kaveri etsii kitaraa pikkutenavalle

vaihtoehdot

millainen olisi paras hankinta 4 vuotiaalle opetteluun ja soittamiseen?

44

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sitä.vaan

      Joku halpa tori.fi.
      Lapsenlapselle piti saada rummut aikoinaan nii tytär kysyi multa, osti sitten tori.fi, muutaman viikon jälkeen innostus lopahti, jos innostusta jatkuu voi sitten hankkia laatusoittimia.

    • Musiikin olemus pitää ymmärtää ensin.
      Sikäli jos sitä ei ennestään ole oppinut.
      Eli siis.
      Pieni kosketin-soitin.
      Kun alkaa olla ymmärrys kosketuksen vaikutuksesta sävel-korkeuteen.
      On aika alkaa kokeilla sointuja.
      Kokemus omista lapsistani oli surullinen.
      Lapsella ei ollut yhtään musikaalisuutta.
      Ei edes tajua rytmistä.
      Muista siis lopettaa kannustus ajoissa lapselle.
      Muuten alkavat kiusata häntä koulussa.
      Älä osta roskaa toreilta.
      Osta laatua alan liikkeistä.

      H.

    • muutamavuosilisää

      Höpöhöpö...ei riitä nelivuotiaan ymmärrys eikä sormien pituus;)

      • Näköjään luit kommenttini.
        Ennen-kuin kirjoitit kökkösi.

        H.


      • ehdotonkantanilienee
        hunksz kirjoitti:

        Näköjään luit kommenttini.
        Ennen-kuin kirjoitit kökkösi.

        H.

        Joku osaa sanoa asiansa lyhyesti ja ytimekkäästi. Jonkun täytyy lässyttää ummet ja lammet.


    • ö-Öö

      Ei lähde noin

      Nelivuotiaan kiinnostuksista ei voi tietää, net vaihtelee. Tänään kitara, huomenna formula-auto. Skidin soittohalut voi lopahtaa hetkessä, kun sille tökkaa halpisskeban käteen. Soitinta pitää opetella soittamaan, ennenkuin siitä saa iloa. Kun ei osaa soittaa, ei soittimesta iloa.

      Muistan tapauksen. Yks pikkutyttö oli musasta kiinnostunut, minttu sekä ville, tenavatähti jne innosti. Kotona oltiin enenpi tanssimusajengiä, mutta kannustivat. Tyttö muskariin, kuoroon. Tytölle halvat koskettimet. No liian lyhyet sormet se siitä. Sitten poikkihuilu, muuten hyvä, ei opettajaa, ei huilumusan harrastusta, se siitä. Nykyisin se ei soita, kuuntelee iskelmää ja harrastaa jotain ihan muita asioita..

      Joop, muskariin, pianotunteja, yleensäkin musan harrastamista. Toki soittimiakin pitää olla, mutta jos kotiväki ihmettelee millainen soitin ja joku mummeli kyselee asiaa suoli24 huuhaapalstalta, taitaapi olla parempi ensin miettiä musaharrastusta vähän laaja-alaisemmin.

      Yleisemmin soittimista, kehnolla ei oikein tee mitään ja laatu maksaa, niinhän se vähän kaikessa. Mutta joku surkea kitarannäköinen kiinalainen kepukka todennäköisimmin vie kiinnostuksen ja sen voi aika pian viedä roskiin. Laatukitara voi innostaa ja jos innostus loppuu, sen saa myydyksi.

      No jokin ehdotus: Ukulele: sopiva koko, neljä kieltä, hyvätkään eivät hirveän kaliita.

      =DW=

      • Näköjään luit kommenttini.
        Ennen-kuin kirjoitit kökkösi.

        H.


      • ö-Öö


      • bobgeldof

        Samaa mieltä,ukulele oiva ensimmäinen kielisoitin,sopraano kokoisen kielille yltää melkoisen "snadit" sormet helposti,muutenkin tuollaisen fyysinen koko hyvä lapselle..Itseasiassa aivan loistosoitin ainakin säestyksen opetteluun. Tuo havaittu myös kouluissa.
        Pari omallakin seinällä,sopraano ja concert kokoiset.


      • bobgeldof kirjoitti:

        Samaa mieltä,ukulele oiva ensimmäinen kielisoitin,sopraano kokoisen kielille yltää melkoisen "snadit" sormet helposti,muutenkin tuollaisen fyysinen koko hyvä lapselle..Itseasiassa aivan loistosoitin ainakin säestyksen opetteluun. Tuo havaittu myös kouluissa.
        Pari omallakin seinällä,sopraano ja concert kokoiset.

        Ukulelen kielet ovat lyhyytensä vuoksi kovia paineltavia pikku-kätösille.

        H.


      • bobgeldof
        hunksz kirjoitti:

        Ukulelen kielet ovat lyhyytensä vuoksi kovia paineltavia pikku-kätösille.

