Harmittaa olla 27-vuotias neitsyt, jolle ei kelpaa kukaan ja johon kukaan ei ole kolahtanut 15 vuoteen. Minulla on paljon ystäviä ja harrastuksia. Ulkonäössäkään ei luulisi olevan vikaa, kun miehiä pyörii jaloissa ja joskus naisiakin. Pidän itsestäni huolta, käyn töissä ja olen läsnäolevaa, mukavaa seuraa, vaikka sitä tässä katkeransuloisessa tekstinpätkässä onkin mahdoton ilmentää.
Haluaisin kokea suhteen, ihastumisen ja rakastuminen, mutta miksi kukaan ei aiheuta minkäänlaisia tunteita? Käyn treffeillä, yritän tutustua, mutta ei. Kukaan ei miellytä silmää, kukaan ei ole niin mielenkiintoinen, että haluaisin käyttää vapaa-aikaani toiseen näkemiseen. Joskus olen yrittänyt sitäkin ja ahdistunut, koska tunteita ei ole ja näin ollen ajanvietto yhdessä on epämukavaa.
Mikä minua vaivaa!! En koe, että suhde olisi pakollinen asia elämään, mutta silti osa minusta kaipaa sitä - haluaa kokea. En välitä lapsistakaan tai haaveile perheestä. En kaipaa unelmien prinssiä tai odota mahdottomia. Mutta ei. En vain kiinnostu.
Haluaisin kokea suhteen, ihastumisen ja rakastuminen, mutta miksi kukaan ei aiheuta minkäänlaisia tunteita? Käyn treffeillä, yritän tutustua, mutta ei. Kukaan ei miellytä silmää, kukaan ei ole niin mielenkiintoinen, että haluaisin käyttää vapaa-aikaani toiseen näkemiseen. Joskus olen yrittänyt sitäkin ja ahdistunut, koska tunteita ei ole ja näin ollen ajanvietto yhdessä on epämukavaa.
Mikä minua vaivaa!! En koe, että suhde olisi pakollinen asia elämään, mutta silti osa minusta kaipaa sitä - haluaa kokea. En välitä lapsistakaan tai haaveile perheestä. En kaipaa unelmien prinssiä tai odota mahdottomia. Mutta ei. En vain kiinnostu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.