Nyt ei ole kyse mistään tavallisesta parisuhdeongelmasta tai kumppanin puuttumisesta vaan ihan toisenlaiset kuviot.
Aloitetaan vaikka sillä, että täytän nyt 23 ensi kuussa ja olen seurustellut tyttöystäväni kanssa noin viisi vuotta eli sieltä 18 vuotiaasta. Ongelmani koskee sitä, etten tiedä haluanko olla vielä pysyvässä parisuhteessa vai en.
Ennen tätä parisuhdetta olin täysin kokematon, jos ei lasketa jotain pientä teinisäpinää.
Suhde on ollut hyvä koko ajan eikä suurempia ongelmia ole ikinä ollut. Rakastan tyttöystävääni paljon ja hän on minulle tärkeä ja seksielämässäkään ei ole ongelmia. Mutta silti mietityttää haluanko vielä pysyvää suhdetta. Minulla ei ole ollut kokemusta kenestäkään muusta ja säännöllisin väliajoin mieleen tulee ajatuksia, millaista olisi puuhastella jonkun toisen kanssa. Ehkä se johtuu siitä, etten ole elänyt niinkuin moni muu tarkoitan villejä nuoruuden sinkkuvuosia. Mielesä käy välillä pitäisikö minunkin kokea tällaista ennen vakiintumista. Ahdistaa välillä kun melkeen kuka tahansa vastaan tuleva omanikäinen nainen houkuttaisi tutustumismielessä eikä baarissakaan kavereiden kanssa ollessa voi toimia kuten sinkkuna. Vielä 18 vuotiaana olin vähän turhan arka tutustuun naisiin rohkeesti puhumattakaan yhden yön jutuista. Nyt tässä iässä olisi kyllä rohkeutta, mutten parisuhdeihmisenä voi tietenkään sellaisiin rueta. On hetkiä, että olen erittäin tyytyväinen suhteeseen ja toisaalta taas mietin mitä kaikkea sinkkuna voisi kokea.
En tiedä välillä mitä pitäisi tehdä. Pelkään, että jos lähden suhteesta niin sinkkuus on jonkin aikaa mukavaa, mutta sitten taas alkaa kaivata enemmän kuin mitään kumppanuutta ehkä kaipaamaan jopa exää. Uudenkaan hyvän suhteen löytäminen ei olisi ollenkaan varmaa. Alan olla kohta siinä iässä, että parhaat nuoruusvuodet ovat takana eli ei ole hyvä olla sinkkuna ja toisaalta siinä iässä, että aletaan vakiintua ja entäs sitten kun ei olekkaan kumppania. En myöskään tiedä johtuuko ajatukseni vain himoista ja jos sinkuksi päätyisin niin ei se olisikaan niin mukavaa.
Tuntuu, että jään jostain paitsi enkä saa niin paljon kokemuksia kuin haluaisin, mutta en haluaisi luopua hyvästä suhteestakaan toisaalta. Mitä tehdä kun oma suhde on hyvä ja tärkeä, mutta silti himoitsee myös sinkkuelämää ja sen tuomia hauskuuksia?
Oman kullan kanssa en voisi tästä puhua siitä ei seuraisi mitään hyvää. Ahdistaa vaan kun en tiedä mitä oikeasti haluan. Pettämään en voisi ikinä alkaa siitä pidän aina kiinni.
Aloitetaan vaikka sillä, että täytän nyt 23 ensi kuussa ja olen seurustellut tyttöystäväni kanssa noin viisi vuotta eli sieltä 18 vuotiaasta. Ongelmani koskee sitä, etten tiedä haluanko olla vielä pysyvässä parisuhteessa vai en.
Ennen tätä parisuhdetta olin täysin kokematon, jos ei lasketa jotain pientä teinisäpinää.
