Moikka! Olemme olleet yhdessä mieheni kanssa jo 8 vuoden ajan. Olemme seurustelleet suht nuoresta saakka. Molemmilla meillä on ollut kokoajan se tunne, että meidät on tarkoitettu toisillemme. No pitkään parisuhteeseen tietenkin mahtuu kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä. Olemme viime aikoina puhuneet paljon yhteisistä haaveista, mitä haluamme parisuhteessa toteuttaa. Mutta koen itse olevani jonkinlaisessa kriisissä itseni kanssa. Mieheni on aina ollut aktiivisempi omien haaveiden toteuttaja, mutta minulla se on ehkä jäänyt vähemmälle. Ja ihan sen takia, koska en ole tiennyt mitä haluan tehdä. Pelkäänkin, että tämä kriiseilyni erottaa meidät. Haluaisin löytää itseni, mutta kuitenkin pitää hyvän parisuhteemme edelleen. Uskon, että kun löydän itseni ja oman varmuuteni, se vaikuttaisi positiivisesti parisuhteeseemme. Mutta miten tästä omasta kriisistä voi selvitä?
Oma kriisi
Kriiseilijä
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuossa kuulostaa olevan normaali kriisi - niitä tulee. Niissä kasvaa ihmisenä ja suhteen pitäisi se kestää.
Välillä tuntuu, että miehen seurassa oleminen ahdistaa ja kyseenalaistaa jo omat tunteetkin, että rakastaako tarpeeksi. Kaipaan jotenkin erityisen paljon omaa aikaa. Kai tämä on normaalia pitkässä parisuhteessa?
Jos sinulla on hyvä kumppani, niin eihän sen pitäisi estää itsesi "löytämistä "! Päinvastoin, sinulla on kumppani joka kannustaisi sinua uusiin ajatuksiin, harrastuksiin, oman tyylisi löytämiseen, ammatin vaihtoonkin, kenties.
Ellet sitten ole varma kumppanistasi? Se onkin aivan eri asia.
Tuossa sinun on punnittava kumppanisi hyvät ja huonot puolet, ts. onko molemmanpuolinen kunnioitus toista kohtaan tasapainossa, tuetteko toisianne samalla aaltopituudella, onko teillä samat moraali-arvot = työ-, taloudenhallinta- , suhtautuminen muihin- erivärisiin-uskontoon-jne. kuuluviin. Nuo kaikki ovat osa sisäistä ja ulkoista ( työnteko) moraalia jotka painavat hyvin paljon toista arvostettaessa!