        H.

        Ei ole,jos oikea soitin joka myös säädetty ja "viilailtu" kevytsoittoiseksi. Nailonkielet muutenkin mukavammat tottumattomille sormenpäille.
        AIvan sellaista 20"Lelu" ostosta en suosittelisi itsekkään.


      • bobgeldof kirjoitti:

        Ei ole,jos oikea soitin joka myös säädetty ja "viilailtu" kevytsoittoiseksi. Nailonkielet muutenkin mukavammat tottumattomille sormenpäille.
        AIvan sellaista 20"Lelu" ostosta en suosittelisi itsekkään.

        "bobgeldof"

        Niinpä.
        Hontelo-sormisille on myös Kitaran-kieliä.
        Jazz-Kitararalla ei hintti pahemmin venyttele.
        Sanoi Rehtori sitten mitä tahansa.
        -
        Eli siis.
        Kerrommeko Ukulelesta vai lasten leikki-kalusta.

        H.


      • bobgeldof
        hunksz kirjoitti:

        "bobgeldof"

        Niinpä.
        Hontelo-sormisille on myös Kitaran-kieliä.
        Jazz-Kitararalla ei hintti pahemmin venyttele.
        Sanoi Rehtori sitten mitä tahansa.
        -
        Eli siis.
        Kerrommeko Ukulelesta vai lasten leikki-kalusta.

        H.

        Juu,onhan se selvää ettei "rautakangen paksuisilla" kielillä juurikaan "bendejä" irtoa,,mutta oma makunsa kullakin. 10-52 oiva yleissetti teräskielissä.
        Niitä kuuluisia "makuasioita" lienevät.


    • Heikunkeikku

      Käteen sopiva kitara tarttis olla. 1/8-kitara.
      Tosin itse olen sitä mieltä, että 4-vuotias on aika pieni aloittamaan soittotunnit.
      Riippuu tietenkin lapsesta, mutta aika homma opettajalla on pitää 4-vuotiasta ylipäätään paikallaan.
      Keskittyminen ei ole samaa luokkaa kuin vähän vanhemmalla lapsella.
      4-vuotias saattaa ponkasta tuolilta ylös ja lähteä harhailemaan katsomaan kiinnostavimpia asioita.

      Tori.fi:stä voi hyvinkin löytää ihan oikean kitaran, ei mitä lelua. Lapsi kasvaa ja kädet suurentuvat, niin silloin taas pitää ostaa uusi kitara. Pikkukitara usein myydään tarpeettomana pois. Kuten pikku viulutkin.

      Tätä mieltä: Lasta voi kannustaa ylipäätään musiikkiin. Voi laulella lapsen kanssa, kuunnella yhdessä musiikkia, taputella rytmidiktaatteja musiikin mukana ja posiitiivisessa hengessä "leikkiä" musiikilla (ilman instrumenttia).
      Lapsesta on hauskaa "löytää" musiikista tapahtumia. Kuten musiikin fortekohdat voisi mielikuvituksen turvin mieltää myrskyksi tai ehkä joksikin isoksi eläimeksi, joka sitten voisi tehdä jotakin (lapsi keksi mitä tulee musiikista mieleen) tai hiljaiset "plim-plim"-äänet voisi olla pikkulintuja mikäli se passaa musiikkiin jne..jne...
      Ja vain vähän aikaa kerrallaan, ettei missään vaiheessa ala tuntumaan tylsältä. Ilo on oltava aivan koko ajan framilla.

      Googletin yhden linkin kitaroista (eri kokoisista). Eivät suuria summia maksa uutenakaan.

      Vielä sen tahdon sanoa, että jos liian aikaisin ryhtyy soittotunneilla käymään ja soittaminen tuntuu vaikealta, niin kenellä tahansa siinä into menisi. Pahimmassa tapauksessa kun into lopahtaa, niin sitä ei myöhemminkään saa takaisin.
      Joku 7-8 vuotta voisi olla hyvä aloitusikä. Mielipiteitä on tietysti monia.

      Tässä kitaroista:
      https://www.thomann.de/fi/klassiset_kitarat.html?gclid=EAIaIQobChMIoqyakvvi3wIVww8YCh2y3AjuEAAYAiAAEgKTivD_BwE

      • Musiikin olemus pitää ymmärtää ensin.
        Sikäli jos sitä ei ennestään ole oppinut.
        Eli siis.
        Pieni kosketin-soitin.
        Kun alkaa olla ymmärrys kosketuksen vaikutuksesta sävel-korkeuteen.
        On aika alkaa kokeilla sointuja.
        Kokemus omista lapsistani oli surullinen.
        Lapsella ei ollut yhtään musikaalisuutta.
        Ei edes tajua rytmistä.
        Muista siis lopettaa kannustus ajoissa lapselle.
        Muuten alkavat kiusata häntä koulussa.
        Älä osta roskaa toreilta.
        Osta laatua alan liikkeistä.

