Itselläni on mieliala ja elämänhalu niin alamaissa sen vuoksi, etten ole koskaan kelvannut naisille, etten jaksa enkä ole kiinnostunut käymään töissä tai opiskelemaan. En kuitenkaan jaksaisi sitä jatkuvaa kyykytys- ja patistusrumbaa kaiken maailman aktivoimistouhuihin, vaan haluaisin päästä sairaseläkkeelle.
Vaikka en omasta mielestäni kykenekään mielenterveyssyistä työntekoon, niin virkamiehet psykiatriset lääkärit mukaanlukien eivät selvästikään halua päästää minua pälkähästä. Pari vuotta sitten hakeuduin tutkimusjaksolle kaupunginsairaalan psykiatriseen toimipisteeseen, ja vaikka ravasin puoli vuotta psykologin haastatteluissa, avauduin ongelmistani juurta jaksaen (myös paljolti naisettomuuteen liittyen), täyttelin lomakkeita jne. niin lopputulemana oli, että en saanut minkäänlaista psykiatrista diagnoosia, en minkäänlaista puoltavaa lausuntoa edes sairaslomaa varten.
Tämä tutkimusjaksoni päättyi samaisen sairaalakompleksin toisessa yksikössä, ja sen päättivät keski-ikäinen lihava ja yksinkertainen naishoitaja, sekä hyvin aisurimaisen oloinen keski-ikäinen mieslääkäri, joka päätti, ettei minua mikään vaivaa, lässytti jotain jonninjoutavaa, totesi täysin terveeksi ja totesi ainoastaan jotakin tyyliin: "Mee töihin".
Ainoaksi jatkohoidoksi tarjottiin jotain hemmetin psykoterapiaa, jota en tosin koskaan ottanut vastaan Olen tosin kokeillut aikaisemmin psykoterapiaa vähän aikaa, mutta se meni vaan pelkäksi terapeutin kanssa vänkäämiseksi ja riitelyksi, enkä kokenut siitä mitään hyötyä. Myös kaikki aiemmat terapeutit ovat itsekin olleet halukkaita lopettamaan hoitokontaktini, koska olen nk. hankala potilas, jonka päätä ei yksikään puoskari pysty missään asiassa kääntämään. On myöskin hyvin kyseenalaista, että miten joku psykologian kaltaisen huuhaatieteenalan edustaja pystyy auttamaan siinä asiassa, että olen saanut elämässäni helvetin huonot kortit enkä kykene tyydyttämään edes kaikkein perustavimpia perustarpeita elämässäni.
Minulla oli hoitojakson suhteen odotukset aluksi korkealla, minua haastatellut psykologi vaikutti asialliselta eikä yrittänyt joka käänteessä inttää vastaan minulle joka asiassa, niinkuin kaikki psykiatrian ja psykologian ammattilaiset yleensä tekevät. Kuitenkin tämän hoitojaksoni päättänyt "lääkäri" osoittautui täydelliseksi kusipääksi, hän ei suostunut antamaan minulle persoonallisuushäiriödiagnoosia vaikka kriteerit sellaisen antamiseksi olivatkin täyttyneet tutkimusjakson tutkimustulosten perusteella. Tämä lääkäri teki siis elämääni hyvin kauaskantoisesti vaikuttavia päätöksiä, vaikkei tavannut minua henkilökohtaisesti kuin ainoastaan yhden tunnin ajan, jonka aikana hän ei suostunut kuuntelemaan minua ollenkaan, intti vastaan ja puhui päälleni.
Olen erittäin tyytymätön ja vihainen tuon hoitojakson tuloksiin. Näyttää kuitenkin siltä, etten ole pääsemässä lähiaikoina edes määräaikaiselle eläkkeelle tai edes sairaslomalle kaikista naisettomuuden, elämänhalun puuttumisen ja koulukiusaamiskokemusten aiheuttamista ongelmistani huolimatta. Olisin kuitenkin kiinnostunut tietämään, että kuinka pahoja mielenterveysongelmia pitäisi ihmisellä alle 30-vuotiaana olla, että sinne eläkkeelle pääsisi? Itse en ole koskaan elämässäni ollut psykoosissa, en sairasta skitsofreniaa enkä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Koen kuitenkin, etten mielenterveysongelmien takia kykene käymään töissä enkä edes kouluttautumaan uudelleen.
