Tuntematon sotilas

En ole

sieltähä se tuli katsottua ja varmaan kokonaisuudessaan louhimiehen teos

sopivasti jaksoi katsella ku alle tunnin jaksoihin jaettu

sen jälkeen koetin kasoa itse elokuva version mut jätin kesken ku tajusin että se on huonompi monin tavoin, jopa vähemmän raakempikin, esim. tämän alikessun tai mikiä mies se siinä kulki tiedustelemaan aj sai luotia, sen itsemurha oli lyhennetty elokuvassa jopa niin paljon että edes laukauksen ääntä ei kuulunut?? todella siis paljon parempi lisukkeineen tämä 5-osainen sarja jos tuon elokuvan aikoo katsoa kuten se kuuluu katsoa, päädyin tulokseen

4-5 osat oli parhaita

.. Viimeinen Jakso KatsoMat.. ;P

Joo katoin sarjan myös.

Kävin sen katsomassa elokuvissa ja katsoin areenasta taas viime viikonloppuna.

Insimmäisellä kerralla tuli jotenkin kiinnitettyä huomiota enemmän niihin perinteisiin kohokohtiin, kuten tankin tuhoamiseen, Rokan urotekoon siellä sivustalla, humoristisiin kohtiin.

Nyt toisella kerralla tuli kiinnitettyä huomiota siihen ikävän ja vittuuntumisen ja turhautumisen kuvaukseen erityisesti Rokan kohdalla.

Rokka oli monessa paikassa todella turhautunut koko sotaan, erityisesti nuoren täydennysmiehen kuoltua. Se turhautuminen sitten purkautui mm niskurointina ja suoranaisena raivona esipiehiä kohtaan.

Suuri turhautuminen näkyi myös esimiesten olemuksesta. Ymmärsivät varmaan miehiä, mutta sota on sotaa ja johtamaton joukko häviää.

En ole tainnut ihan ekaa jaksoa nähdä mutta pari viimeisintä kuitenkin.

Sarjassa ollaan vähän uskollisempia alkuperäiskäsikirjoitukselle eli kirjalle.

Esimerkiksi uusimmassa elokuvassa ei muistaakseni ole sitä kohtausta jossa Rahikainen, Määttä ja Lehto seisovat kovennettua, sarjassa se kohtaus näyttää olevan.

Kolmesta versiosta suosikkini on edelleenkin Rauni Mollbergin 80-luvulla filmattu versio.

Ei olis hermot kestänyt niitä esimiehiä yhtään mitä elokuvassa. Olisin varmaan niskuroinut ja mut olis ammuttu.

En ole tv-sarjaversiota nähnyt, mutta katselin elokuvan itsenäisyyspäivänä ja pidin siitä.

Elokuvassa on otettu Linnan romaaniin ja aiempiin elokuvaversioihin tiettyä taiteellista vapautta, enkä lue sitä viaksi vaan pikemminkin tervetulleeksi ja raitistavaksi vaikutukseksi asiaan liittyen. Viittaan tällä tietysti Molbergin versioon, mikä omalla tavallaan saattoi sopia ilmestymisaikakauden käsityksiin ja toiveisiin, ja jopa Linnankin käsityksiin, mutta mikä oli monessa suhteessa vastoin rintamamiehiltä välittynyttä perimätietoa.

Minusta Uusi Tuntematon on erinomainen kuvaus aikoinaan käydystä sodasta ja sitä asein käyvien miesten kurimuksesta. Tekijöiltä oli erinomainen oivallus valjastaa Rokka pientiloineen, vaimoineen ja lapsineen kertomaan tarinaa omalta osaltaan.

Vaikka tässäkin versiossa Rokasta leivottiin supersankaria kenties enemmän kuin missään aikaisemmassa, tehtiin se tunnelmaltaan sopivan hienotunteisella tavalla. Juuri sellaista tunnelmaa itsenäisyyspäivänä hautausmaalla käyvä tavoittelee. Muistoa jostain menneestä, ennen omaa olemassaoloa ollutta suurten tekojen aikaa. Kuitenkin tehden sen suomalaisella surumielisyydellä, jättäen pois turhan kerskumisen, mihin ei tietenkään ole aihetta. Kaikki tehtiin velvollisuudesta, kaikki se tehtiin koska oli pakko. Jotkut osasivat paremmin kuin toiset, eivätkä he tehneet sitä sotilasarvoltaan ylempiä miellyttääkseen, eivät saadakseen mitaleita taikka kunniaa. He tekivät sen, koska menetettävänä oli kaikki heille tärkeä.

Pienen ihmisen tarina suurten mullistusten kourissa, mutta missä pieni ihminenkin saattoi periksiantamattomuudellaan ja taidollaan vaikuttaa ylitsevyöryävien tapahtumien kulkuun.

Vaikutti vähän talvisodalta välillä tää uusi tuntematon.