Joku kritisoi että on alentavaa kutsua vaimoa, avopuolisoa tai tyttöystävää muijaksi. No naiset on muijia, miehet äijiä tai ukkoja eikö. Avopuolisoni on toivonut että kutsuilla, bileissä tai muuten juhlissa esittelen hänet avopuolisona muuten voin sitten käyttää muija sanaa ja niin olen tehnyt. Eikä ole kyllä muijakaan mua juuri avopuolisonaan esitellut, aina sanoo kun joku mulle tuntematon kysyy et joo mun mieshän toi on. Mutta ei kai muija sana naista huononna ellei naisnen itse ja kun nuorena kuuntelin puheita niin vaan ne naimisssissa olevat miehetkin kuten isäkin puhui muijista ainakin meillä päin ja samoin kaverit, se kuulostaako se jonkun naisen korvassa alentavalta on sitten eri asia.
Aika yleistä kuitenkin
eikaisiinämuuta
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanomisen sävy ja ilmaisun tausta ratkaisevat.
Vaimoni on parkkinahka selluliitti. Minä olen hänen väittämänsä mukaan monityydyttämätön rasvahappo.
Kummassakaan ilmaisussa ei ole loukkaavaa sävyä.
Juuri näin, ei ne sanat vaan sanojen sävy. Mieheni on antanut minulle montakin lempinimeä, jotka eivät avaudu muille kuin minulle. Samoin minä hänelle.
Meistä kumpikaan tosin ei sano toista ukoksi tai akaksi, muijaksi tai äijäksi koska ne eivät vain kuullosta meidän korvaamme tai tapoihimme sopiviksi. Tiedän pariskuntia, joille nämä sanat ovat ihan luontevia mm. appivanhempani ovat toisilleen ukko ja akka, ja ihna hyvässä hengessä tyyliin "Tulehan akka ukkosi viereen istumaan".
Jos mieheni toivoisi, etten käyttäisi julkisesti jotain kutsumanimeä, en käyttäisi. Ei siinä sen kummempaa.
Muija on hyvä sana.