Vaikka en omasta mielestäni kykenekään mielenterveyssyistä työntekoon, niin virkamiehet psykiatriset lääkärit mukaanlukien eivät selvästikään halua päästää minua pälkähästä. Pari vuotta sitten hakeuduin tutkimusjaksolle kaupunginsairaalan psykiatriseen toimipisteeseen, ja vaikka ravasin puoli vuotta psykologin haastatteluissa, avauduin ongelmistani juurta jaksaen (myös paljolti naisettomuuteen liittyen), täyttelin lomakkeita jne. niin lopputulemana oli, että en saanut minkäänlaista psykiatrista diagnoosia, en minkäänlaista puoltavaa lausuntoa edes sairaslomaa varten.
Tämä tutkimusjaksoni päättyi samaisen sairaalakompleksin toisessa yksikössä, ja sen päättivät keski-ikäinen lihava ja yksinkertainen naishoitaja, sekä hyvin aisurimaisen oloinen keski-ikäinen mieslääkäri, joka päätti, ettei minua mikään vaivaa, lässytti jotain jonninjoutavaa, totesi täysin terveeksi ja totesi ainoastaan jotakin tyyliin: "Mee töihin".
Ainoaksi jatkohoidoksi tarjottiin jotain hemmetin psykoterapiaa, jota en tosin koskaan ottanut vastaan Olen tosin kokeillut aikaisemmin psykoterapiaa vähän aikaa, mutta se meni vaan pelkäksi terapeutin kanssa vänkäämiseksi ja riitelyksi, enkä kokenut siitä mitään hyötyä. Myös kaikki aiemmat terapeutit ovat itsekin olleet halukkaita lopettamaan hoitokontaktini, koska olen nk. hankala potilas, jonka päätä ei yksikään puoskari pysty missään asiassa kääntämään. On myöskin hyvin kyseenalaista, että miten joku psykologian kaltaisen huuhaatieteenalan edustaja pystyy auttamaan siinä asiassa, että olen saanut elämässäni helvetin huonot kortit enkä kykene tyydyttämään edes kaikkein perustavimpia perustarpeita elämässäni.
Minulla oli hoitojakson suhteen odotukset aluksi korkealla, minua haastatellut psykologi vaikutti asialliselta eikä yrittänyt joka käänteessä inttää vastaan minulle joka asiassa, niinkuin kaikki psykiatrian ja psykologian ammattilaiset yleensä tekevät. Kuitenkin tämän hoitojaksoni päättänyt "lääkäri" osoittautui täydelliseksi kusipääksi, hän ei suostunut antamaan minulle persoonallisuushäiriödiagnoosia vaikka kriteerit sellaisen antamiseksi olivatkin täyttyneet tutkimusjakson tutkimustulosten perusteella. Tämä lääkäri teki siis elämääni hyvin kauaskantoisesti vaikuttavia päätöksiä, vaikkei tavannut minua henkilökohtaisesti kuin ainoastaan yhden tunnin ajan, jonka aikana hän ei suostunut kuuntelemaan minua ollenkaan, intti vastaan ja puhui päälleni.
Olen erittäin tyytymätön ja vihainen tuon hoitojakson tuloksiin. Näyttää kuitenkin siltä, etten ole pääsemässä lähiaikoina edes määräaikaiselle eläkkeelle tai edes sairaslomalle kaikista naisettomuuden, elämänhalun puuttumisen ja koulukiusaamiskokemusten aiheuttamista ongelmistani huolimatta. Olisin kuitenkin kiinnostunut tietämään, että kuinka pahoja mielenterveysongelmia pitäisi ihmisellä alle 30-vuotiaana olla, että sinne eläkkeelle pääsisi? Itse en ole koskaan elämässäni ollut psykoosissa, en sairasta skitsofreniaa enkä kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Koen kuitenkin, etten mielenterveysongelmien takia kykene käymään töissä enkä edes kouluttautumaan uudelleen.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Kuulostaa kovasti siltä, että olet yrittänyt vain hankkia vapaapassia.
