytös vaan on jotenkin epähienoa. Että siinä vaiheessa puoliso on muuttunut huonekaluksi kun käydään vessassa ovi auki. No joo, olen ihan rela tyttö ja suhteemme on hyvin avoin. Puhumme kaikista asioista, myös tästä kyseisestä. Minun "hienoilustani" on riittänyt paljon huvia :). Toisaalta tuntuu, että poikaystävälläni on huumorimielessä ajatus, että prinsessat ei kakkaa :).
Poikaystäväni piereskelee joskus seurassani, kaivaa munia etc. mutta pääsääntöisesti ei. Hän tietää, että minusta se ei ole viehättävää ja siksi välttää sitä.
En haluaisikaan, että suhteemme olisi koskaan sellainen, että ihan kaikkia elämän kannalta olennaisia tarpeita tarvitsisi tai voisi toisen läsnäollessa toimittaa.
Minulle tämä on ihan normaalia käytöstä, enkä ole mitenkään kokenut tätä hankalaksi.
Tällaista meillä.
Haluaisin kuulla että jos sinulla on kamalasti ilmavaivoja niin missä piereskelet? Juoksenteletko vessassa koko ajan? Vai kärsitkö vain tuskaisena maha kipeänä kun pitää olla "hienohelmaa?"
Välillä minusta tuntuu että monet parit ajattelevat että heillä on rentoa ja avointa vaikka ehkä olisikaan ihan siinä suhteessa kuin voisi olla. Meillä kai mies saattaa pyytää minua raapimaan muniaan ;-) Se on vaan hauskaa.
Vaikka ei mekään vessassa käydä toistemme nähden tietenkään.
Okei, arvelinkin saavani tällaisen kommentin.
Jos minulla on kamalia ilmavaivoja, menen puksuttelemaan vessaan. Onneksi olen saanut hyvin hiljaisen suolen ja mahakin minulla on sekaisin hyvin harvoin :)
Minulla nämä suolistoasiat on kai niin psykosomaattisia jo, ettei mua yleensä edes pieretä muiden ihmisten seurassa. En ymmärrä mitä saisin enemmän siitä, jos ryhtyisin "sikailemaan" poikaystäväni seurassa. En osaa ajatella, että suhteemme olisi sitten avoimempi ja rennompi.
En ajattele niin, että mitäköhän poikaystäväni ajattelisi jos pieraisisin. Että pitäisikö se mua ihan sikana. Se ei vaan ole mulle luontaista käytöstä ja sillä hyvä.
Poikaystävääni lähinnä huvittaa tämä minun käytökseni.
Voin olla ilman meikkiä, lökäpöksyissä, tukkasotkussa poikaystäväni seurassa. Mutta en piereskele, kaiva nenää tai haise pahalta hänen ollessa läsnä. En tosin kenenkään muunkaan läsnä ollessa. Mä en vaan halua. Ja kuten sanoin, nämä asiat on mulle niin luontaista käytöstä, ettei ne ole mitään ongelmia.
Ollaan oltu mieheni kanssa yhdessä yhteensä 9 vuotta joista naimisissa 2. Minulla oli suhteen alussa hirveä ongelma esim. vessassa käynti. Hävetti jos maha oli löysällä ja satuin pieraisemaan. Suhteen alussa olin monissa tilanteissa kovin vaivautunut, kun en tiennyt mitä voisin tehdä ja mikä olisi hävettävä asia.
Ehkä n. 5 vuoden jälkeen tajusin, että ei tarvitse hävetä esim. ääniä vessasta. Mieheni sanoi aina vain, että "onko kultsilla maha sekasin".
Nykyään löhöämme molemmat (minäkin) sohvalla virttyneissä lökäreissä. Emme häpeä toistemme seurassa, vaika sattuisi pikku "supsuja" tulemaan alapäästä. Ne vaan naurattaa molempia. Olkaa vapautuneita toistenne seurassa=)
Nuorten ajatustapa tahtoo olla että "Hyi, en halua antaa poikaystävälleni huonoa kuvaa itsestäni tai se ei enää tykkää musta"
Uskoisin että nuorille nim. "vaimon" kertoma tilanne että röhnötetään sohvalla ja piereskellään kuulostaa painajaismaiselta tilanteelta jossa suhteessa ollaan painuttu tosi alhaiselle tasolle.
Vaikka jokainen joka löytää ns. sielunkumppaninsa tietää että suhteessa yksi ihanin asia on se että voi olla täysin luonnollinen toisen seurassa ja silti tietää että toinen ei sellaisten asioiden takia hylkää tai lakkaa rakastamasta ja kunnioittamasta.
