Miksen löydä sitä ihanaa oikeaa pysyvää mutjaketta, jonka kainaloon voisin nukahtaa iltaisin, ja jonka kanssa jutella päivisin, ja joka haluaisi olla osa tulevaisuudestanikin.
Nelikymppisellä saattaa olla vielä kuutisenkymmentä vuotta jäljellä, jos kaikki hyvin käy; miksi viettää se yksin?
Nelikymppisellä saattaa olla vielä kuutisenkymmentä vuotta jäljellä, jos kaikki hyvin käy; miksi viettää se yksin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
"Miksen löydä sitä ihanaa oikeaa pysyvää mutjaketta...."
Tähän on kolme mahdollista vastausta:
1. Et etsi.
2. Et etsi miestä oikeista paikoista.
3. Etsimääsi miestä ei ole olemassa.
Etsin kyllä. Mitkä paikat ovat oikeita? Ja uskoisin hänen olevan olemassa. Jos en uskoisi, lopettaisin kai etsimisen...
No jos kerran et vielä ole löytänyt, etsi sellaisista paikoista joista et vielä ole etsinyt. Pitäisköhän Aristoteleen logiikka olla pakollinen aine koulussa :)
Ei taida sujua tämä suomalaisten kanssa keskustelun avaus. Oli kai hyvä, että läksin Suomesta. Mikä murjake paikka se onkaan. Mutta kiitos vaan kommenteista. Varmaan etsin vääristä paikoista, ainakin tällä kertaa.
Tuo sinun avauksesi meni ehkä pieleen, koska se on toistoa täällä aiemmin nähdyistä. Tätä samaa asiaa täällä vain jauhetaan.
Saamaa ihmettelee tämä söpö mörkö, no, ainahan on kaverit...
Kaverit on, ja se on ihana juttu, heille voi kertoa asioitaan, mutta heidän kainaloonsa ei voi nukahtaa. Tai voisi kai, kun useimmat heistä ovat sinkkuja hekin, mutta ei se oikein toimisi. Vai arveletko, että ystävästä tulisi hyvä kokoaikakumppani?
4. odotat turhaan sitä prinssiä saapuvaksi valkoisella ratsulla.
Minä kun menen yksin nukkumaan niin joka aamu on toiselle tai molemmille puolille ilmestynyt unikaveri. Kaikkein mukavinta on kun sattuu heräämään kesken unien ja toteaa tämän asian.
Joo enpä usko, että ystävien kanssa kannattaa alkaa seurustelemaan. Poikkeuksiakin varmasti on, mutta ainakin itselläni on niin vakiintunut kaveripiiri, ettei olisi hyvä alkaa sotkemaan kuvioita ja suhteita.