Ei tässä mitään eläkkeelle pääse. Töitä voi vältellä helposti erilaisilla verukkeilla. Paras veruke on että sanoo että on ätmi, masentunut sen takia kun ei ole koskaan saanut naista eikä rakkautta. Siinä menee työkkärin nais virkailijan pasmat niin sekaisin että se uusii automaattisesti työnhaun ja näin korvaukset rullaa. Eikä se nais virkailija kehtaa mitään siinä edes kysellä elämästäni sen jälkeen, pyörittelee vaan silmiä ja ruksaa papereihin että oon tehnyt velvollisuuteni työkkärin silmissä.
Diagnooseina aspergerin oireyhtymä, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, vähintään keskivakava sosiaalisten tilanteiden pelko, keskivaikea masennus, melko vakava pakkotoimintopainoitteinen pakko-oireinen häiriö, add. Vuosia on koitettu kuntouttaa ja erilaisia lääkkeitä määrätty, nyt haetaan pysyvää eläkettä.
Itselläni on noista ainakin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, sosiaalisten tilanteiden pelko ja keskivaikea masennus. Aspergerin oireyhtymään viittaavia piirteitä kuulemma löytyy keskimääräistä enemmän, mutta ei kuitenkaan riittävästi diagnoosiin. Olen joskus myös pohtinut ADD:n mahdollisuutta, mutta diagnoosia ei ole eikä oikeastaan ole edes tutkittu.
Tuolla add:llä ei taida olla mitään merkitystä eläkkeelle pääsyn kannalta sen sijaan asperger voi edesauttaa eläkkeelle pääsyä ja itsellä se on vasta ihan tuore diagnoosi viime vuoden loppupuolelta.
Eihän nuo ole mitään syitä olla menemättä töihin.
Jos vakava sosiaalisten tilanteiden pelko, vakava masennus, paha paniikkihäiriö/ ahdistuneisuushäiriö ja autismin kirjon häiriö sekä se ettei edellämainituista syistä saa koskaan tyttöystävää eikä seksiä eivät ole riittäviä syitä olla menemättä töihin niin mikä sitten on riittävä syy?
Kyllä ne mun mielestä vaan ovat enemmän niitä tekosyitä töiden välttelemiselle, kun mitään OIKEITA syitä siihen, että pitäisi muka eläkkeelle päästä parhaassa työiässä. Sitä on kuitenkin Suomessa vaikka kuinka paljon sellaisia ihmisiä, jotka ovat jo iäkkäämpiä ja tehneet ikänsä töitä, eivätkä silti ole pääseet vielä mihinkään eläkkeelle, kun eivät ole vielä eläkeiässä. Että mieluummin sitä he ansaitsisivat päästä sille eläkkeelle, kun sun kaltaiset terveet ja nuoret hyväkuntoiset miehet.
Sä kyllä ehdit sitten joskus myöhemminkin sen naisen löytämään, että ei pidä turhan stressata noin paljon tollaisesta mitättömästä asiasta.
Eihän DarkFearkaan ole päässyt eläkkeelle, vaikka kuuluu Suomen top 5 -autisteihin. Olisi oikeus ja kohtuus, että Darkkis päästettäisiin eläkkeelle ja laitettaisiin johonkin mega-autisteille tarkoitettuun hoitolaan, mutta miesparka joutuu vuodesta toiseen työkkärin kyykyttämäksi ja pyyhkimään vanhusten perseitä 9 euron päiväpalkalla.
9 eurolla saa pullon halvinta punkkua, jaksaa vapaan odotella seuraavan työvuoron vaippatalkoita.
Kun ei ole aivoja opiskella oikeaan ammattiin pääsee työllistämis duuniin.
Nyt kun on tapetilla nämä hoitolaitosten ongelmat, niin ajatelkaa mikä valtava voimavara on työttömät.
9e lisäkorvausta vastaan saadaan vaipanvaihtajaa pilvin pimein hoitolaitoksiin, harva pitkäaikaistyötön on niin typerä ettei 2h koulutuksella osaa paapan persettä pestä.
Työtön turhake saa jälleen sisältöä elämäänsä ainaiseen sohvalla makoilun sijaan auttamalla avuttomia vanhuksia ja viinalla itsensä vammauttaneita pultsareita. Jos ei kiinnosta hyödyllinen työ, niin 3kk karenssi motivoi kyllä.