        H.


      • Heikunkeikku
        hunksz kirjoitti:

        Musiikin olemus pitää ymmärtää ensin.
        Sikäli jos sitä ei ennestään ole oppinut.
        Eli siis.
        Pieni kosketin-soitin.
        Kun alkaa olla ymmärrys kosketuksen vaikutuksesta sävel-korkeuteen.
        On aika alkaa kokeilla sointuja.
        Kokemus omista lapsistani oli surullinen.
        Lapsella ei ollut yhtään musikaalisuutta.
        Ei edes tajua rytmistä.
        Muista siis lopettaa kannustus ajoissa lapselle.
        Muuten alkavat kiusata häntä koulussa.
        Älä osta roskaa toreilta.
        Osta laatua alan liikkeistä.

        H.

        Sävelkorkeutta voi harjoitella (kuten kirjoitin) laulelemallakin.
        Myös erottelemalla korkeita ääniä ja matalia ääniä (kuten kirjoitin) kuuntelemalla ja antamalla eri korkuisille äänille "nimiä", mielikuvia.

        Jos tarkoitit, että pienellä kosketinsoittimella pienen lapsen pitäisi ruveta opettelemaan erilaisia sointuja, niin siihen sanon, että ei onnistu.
        Vaikkapa vaan tavallinen kolmisointu vaikka C-duurin c-e-g yhtäaikaa soitettuna, niin pienen käden on hyvin-hyvin vaikeaa ja hankalaa painaa koko sointua. Yleensä jätetään keskimmäinen sävel pois ja soitetaan vain c ja g yhtäaikaa. Näin se on helpompaa ja ilo pysyy. G7:stä soitetaan vain h ja g.

        Ja miten ruveta jollekin 4-vuotiaalle selittelemään teoriaa.

        Mutta jos kotona on esim. piano, niin toki sillä voi leikkiä. Pieni käsi voi olla nyrkissä ja ponnahtaa sammakkona vaikkapa isoilla kivillä (fis-gis-ais) tai pienillä kivillä (cis-dis) eri oktaavialoissa. Jos käsi on nyrkissä, niin lapsi pystyy painamaa nuo edellä mainitut sävelet yhtäaikaa. ( Jos taas samaiset sävelet pitäisi soittaa yhtäaikaa käyttäen sormia nyrkin sijaan, niin se ei välttämättä onnistuisikaan). Tulee harjoitusta käden siirtämisestä eri kohtiin (oktaavialat) ja hahmottelemalla mustia ja valkoisia koskettimia. Myös ne sävelkorkeudet.
        Tällaiset harjoitukset ovat lapsen mielestä mukavia. Keksiä "omille" kappaleilleen nimiä ja tulkita nimen mukaisesti. Piano hiljaa soitettuna pp vieläkin hiljempaa ja ff saa jo olla dinosaurus.

        Kitaralla en tiedä miten sillä voisi helposti ja hauskasti opetella. Ei ole tietoa enkä osaisi edes ehdottaa mitään.


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        Sävelkorkeutta voi harjoitella (kuten kirjoitin) laulelemallakin.
        Myös erottelemalla korkeita ääniä ja matalia ääniä (kuten kirjoitin) kuuntelemalla ja antamalla eri korkuisille äänille "nimiä", mielikuvia.

        Jos tarkoitit, että pienellä kosketinsoittimella pienen lapsen pitäisi ruveta opettelemaan erilaisia sointuja, niin siihen sanon, että ei onnistu.
        Vaikkapa vaan tavallinen kolmisointu vaikka C-duurin c-e-g yhtäaikaa soitettuna, niin pienen käden on hyvin-hyvin vaikeaa ja hankalaa painaa koko sointua. Yleensä jätetään keskimmäinen sävel pois ja soitetaan vain c ja g yhtäaikaa. Näin se on helpompaa ja ilo pysyy. G7:stä soitetaan vain h ja g.

        Ja miten ruveta jollekin 4-vuotiaalle selittelemään teoriaa.

        Mutta jos kotona on esim. piano, niin toki sillä voi leikkiä. Pieni käsi voi olla nyrkissä ja ponnahtaa sammakkona vaikkapa isoilla kivillä (fis-gis-ais) tai pienillä kivillä (cis-dis) eri oktaavialoissa. Jos käsi on nyrkissä, niin lapsi pystyy painamaa nuo edellä mainitut sävelet yhtäaikaa. ( Jos taas samaiset sävelet pitäisi soittaa yhtäaikaa käyttäen sormia nyrkin sijaan, niin se ei välttämättä onnistuisikaan). Tulee harjoitusta käden siirtämisestä eri kohtiin (oktaavialat) ja hahmottelemalla mustia ja valkoisia koskettimia. Myös ne sävelkorkeudet.
        Tällaiset harjoitukset ovat lapsen mielestä mukavia. Keksiä "omille" kappaleilleen nimiä ja tulkita nimen mukaisesti. Piano hiljaa soitettuna pp vieläkin hiljempaa ja ff saa jo olla dinosaurus.

