vaikka en vieläkään ymmärrä ettemme voineet puhua...
Oon luopunut kohtaamisen toiveesta
nojatuolissa
6<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ymmärrys on näissä välillä hakusessa itselläkin, mut jostain se toivon kipinä hyppää esille yllättäen äkkiarvaamatta ja silloin aina tulee hetken helpotuksen tunne hetkeksi.
Tässä mielessäni pyörinyt kappale, josta tulit mieleeni.
https://www.youtube.com/watch?v=1y77lUqbxls
Itkuhan tästä tuli silmään.
Samoissa mietteissä kuin lauluntekijä sanoissaan.. Ihme ja kumma tämä ihmisen elämä...
Miksei se voisi olla mahdollista joskus.
Vaikka olenkin erilainen kuin sinä
en voisi kuvitellakkaan
väheksyväni sinua-päinvastoin:
kasvat mielessäni. (pikku prinssi)
Oon ymmärtänyt, että olin itsekäs toiveessani. En halua olla itsekäs. Enkä ajatella, että mitä minä toivoin tai tarvitsisin...
Elämä nuijii.. Nuiji se Niemelän kanankin😊