Eihän sitä nyt nuoria pidä eläkkeelle laittaa, kun nuorten kuuluu tehdä paljon töitä elämässään, sillä varsinkin se nuoruusikä on just sitä kaikkein parhainta työntekoikää ja silloin sitä kuuluukin käyttää se aikansa vaan siihen työntekoon ja varallisuuden kartuttamiseen.
Mulla itselläni kun ei ole edes mitään tarvetta eläkkeelle, kun mun sosiaaliset taitoni ovat oplleet aina erinomaisen hyvät ja just sen vuoksi viihdynkin erittäin hyvin ihmisten parissa, kun oon aina pärjännyt loistavasti kaikissa erilaisissa sosiaalissa tilanteissa.
Mä irse työskentelenkin hyväpalkkaisessa työssä, jossa tienaan peräti 12-14euroa/tunti lisät päälle.
Missään vanhustenhoitotyössä en ole ikinä työskennellyt, kun en ole arvostanut ikinä paskankaan veraa sillä alalla työskeneleviä miehiä. Mutta sä varmaan itse sellaisella alalla työskeneteltkin saatanna paska-aivo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Kyllä teki hyvää, kun sai sanoa oikein suoraan mielipiteensä tollaisella alalla työskenelevistä miehistä, jotka viitsivät vaivautua työskenetelemään tollaisessa ala-arvoisessa akkojen työssä. Eihän sitä nyt miesten pitäisi alentua tekemään jotain akkojen paskahommia, sillä naiset saavatkin työskennellä niillä huonopalkkaisisaa paskatöissä, mutta ei ikinä sentään miehet.
Samantapaiset kokemukset itselläkin terapioista että ne meni lähes aina terapeutin kanssa riitelemiseksi ja hoitosuhde päättyi siihen.
Ei terapia auta, jos ei ole halua parantua
"ei ole halua parantua" = ei ole aivopestävä ja hyväksikäyttöön alistettava lammas.
Jos ei haluakaan tulla ihmiseksi, joka tulee muiden kanssa toimeen, vaan haluaa pitää muurinsa, niin ei kukaan voi pakottaa "parantumaan."
Jos ei ota terapiaa vastaan, niin kyllä katsovat, ettei ole mitään haluja tilanteensa muuttamiseen eikä ole riittävän oikeasti sairas.
Kuulostaa kyllä oudolta, että sais terapiaa ilman diagnoosia. Luulisi, että ainakin masennusdiagnoosi pitäsi olla.
Mutta kun sitä terapiaa määrätään sellaisiin ongelmiin, joihin terapia ei pysty millään muotoa auttamaan. Miten se pystyy tekemään mua onnelliseksi, jos käyn kerran kuussa tai kaksi kertaa viikossa lässyttämässä jollain terapeuttitädillä tai -sedällä, kun en mä sillä tavalla saa naista sen paremmin kuin ennenkään.
Ja ihan turha sanoakaan, että terapia auttaisi mua jotenkin elämään paremmin näiden mun ongelmieni kanssa. Vitut auttaa! Vähän sama kuin sanottaisiin jollekulle normimiehelle, että hei: "Et sä tarvii niitä sun kaikkia satoja irtopanoja ja parikymppisiä fitnesskissatyttöystäviä, sähän voit hei aina käydä terapiassa!".
Jotain on pahasti vialla myös siinäkin, jos potilasta aletaan ensisijaisesti syyttämään parantumattomuudesta. Todennäköisesti jokainen henkilö, joka terapeutin vastaanotolle vapaaehtoisesti tulee, on lähtökohtaisesti halukas muuttumaan onnelliseksi ihmiseksi. Jollei terapeutti ammattilaisena siinä onnistu, niin sehän kertoo vaan joko terapeutin täydellisestä ammattitaidottomuudesta tai koko "tieteenalan" epäpätevyydestä. Veikkaan vahvasti jälkimmäistä.
Terapia auttaa näkemään mikä sun asenteessa on stressipäissään tehtyä defenssiä, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä sen tavoitteen, naisten seksiin löytämisen kannalta. Ja miten sun nykyinen toiminta haittaa sitä tavoitetta. Tai mitä tiedostamattomia tavoitteita sulla on mitkä haittaa kans. Ja auttaa ymmärtämään omia ja muiden tunteita jne.