        Kitaralla en tiedä miten sillä voisi helposti ja hauskasti opetella. Ei ole tietoa enkä osaisi edes ehdottaa mitään.

        "Heikunkeikku"

        Lue nyt kommenttini uudelleen.
        Pahuksen lörpötti.
        Minä kuvasin siinä loistavasti musiikillisen kehitysen pimpeistä sormien moni-otteluun.
        Levitköön keväällä ensimmäinen nuotiosi kokko saareen. :)
        Palakoot makkarasi karrelle.

        H.


      • KielenOlemuksenYmm
        hunksz kirjoitti:

        Musiikin olemus pitää ymmärtää ensin.
        Sikäli jos sitä ei ennestään ole oppinut.
        Eli siis.
        Pieni kosketin-soitin.
        Kun alkaa olla ymmärrys kosketuksen vaikutuksesta sävel-korkeuteen.
        On aika alkaa kokeilla sointuja.
        Kokemus omista lapsistani oli surullinen.
        Lapsella ei ollut yhtään musikaalisuutta.
        Ei edes tajua rytmistä.
        Muista siis lopettaa kannustus ajoissa lapselle.
        Muuten alkavat kiusata häntä koulussa.
        Älä osta roskaa toreilta.
        Osta laatua alan liikkeistä.

        H.

        Mitä pitäisi opetella ensin, jotta mies oppisi kirjoittamaan äidinkieltään ennen lopullista höperehtymistä?
        Suositelkaa jotain hyvää hunkszille!


      • Heikunkeikku
        hunksz kirjoitti:

        "Heikunkeikku"

        Lue nyt kommenttini uudelleen.
        Pahuksen lörpötti.
        Minä kuvasin siinä loistavasti musiikillisen kehitysen pimpeistä sormien moni-otteluun.
        Levitköön keväällä ensimmäinen nuotiosi kokko saareen. :)
        Palakoot makkarasi karrelle.

        H.

        Palakoot oma makkarasi karrelle.
        Lue sinä uudelleen mun kirjoitukseni ja pidä ajatukset kasassa.
        Asiat (musiikin opetuksessa) eivät ole aivan niin yksinkertaisia kuten näköjään luulet.
        Ei ne lapsen oppimiset mene niinku Strömsöössä.
        Käsien motoriikka, sormien toimivuudet, ranteitten käyttö, onks vasen-vai oikeakätinen ja kuinka paljon sitä intoa riittää. Ja mimmonen on Prima Vista.
        Mitään sointuja ei voi ruveta ylipienille lapsille opettamaan. Ei ne jaksaisi opetella ja ymmärryskin lähtis harhailemaan.

        Olisit nyt selostanut omat lörpötykset kitaransoitosta. Sinähän olet mainostanut kuinka hitosti osaat. Minä en osaa kitaralla soittaa. Ei ole ollut kiinnostusta.
        Olisi ollut kuitenkin ihan kiva lukea, Miten voisi hyvin piei lapsi tai vähän suurempikin lapsi opetella soittamaan kitaraa. Mikä onnistuu ja mikä ei jne...


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        Palakoot oma makkarasi karrelle.
        Lue sinä uudelleen mun kirjoitukseni ja pidä ajatukset kasassa.
        Asiat (musiikin opetuksessa) eivät ole aivan niin yksinkertaisia kuten näköjään luulet.
        Ei ne lapsen oppimiset mene niinku Strömsöössä.
        Käsien motoriikka, sormien toimivuudet, ranteitten käyttö, onks vasen-vai oikeakätinen ja kuinka paljon sitä intoa riittää. Ja mimmonen on Prima Vista.
        Mitään sointuja ei voi ruveta ylipienille lapsille opettamaan. Ei ne jaksaisi opetella ja ymmärryskin lähtis harhailemaan.

        Olisit nyt selostanut omat lörpötykset kitaransoitosta. Sinähän olet mainostanut kuinka hitosti osaat. Minä en osaa kitaralla soittaa. Ei ole ollut kiinnostusta.
        Olisi ollut kuitenkin ihan kiva lukea, Miten voisi hyvin piei lapsi tai vähän suurempikin lapsi opetella soittamaan kitaraa. Mikä onnistuu ja mikä ei jne...