Suhde on ollut hyvä koko ajan eikä suurempia ongelmia ole ikinä ollut. Rakastan tyttöystävääni paljon ja hän on minulle tärkeä ja seksielämässäkään ei ole ongelmia. Mutta silti mietityttää haluanko vielä pysyvää suhdetta. Minulla ei ole ollut kokemusta kenestäkään muusta ja säännöllisin väliajoin mieleen tulee ajatuksia, millaista olisi puuhastella jonkun toisen kanssa. Ehkä se johtuu siitä, etten ole elänyt niinkuin moni muu tarkoitan villejä nuoruuden sinkkuvuosia. Mielesä käy välillä pitäisikö minunkin kokea tällaista ennen vakiintumista. Ahdistaa välillä kun melkeen kuka tahansa vastaan tuleva omanikäinen nainen houkuttaisi tutustumismielessä eikä baarissakaan kavereiden kanssa ollessa voi toimia kuten sinkkuna. Vielä 18 vuotiaana olin vähän turhan arka tutustuun naisiin rohkeesti puhumattakaan yhden yön jutuista. Nyt tässä iässä olisi kyllä rohkeutta, mutten parisuhdeihmisenä voi tietenkään sellaisiin rueta. On hetkiä, että olen erittäin tyytyväinen suhteeseen ja toisaalta taas mietin mitä kaikkea sinkkuna voisi kokea.
En tiedä välillä mitä pitäisi tehdä. Pelkään, että jos lähden suhteesta niin sinkkuus on jonkin aikaa mukavaa, mutta sitten taas alkaa kaivata enemmän kuin mitään kumppanuutta ehkä kaipaamaan jopa exää. Uudenkaan hyvän suhteen löytäminen ei olisi ollenkaan varmaa. Alan olla kohta siinä iässä, että parhaat nuoruusvuodet ovat takana eli ei ole hyvä olla sinkkuna ja toisaalta siinä iässä, että aletaan vakiintua ja entäs sitten kun ei olekkaan kumppania. En myöskään tiedä johtuuko ajatukseni vain himoista ja jos sinkuksi päätyisin niin ei se olisikaan niin mukavaa.
Tuntuu, että jään jostain paitsi enkä saa niin paljon kokemuksia kuin haluaisin, mutta en haluaisi luopua hyvästä suhteestakaan toisaalta. Mitä tehdä kun oma suhde on hyvä ja tärkeä, mutta silti himoitsee myös sinkkuelämää ja sen tuomia hauskuuksia?
Oman kullan kanssa en voisi tästä puhua siitä ei seuraisi mitään hyvää. Ahdistaa vaan kun en tiedä mitä oikeasti haluan. Pettämään en voisi ikinä alkaa siitä pidän aina kiinni.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Moikka! Ensinnäkin kannattaa ehdottomasti keskustella tästä tyttöystäväsi kanssa. Ei ehkä näillä sanoilla ”haluaisin kokeilla muita”, vaan kertoa mietteistäsi, että onko sinulta jäänyt jotain kokematta kun et ole päässyt elämään aikuisiällä sinkkuelämää.
Tuollaiset pohdinnat ovat todella normaaleja pitkässä parisuhteessa. 5 vuoden kohdalla moni alkaa miettimään, että onko tämä nyt se suhde missä haluan jatkaa.
Parisuhteeseenne on voinut iskeä itsenäistymisvaihe. Sen tarkoitus on se, että osapuolet voivat omilla tahoillaan selvittää, minkälaisia ihmisiä he ovat yksilöinä. Moni pari eroaa tässä vaiheessa, koska eriytyminen koetaan liian hankalana.
Itse olen myös pitkässä parisuhteessa. Olemme eronneet kerran puolisoni kanssa, mutta palasimme yhteen. Tämän muutaman kuukauden eron aikana ehdin hetken elään tätä sinkkuelämää. No olihan se aluksi todella hienoa. Huomiota kokoajan kaikilta. Kokoajan joku oli kiinnostunut sinun asioista. Mutta tälläkin elämällä oli varjopuolensa. Kaipasin pitkän parisuhteen tuomaa turvallisuutta ja rakkautta.
Jos jännitystä kaipaat elämääsi, niin sen voi hankkia muutakin kautta kuin aloittamalla villin sinkkuelämän. Mutta jos olet todella sitä mieltä, että et näe yhteistä tulevaisuutta tyttöystäväsi kanssa, niin silloin on järkevämpää erota. Mutta tilanteessasi en tekisi hätiköityjä päätöksiä. Teillä on kuitenkin takana on 5 vuoden ajalta yhteistä historiaa, mikä on todella hieno asia!