Mutta jokainen terapeutti tai terapiasuuntaus ei sovi kaikille. Kuitenkaan terapeutti ei tee sitä muutostyötä sun puolesta. Sä olet se tyyppi, joka joutuu sen työn itse tekemään. Ja onhan se ihan hirvee työ, eikä sitä jaksa kuin pala kerrallaan, mutta sitten tekee sen palan minkä just silloin jaksaa. Se on kuitenkin palkitsevaa, kun tulee vapaammaksi ja onnellisemmaksi.
Olen kuullut noi samat länkytykset sata kertaa, mutta se vaan ei poista sitä tosiasiaa, että kaikki psykoterapia on pelkkää humpuukihoitoa suuntauksista riippumatta.
Koen vaan, että koko mun elämä on jo lähtökohtaisesti pilalla, koska en saanut riittävän hyviä ulkonäkökortteja viehättääkseni naisia seksuaalisesti tai pärjätäkseni elämässäni muutenkaan. Ei siinä oikein mitkään työt tai koulut silloin maistu.
Helpompaa on olla ottamatta sitä vastuuta omasta elämästä kuin ottaa se. Ymmärrän hyvin. Ja se on myös ihan aikuisen ihmisen oikeus. Ei ole pakko. Ainakaan vielä. Kannattaa arvostaa sitä vapautta.
Et saa seksiä koska et viitsi huolehtia itsestäsi etkä viitsi huolehtia itsestäsi, koska et saa seksiä... Jep. Taisit unohtaa tuosta sun diagnoosi- ja kitinälistastasi sen kaikkein vaikeimmin korjattavan ongelman: sulla on ameeban älykkyysosamäärä. Tuo tosiaan onkin sitten sellainen vika, ettei sitä korjaa mikään terapia, lääkitys tai edes se pillun saaminen.
Järkiargumentit kun loppuu, niin alkaa vaihteeksi syyllistäminen. Jos "potilaan" pitää tehdä kaikki työ itse parantuakseen, niin herrä kysymys mihin "lääkäriä" tai "terapeuttia" tarvitaan. Niinpä. Humpuukia alusta loppuun ja siitä kehdataan vielä laskuttaa käsittämättömiä summia. Yleensä kun maksetaan toiselle jonkun työn tekemisestä, niin hän myös tekee sen. Näiden huuhaaterapeuttien kohdalla asia on vaan ihan päin vastoin. Maksat siitä, että teet itse työt. Sanoisin, että on melko hölmöläisten puuhaa. Ja sen tuoma "apu" esimerkiksi näihin naisettomuusongelmiin on kyseenalaista.
Sä voit oikein hyvin keksiä kaikkia muita asioita elämääsi, sillä ei se seksin saaminen ole mitenkään erityisen tärkeä asia elämässä. Et sä tarvitse elämääsi useita eri naisia, kun joskus löydät sen yhden ainoan naisen, niin se kyllä riittää sulle oikein hyvin.
Pidät vaan mielialan korkealla, etkä turhaan ala naisia syyllistämään, niin varmasti vielä joskus pystyt säkin sen naisen löytämään. Kyllä sun myös siihen työelämään pitäisi alkaa panostamaan, sillä se on vaan ihan pelkkä typerä tekosyy töiden välttelemiselle, kun te ätmit aina jankkaatte sitä, ettei muka töitä kannattaisi elämässä tehdä.
Tyttöä nukkumaan heti.
Kaikki tuttuni, jotka ovat päässeet eläkkeelle alle 30-vuotisana ovat sairastaneet skitsofreniaa ja heillä on ollut pitkiä mielisairaalajaksoja psykoosin vuoksi. Masennuksen vuoksi noin nuori kuin sinä, ei pääse eläkkeelle. Ketään ei päästetä ekäkkeelle siksi, että ei huvittaisi mennä töihin.