        "Heikunkeikku"

        Niin, enhän minä ranteista kirjoittanutkaan.
        Nuotiota olen alkanut hieman kaipaamaan.
        Olisi kiva uimisen jälkeen istuskella jalat harallaan.
        Toisaalla tuoksuisi... toisaalla ei enää...
        Hiljakkoin kirjoitin ohjelmistosta nimeltä Encore.
        Mutta silloin emme jutelleet vauvoista.
        Olenpa jopa vasen-kätinenkin kitarassa.
        McCartney, Hendrix, Hunksi...jne.

        H.


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        Palakoot oma makkarasi karrelle.
        Lue sinä uudelleen mun kirjoitukseni ja pidä ajatukset kasassa.
        Asiat (musiikin opetuksessa) eivät ole aivan niin yksinkertaisia kuten näköjään luulet.
        Ei ne lapsen oppimiset mene niinku Strömsöössä.
        Käsien motoriikka, sormien toimivuudet, ranteitten käyttö, onks vasen-vai oikeakätinen ja kuinka paljon sitä intoa riittää. Ja mimmonen on Prima Vista.
        Mitään sointuja ei voi ruveta ylipienille lapsille opettamaan. Ei ne jaksaisi opetella ja ymmärryskin lähtis harhailemaan.

        Olisit nyt selostanut omat lörpötykset kitaransoitosta. Sinähän olet mainostanut kuinka hitosti osaat. Minä en osaa kitaralla soittaa. Ei ole ollut kiinnostusta.
        Olisi ollut kuitenkin ihan kiva lukea, Miten voisi hyvin piei lapsi tai vähän suurempikin lapsi opetella soittamaan kitaraa. Mikä onnistuu ja mikä ei jne...

        On tuo tavallinen jankuttaja, tuo yksi tyyppi.

        Poikamme kiinnostui kitaran soitosta, taisi olla silloin jotain 7-8 v. Oli siihen asti soitellut erilaisilla leikkisoittimilla. Ostimme hänelle Fenderin Malibun, ja hän kävi soittotunneilla. Akustinen kitara on vaikea soitin, oppi sillä kuitenkin sen instrumentin perusteet. Isompana halusi sähkökitaran, soitti koulun bändissäkin. Meillä kotona vahvistin, ja pojat pitivät soittotreenejä (omakotitalo). Hauskaa aikaa. Soittoharrastus jäi myöhemmin, tuli muuta tärkeämpää, mutta rakkaus musiikkiin jäi. Fenderin Malibu on yhä tallella, sähkökitaran ja vahvistimen myi työkaverilleen, jonka poika innostui vuorostaan siitä instrumentista.


      • suvenkorento12 kirjoitti:

        On tuo tavallinen jankuttaja, tuo yksi tyyppi.

        Poikamme kiinnostui kitaran soitosta, taisi olla silloin jotain 7-8 v. Oli siihen asti soitellut erilaisilla leikkisoittimilla. Ostimme hänelle Fenderin Malibun, ja hän kävi soittotunneilla. Akustinen kitara on vaikea soitin, oppi sillä kuitenkin sen instrumentin perusteet. Isompana halusi sähkökitaran, soitti koulun bändissäkin. Meillä kotona vahvistin, ja pojat pitivät soittotreenejä (omakotitalo). Hauskaa aikaa. Soittoharrastus jäi myöhemmin, tuli muuta tärkeämpää, mutta rakkaus musiikkiin jäi. Fenderin Malibu on yhä tallella, sähkökitaran ja vahvistimen myi työkaverilleen, jonka poika innostui vuorostaan siitä instrumentista.

        Fenderin Malibu:

        https://www.youtube.com/watch?v=C4bt7kIIo1g



      • Heikunkeikku
        suvenkorento12 kirjoitti:

        On tuo tavallinen jankuttaja, tuo yksi tyyppi.

        Poikamme kiinnostui kitaran soitosta, taisi olla silloin jotain 7-8 v. Oli siihen asti soitellut erilaisilla leikkisoittimilla. Ostimme hänelle Fenderin Malibun, ja hän kävi soittotunneilla. Akustinen kitara on vaikea soitin, oppi sillä kuitenkin sen instrumentin perusteet. Isompana halusi sähkökitaran, soitti koulun bändissäkin. Meillä kotona vahvistin, ja pojat pitivät soittotreenejä (omakotitalo). Hauskaa aikaa. Soittoharrastus jäi myöhemmin, tuli muuta tärkeämpää, mutta rakkaus musiikkiin jäi. Fenderin Malibu on yhä tallella, sähkökitaran ja vahvistimen myi työkaverilleen, jonka poika innostui vuorostaan siitä instrumentista.

        Me kaikki taidetaan joskus olla vähän jakuttajia. Itse pyrin etten olisi, vaan joskus karkaa jankuttamisen puolelle, pikkusesti siis:). Kun ei uskota mitä minä sanon :)

        7-8 vuotias on ihan eri luokkaa, kuin 4-vuotias. Ymmärrystä on enemmän, osataan jo lukea tai ainakin kirjaimet on hanskas. Käden kokokin on isompi ku 4-vuotiaalla. Myös jaksaa keskittyä paremmin ja kuunnella mitä se opettaja sanoo.