Jos ei sen oman tärkeimmän kanssa pysty olemaan täysin luonnollisesti niin kenen kanssa sitten? Tottakai alkuaikoina yritetään olla niin täydellistä kuin mahdollista, kun pelätään toisen ajatuksia. Mutta ei esim. vapaa piereminen mielestäni ole mikään epäkunnioituksen merkki tai suhteen tason lasku, päinvastoin. Eikös rakkaudessa ole kyse juuri siitä, että rakastetaan toista kaikesta epätäydellisyydestä huolimatta, eikä hylätä toista normaalien ruumiintoimintojen takia?
Tuo on muuten jännä juttu, tunnen pari tapausta tälläisiä miehiä, jotka haluavat jollain tasolla ajatella, että naiset eivät koskaan käy isommalla hädällä. Jotenkin kieroutunutta ja neuroottista, kai se kertoo heidän naiskuvastaan jotakin, eivät pidä naisia ihmisinä vaan jonain koristeina :)
Niin, mieheni on juuri mainitsemasi kaltainen joka ajattelee kait et naisen naisellisuus loppuu siihen jos hän alkaa käyttäytyä sikamaisesti. Olen joskus jotain maininnu et pieree ne naisetkin ja mies vastaa suunnilleen niin että älä jatka enää tuota aihetta. En siis Halua käyttäytyä sikamaisesti,mutta tuskin kukaan voi olla loppuelämäänsä pieraisematta! ja vatsa on välillä sekaisin,haluisi tai ei!
En ole koskaan pieraissut miehen kuullen ja pidättelen vessakäynnit siihen kun mies parvekkeella tupakalla.Jos siis yhtään tuntuu että toimitus olisi äänekäs. mies kyllä piereskelee ja röyhtäilee runsaasti ja hän korostaa sen olevan "miesten oikeus" olla sikamainen. Mun mielestä aika törkeää,vaikka naisellisesti kovasti yritänki käyttäytyä! voiko mies muka sanoa piereskelyn "miesten oikeudeksi"!
Menettääkö nainen naisellisuutensa muka siihen paikkaan jos tekee vastaavaa? en jaksa uskoa,mutta tämä mies on näköjään sitä mieltä.
Jotkut miehet on tosiaan tuota mieltä, mun kästyksen mukaan se on kuitenkin vähemmistö. Useimpien mielestä tuo nyt ei ole tietysti edes puheenaiheen arvoinen asia. Sun miehelläs nyt vaan on tommonen asenne, kaipa sun täytyy yrittää vaan pelata sen mukaan jos muuten on kaikki hyvin.
Jos mies reagoi jotenkin niin sanot vaan "kuulitko ovi narahti".
Piereehän se mieskin, mikset sinä sais piereä!!? :D Itselläni ei tätä ongelmaa ole ollenkaan. Pieren jos pierettää. Suhteen alkupuolellakaan ei ollut vaikeuksia pierujen yms kanssa, koska mieskin päästeli.
Vaan niinhän sitä sanotaan, että "Siisti nainen ei pidä saastaa sisällään" ;)
Olen seurustellut mieheni kanssa 4kuukautta ja meille on jo ilmiselvää että molemmat röyhtäilee ja pierii. Minulle oli aluksi hieman ongelmallista käyttäytyä "sikamaisesti" ja poikaystäväni oli melkein ratketa ylpeydestä kun olin päästänyt kerran nukkuessani pari pikku pierua. Hän oli kuulemma taputtanut mua pepulle ja sanonut hyvä tyttö. Mutta en vieläkään pieri avoimesti mutta jos pieraisisinkin niin eipä se poikaystävää haittaisi:)
Kyllähän se tyttöystävä koitti seurustelun alkumetreillä olla hienovarainen eikä suostunut rupsuttelemaan kun olin kotosalla, mutta tulin jossain vaiheessa seurustelua kysyneeksi etteikö edes pikku tuhnun voisi päästää. Tuskaistahan se on maha kipeänä koittaa hilpeätä naamaa näyttää. Nyttemmin, vuoden seurustelun jälkeen, on tunnelma vapautunut jo sen verran, että puolin toisin päästellään silloin kun siltä tuntuu, eikä kummankaan tarvitse turhia ujostella.
Näissä hommissahan äänen ja tuoksun suhde on vakio. Minä päästelen ilmoille miehekkäitä melodioita, parempi puolisko taas tuhnuttelee - "eihän se haju vaan se silmien kirvely".
Jos tuntuu että maha on kuralla jatkuvaan ja perästä kuuluu turhankin usein niin apteekista saa troppia joka vähentää kaasuuntumista.