Juuri noin. Eivät muut kuin skitsofrenia ja/tai kaksisuuntainen hirvittävä määrä osastohoitojaksoja päästä ikuiselle eläkkeelle. Noidenkin jälkeen yritetään monta vuotta kuntouttaa kaikin tavoin. Pitää myös mennä pariksi viikoksi kuntoutustutkimuksiin, joissa ollaan kellon ympäri. Lääkäreiden on helppo heitellä kaiken maailman diagnooseja. Moni katsotaan kuitenkin vaan häiriöksi, joista voidaan ainakin jollain tavalla kuntouttaa tai niistä voi parantua -esim. vaikea masennus. Ap:n tilanne ei riitä ikuiseen eläkkeeseen missään tapauksessa.
Tuskin monikaan nainen viihtyisi parisuhteessa jossa kokisi olevansa jonkilainen äitihahmo/mistä toinen on täysin riippuvainen(paitsi ehkä joku narsisiti) Eli ns ottaisitte itseänne niskasta kiinni sitten jos saisitte naisen? Entä sitten jos suhde päätyisi eroon, niinkuin monella on tapana? Vaipuisitte takaisin siihen samaan ahdinkoon? Olette naisesta täysin riippuvaisia.
Joo, oma vastuu elämästä täytyy olla itsellä, ei sitä voi kaataa toisen niskaan. Tai voi, mutta sellainen suhde ei tee hyvää kummallekaan ja henkisesti kunnossa olevat välttää sellaisia.
Se ei tarkoita, että esim ei vois olla mt-ongelmia mutta ongelmat pitää olla jossain hoidossa niin että ne ei kaadu sen toisen päälle.
Miehet ovat avuttomia nössöjä. Miehet ovat täysin turhia. Spermaakin saa pankista. Maailma olisi paljon parempi paikka ilman miehiä.
No ei alle 30v. kuulu eläkkeelle , Reilusti yli parikymmentävuotta kun jaksat kuntoutua ensin niin ehkä sen jälkeen , jos ei tepsi, miten tuonikäisellä edes on suunnitelmissa eläke , se jo kertoo jotain , hoitoa pitäisi hakea eikä eläkettä .
eläkettä hakea ilman lääkäreiden lausuntoja. Täytät vain hakemuksen kelaan ja kirjoitat siihen syyt miksi et kykene töihin. Jos kelan lääkäri sattuu olemaan hyvällä tuulella, niin voit vaikka päästä ensin määräaikaiselle eläkkeelle. Loppupeleissä aina kelan lääkäri tekee sen lopullisen päätöksen, vaikka ei näkisi ihmistä edes koskaan.
Mene maksulliselle naiselle niin parannut hetkessä ja unohdat sitten eläköitymisesi.
Mitä luupäitä täällä oikein kirjoittelee? Johan mä tossa ylempänä jo kirjoitin, ettei maksulliset naiset ole mun juttu (kokeiltu on) eivätkä edistä mun hyvinvointia saati työkykyä yhtään mitenkään.
Vai eläkkeelle 26 vuotiaana. Mitäs aiot tehdä seuraavat 50 vuotta. Istutko kotona perse homeessa vai. Miehen sekä naisen pitää kehittää itseään , mitään ei saa ilmaiseksi. Sinun pitää hakea apua koska elämänhallintasi on surkeaa. Mikää eläke tai lääkäri ei sinua pelasta. Aiotko vaan maata kotona, ota itseäsi niskasta kiinni ja mieti miten voisit kehittää itseäsi ja mikä kiinnostaa. Töitä saa kun vaan on valmis tekemään, et voi vaatia kolmen tonnin palkkaa heti vaan sun pitää ensin näyttää että olet hyvä työntekijä. Jollet saa sitten töissä arvostusta niin sanot pomolle että otat loparit koska et saa arvostusta. Nainen kiinnostuu sitten vasta kun näkee että elämäsi on kunnossa.
Voi atm32 ei sun el pitäs antaa kellekkään elämänohjeita..
Ihan hyvät ohjeet mutta ätmi haluaakin olla luuseri 50 vuotta veronmaksajien elättinä.
Jollen kerran kelpaa työttömänä naisille, niin en kyllä aio töihin mennä pelkästään sen takia, että saisin sillä tavoin naiset kiinnostumaan itsestäni.
Sensijaan se, että naiset eivät kiinnostu minua näin työttömänä on kylläkin johtanut siihen, ettei pää yksinkertaisesti kestä töissäkäymistä tai opiskelua.