        Liian nuorena ei ole hyvä aloittaa, vaan mun mielestä olisi hyvä innostaa muilla tavoilla musiikin maailmaan.
        Monia hyviä ja kivoja ehdotuksia tähän ketjuun on ilmaantunut sillä aikaa kun oon ollut töissä.
        Soittimia voi itsekin tehdä. Ja iloita niiden erilaisista äänistä.

        Jos-jos kuitenkin joku "äitee ja iskä" laittaa nuoren lapsensa soittotunneille, niin heidän pitäisi olla aktiivisesti mukana soitossa. Joku 4-vuotias lapsi ei kykene harjoittelemaan yksin kotona läksyjään. Niin hyvää opettajaa ei olekaan, joka saisi pienen lapsen edistymään hyvin, jos kotona ei auteta läksyissä ja vain luullaan, että kun kerran viikossa käy puolen tunnin soittotunnilla, niin se riittää ja kohta pian ja oitis lapsi jo osaa soittaa vaikka mitä.

        Lapset eivät ole tyhmiä (nuoretkaan) ja he tietävät, että jos kotona olisi enemmän harjoitellut, niin joku kohta kappaleesta menisi paremmin. Mutta ja mutta kaikki lapset (siis ne pienet) eivät välttämättä Osaa harjoitella yksin. Ja myöskin se, että soittoharrastus on hyvin yksinäistä puuhaa. Harrastukset, jotka tapahtuvat ryhmissä, tuntuvat paljon mukavemmilta. Lapset tykkäävät olla ryhmässä. Soittajat, jotka ovat TOSI innokkaita oppimaan, niin he tykkäävät puurtaa yksinkin. Paitsi joku 3-4-5-vuotias. He tarvitsevat tukea vaikka olisivatkin innostuneita.


      • Heikunkeikku kirjoitti:

        Me kaikki taidetaan joskus olla vähän jakuttajia. Itse pyrin etten olisi, vaan joskus karkaa jankuttamisen puolelle, pikkusesti siis:). Kun ei uskota mitä minä sanon :)

        7-8 vuotias on ihan eri luokkaa, kuin 4-vuotias. Ymmärrystä on enemmän, osataan jo lukea tai ainakin kirjaimet on hanskas. Käden kokokin on isompi ku 4-vuotiaalla. Myös jaksaa keskittyä paremmin ja kuunnella mitä se opettaja sanoo.

        Liian nuorena ei ole hyvä aloittaa, vaan mun mielestä olisi hyvä innostaa muilla tavoilla musiikin maailmaan.
        Monia hyviä ja kivoja ehdotuksia tähän ketjuun on ilmaantunut sillä aikaa kun oon ollut töissä.
        Soittimia voi itsekin tehdä. Ja iloita niiden erilaisista äänistä.

        Jos-jos kuitenkin joku "äitee ja iskä" laittaa nuoren lapsensa soittotunneille, niin heidän pitäisi olla aktiivisesti mukana soitossa. Joku 4-vuotias lapsi ei kykene harjoittelemaan yksin kotona läksyjään. Niin hyvää opettajaa ei olekaan, joka saisi pienen lapsen edistymään hyvin, jos kotona ei auteta läksyissä ja vain luullaan, että kun kerran viikossa käy puolen tunnin soittotunnilla, niin se riittää ja kohta pian ja oitis lapsi jo osaa soittaa vaikka mitä.

        Lapset eivät ole tyhmiä (nuoretkaan) ja he tietävät, että jos kotona olisi enemmän harjoitellut, niin joku kohta kappaleesta menisi paremmin. Mutta ja mutta kaikki lapset (siis ne pienet) eivät välttämättä Osaa harjoitella yksin. Ja myöskin se, että soittoharrastus on hyvin yksinäistä puuhaa. Harrastukset, jotka tapahtuvat ryhmissä, tuntuvat paljon mukavemmilta. Lapset tykkäävät olla ryhmässä. Soittajat, jotka ovat TOSI innokkaita oppimaan, niin he tykkäävät puurtaa yksinkin. Paitsi joku 3-4-5-vuotias. He tarvitsevat tukea vaikka olisivatkin innostuneita.

        Puhut kokemuksen äänellä, ja uskon joka sanan. Soittotaidon opettelu vaatii kypsyyttä ja kärsivällisyyttä.

        4-vuotias on luotu vielä leikkimään, ei hänestä vielä Santanaa tai Bruce Sprinsteeniä tule.

        Kerran Espanjassa flamenco-konsertissa oli sellainen kitaristi, että sanoin kavereilleni. "Tuon täytyy olla syntynyt kitara valmiiksi kädessä."


