luullaan ettei hän ymmärrä, vaikka ymmärtää oikein hyvin. Todellakaan eräs tietty ei tule käymään vaan viettää aikaansa muiden kanssa. Se on tosiasia ettei hän hyväksy sitä, että joku muu on olevinaan joku muu ja kertoo jotain siitä joka on olevinaan tai jotain sinne päin. Aletaanko olla kohta siinä tilanteessa, että lopetetaan koko auttaminen, kun on tärkeämpää saada elämisen rauha niin arkena kuin muulloinkin. Työnteko on paljon tärkeämpää kuin keneenkään tutustuminen.
Yhä sama ongelma
yksirakastyöpaikka
3<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tartun tähän... Raskaalta kuulostaa.. ja jollain tapaa tutuhkolle.
Pystytkö yhtään tarkentamaan, mistä kyse?
Miten autettavien käy, yleensä? Säilyttävätkö vai menettävätkö elämisen rauhan, arkena kuin muulloinkin?
Mul on kokemusta eräänlaisesta "auttamisesta", ja tuntui, että mua kohdeltiin enemmän kaltoin.
Siitä ei seurannut omaan elämään hyvää, on enemmän vaikeuksia.. Toivon, ettei koko auttamista olisi omalla kohdalla koskaan tapahtunut, koska se vaan toi elämään pahasti vaikeutta, voisiko puhua.. traumoista?
Ihmettelen (liian pieni sana edes kuvaamaan ), mitä auttamista koko touhussa oli?