    • 4- vuotiaalle olisi sopiva kielisoitin viisikielinen kannel.
      Sopii somasta lapsen syliin ja voi aloittaa kepeästä rimputtelusta.

      Ehkä vanhemmillakin on soittojuttu hakusessa,
      ei muuta kuin ilmoittautumaan susuki-kouluun jos paikkakunnalla sellainen on.

      • Jassoo...
        Aloitus olikin mainos...

        H.


    • henrjii

      Joku pieni kita-risa, sillä ei voi ainakaan oikein isosti väärin soittaa

      • henrjii

        Mitä eroa on kontrabassolla ja sähköbassolla Kontrabasso palaa paremmin.


      • Tavallaan on kommentissasi vinhaa perää.
        Mutta.
        4-vuotias lapsi on jo aariansa laulanut.
        Toistaiseksi ainakin.
        Joko omansa tai vanhenpiensa kannalta.
        -
        Jos vanhenpansa eivät ole bassomaisia.
        Vaan tyttömäisiä Sopraanoja.
        On lasten haettava miehensä muualta.

        H.


    • Kas kun ei käyrätorvea..
      Ennen aloiteltiin melodikalla, sitten huilu ja tamburiini.

    • mimmimum-..mi

      Ehdotukseni on musiikkileikkikoulu... siellä on erilaisia soittovälineitä ja näkee mihin lapsi innostuu... ja innostuuko mihinkään instrumenttiin....vaan laulamiseen ehkä...poikani oli neljävuotiaana muskarissa tunnin viikossa ja tykkäsi....

      • Muistaa hän kuitenkin että aloittaja ei taida olla opettaja.

        H.


    • Bengalitikku

      Kaikkialla ei ole musiikkileikkikouluja.
      Sen voi järjestää kotiin.
      Puinen ksylofoni on hyvä pehmeällä kilkuttimella. Kokeilemalla oppii sävelkulut.
      Erilaiset pienet rummut.

      Minulla oli iso peltinen keksipurkki.
      Pienenpieni lienee ollut puolisentoista vuotias ja käytti sitä rumpuna. Harmittaa, kun en nauhottanut.
      Rytmi ja sanattomia syviä ääniä ohessa. Pieneltä tuli kuin vanhan intiaanimiehen maagista loitsua. Vaikuttavaa.

      Erehdyin itse ostamaan pikkuviulun lapselleni ja ajattelin opettaa hänelle
      Viulu oli tasoltaan vaatimaton. Lapsi käsitteli sitä kuin kitaraa, rämpytteli.
      Eipä kiinnostanut yhtään. Aikuisempana sitten sanoi, että minun olisi pitänyt
      p a k o t t a a viulunsoittoon, ehkä hymy suupielessä.

      Minusta täytyy tajuta, onko lapsi musikaalinen, jos vaativia soittimia miettii.
      Tuo ikä on leikkisä ikä, joten kandee miettiä, ettei lähde esittämään "hienoa harrastusta", sillä se vaatii sitoutumista ja työtä. Lapsen pitää haluta, ei kunnianhimoisten vanhempien, jotka itse ovat jääneet paitsi.

      Oma harrastus alkoi aikoinaan niin, että opettaja löysi taipumukseni.
      Se oli onnekasta.

      • Musiikin olemus pitää ymmärtää ensin.
        Sikäli jos sitä ei ennestään ole oppinut.
        Eli siis.
        Pieni kosketin-soitin.
        Kun alkaa olla ymmärrys kosketuksen vaikutuksesta sävel-korkeuteen.
        On aika alkaa kokeilla sointuja.
        Kokemus omista lapsistani oli surullinen.
        Lapsella ei ollut yhtään musikaalisuutta.
        Ei edes tajua rytmistä.
        Muista siis lopettaa kannustus ajoissa lapselle.
        Muuten alkavat kiusata häntä koulussa.
        Älä osta roskaa toreilta.
        Osta laatua alan liikkeistä.

        H.


      • Bengalitikku
        hunksz kirjoitti:

        Musiikin olemus pitää ymmärtää ensin.
        Sikäli jos sitä ei ennestään ole oppinut.
        Eli siis.
        Pieni kosketin-soitin.
        Kun alkaa olla ymmärrys kosketuksen vaikutuksesta sävel-korkeuteen.
        On aika alkaa kokeilla sointuja.
        Kokemus omista lapsistani oli surullinen.
        Lapsella ei ollut yhtään musikaalisuutta.
        Ei edes tajua rytmistä.
        Muista siis lopettaa kannustus ajoissa lapselle.
        Muuten alkavat kiusata häntä koulussa.
        Älä osta roskaa toreilta.
        Osta laatua alan liikkeistä.

        H.

        Ihme on tapahtunut.
        Aika samaa mieltä.

        Oma ensimmäinen kosketus musiikkiin oli salaa urkuharmoonilla soittelu: hanat auki ja hurjaa pumppaamista polkimilla. Ja sikinsokin koskettimia.
        Törkeää kakofoniaa.
        Mutta kerran katsoin koraalikirjan mustia pisteitä. Kappale oli tuttu, joten otin jonkin nuotin aloituspisteeksi ja seurasin nuottiviivastoa, (alennus- ja korotusmerkeistä/duurista tai mollista ei hajuakaan) ja korvan mukaan korjasin soittoa. Siispä jonkin jo osatun simppelin laulun "löytäminen" soittimesta voi olla iso ahaa. Soisin lapsille tuollaisen elämyksen.
        No, nykyään, sähköurutko?


    • ainaainaaina

      Minä ideoin toisen soittimen lapsukasille:
      Rumpu jostain tölkistä: jotain vanahan halastua nahkaa takin selkäosasta rumpukalvo, ja se alustaan kii, jo saa paukuttaa!

      • rosenlew

        MITÄ muuten itse tehdyn rummun pinta voisi olla lapselle?


      • tanel
        rosenlew kirjoitti:

        MITÄ muuten itse tehdyn rummun pinta voisi olla lapselle?

        Mitä tosiaan, jos teksi itse rummun?


    • Bengalitikku

      Marakassit on hyvä peli. Niillä voi opetella rytmiä musiikin tahdissa.
      Ainalle: sellaiset voi kehitellä tai tehdä itse. Kuivattuja herneitä, riisiä muovipurkki tai pullo hyvällä kannella/korkilla.

    • Vähästä.annettu

      Pieniä kitaroita on myynnissä, 1/8 tavallisen kitaran koosta. Netistä löytyy, hinta lähes 100nen. Itse ostaisin, jos rahaa sellaiseen on. Olen melkein kaikki harrastuskotkotukset aikoinaan lapsille ostanut pianoa ja hevosta myöten. Ja kielimatkoja, Samulinin tanssikursseja ja muita kursseja, mihin ovat innostuneet. Eipähän tartte sanoa, ettei ole ollut mahdollisuuksia. Itsellänikin on aikanaan ollut enemmän mahdollisuuksia kuin monilla muilla ikäisilläni. Eikä olleet vanhempani varakkaita kuten emme mekään, se on myös priorisointikysymys.

    • pienikitara
    • Vähästä.annettu

      Tori.fissä näyttää olevan kohtuuhintaisia, hakusana lasten kitara. (Oli yksi törkyhintainenkin, kaikkia ne ihmiset luulee.) Itse käytän tori.fitä, mutta ostan vain sellaiset tavarat, jotka pystyn itse hakemaan ja ennen ostoa tarkastamaan. Itse kyllä olen lähetellyt mm. ratsastussaappaat ja kankaita, mutta eipä tulisi mieleenkään ketään narrata.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Et olisi piilossa enää

      Vaan tulisit esiin.
      Ikävä
      66
      3065
    2. Sinä saat minut kuohuksiin

      Pitäisiköhän meidän naida? Mielestäni pitäisi . Tämä värinä ja jännite meidän välillä alkaa olla sietämätöntä. Haluai
      Tunteet
      25
      2133
    3. Minä en ala kenenkään perässä juoksemaan

      Voin jopa rakastaa sinua ja kääntää silti tunteeni pois. Tunteetkin hälvenevät aikanaan, poissa silmistä poissa mielestä
      Ikävä
      67
      1719
    4. Loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä tilassa

      Seinäjoella Pohjan valtatiellä perjantaina sattuneessa liikenneonnettomuudessa loukkaantunut lapsi on yhä kriittisessä t
      Kauhava
      25
      1587
    5. Tiedän, että emme yritä mitään

      Jos kohtaamme joskus ja tilaisuus on sopiva, voimme jutella jne. Mutta kumpikaan ei aio tehdä muuta konkreettista asian
      Ikävä
      16
      1317
    6. Miten hetki

      Kahden olisi paras
      Ikävä
      28
      1301
    7. Näin pitkästä aikaa unta sinusta

      Oltiin yllättäen jossain julkisessa saunassa ja istuttiin vierekkäin, siellä oli muitakin. Pahoittelin jotain itsessäni
      Ikävä
      6
      1226
    8. Mitä, kuka, hä .....

      Mikähän sota keskustassa on kun poliiseja on liikkeellä kuin vilkkilässä kissoja
      Kemi
      28
      1180
    9. Taisit sä sit kuiteski

      Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik
      Ikävä
      10
      1127
    10. Noh joko sä nainen oot lopettanut sen

      miehen kaipailun jota sulla EI ole lupa kaivata. Ja teistä ei koskaan tule mitään. ÄLÄ KOSKAAN SYÖ KUORMASTA JNE! Tutu
      Ikävä
      62
      1031
    Aihe