Kyllä sun pitäisi tehdä töitä ihan itsesi takia ja itsesi elättämisen takia. Muutenkin se parempi varallisuus toisi sulle sitä onnellisuutta elämääsi, eikä sitten tarvisi enää täällä turhan takia naisia haukkua ja syyllistää.
"Ihan+hyvät+ohjeet+mutta+ätmi+haluaakin+olla+luuseri+50+vuotta+veronmaksajien+elättinä."
Ei hullun paperin kerjääjälle eläkettä tipu, se on saletti. Varsinkaan syystä, kun "naiset ei pillua anna". Eli eläkkeen peruste olisi, että naisissa on se syy.
(Tietty, oman lajistaan hulluutta tuokin, mutta ei yhteiskunta sellaiseen mukaan lähde, olisi pian kaikki naisettomat miehet jo nuoruudestaan eläkkeellä)
Liika hyvät olot (haasteeton vapaa oleilu) automaattisen sosiaaliturvan ansiosta tekee turhautuneeksi, se on nykyajan vika. Ja mitä eläke korjaisi, sama olotila vaan jatkuisi, vai mitä luulisit tapahtuvan aiemmasta poikkeavaa? Nykytilasi antaa muutokseen paremmat mahdollisuudet.
Ennen sosiaaliturvaakin oli kaikenlaisia ihmisiä. Jopa tulivat toimeen jotenkin, eli pakon edessä pystyivät. Tavallisimmin olivat maataloissa aputyövoimana, asumis- ja ruokapalkalla, renkituvissa majoittuivat ja saattoivat tuntea itsensä tarpeellisiksi, jos pystyivät huolehtimaan vaikka polttopuista. Jos oli syytä, isäntä saattoi kehuakin, ja yhteisöllisyyttä, vaikka perunannostotalkoot.
Tämä siis verrannollisuutena entisaikaan, mutta jotain tämmöistä aluksi vain tarvitsisit,
Vastaavaa nykyajassa. Ongelma vaan on, kun "ei ole pakko". Huudella vaan mieluummin eläkettä, kun naiset ei kuitenkaan anna.
Yleinen juttu palstalla taitaa olla tuon oudon mielikuvituskuplan syntyminen fantasioissa suhteessa naiseen. Edellä "enkäsitäajatusmaailmaa" viittaa jo tuohon. Ei meillä (länsimaana) nainen ole sillain omistettava olio kuin aasi tai kameli, palvelija käskystä, joka yhtenä hoitotoimenpiteenä antaisi sitä pilluakin jos tarvis, siitäkö palveluksesta se taivas aukenisi.
Ihmisten välinen vuorovaikutus on henkisen tason juttu, ja siihen näyttää olevan pallo hukassa jos/kun olet eristäytynyt. Nykyreseptisi ei pelaa. Tietty, muutos on vaikeaa, mutta olet kysymyksen äärellä: onko pakko vai eikö ole? Mitä luulet jälkimmäisestä, mikä muuttuisi?
Haaste on (kun siviilissä ei olla armeijamaisessa ympäristössä), vastuu on itsellä. ja se on vaikeaa.
Epäonneakin monilla on, mutta kaiken ulkoistaminen muitten syyksi on asennevika, ja siihen ei eläkettä ole luvassa, siitä voi lähteä.
ps. varmaan totta, että jotkut persoonallisuustyypit pärjäisivät paremmin pakkosäännellyssä komentoympäristössä (vastuukanto itsestäänkin ulkoistettu), mutta sitä herkkua on tarjolla fyysisesti kohtuullisesti pystyville meillä minimi vain puoli vuotta. Muuten tuetaan lakisääteisesti periaatteessa vain etänä.
Olipas kaikin tavoin todella hyvin kirjoitettu. Juuri noin asiat ennen olivat. Oli pakko pärjätä tavalla tai toisella , koska rahaa ei tullut mistään. Nykyään työttömillä on liikaa aikaa ajatella. En tietenkään tuomitse niitä, jotka haluavat työelämään, mutta töitä ei vaan löydy.
"Ei meillä (länsimaana) nainen ole sillain omistettava olio kuin aasi tai kameli, palvelija käskystä, joka yhtenä hoitotoimenpiteenä antaisi sitä pilluakin jos tarvis, siitäkö palveluksesta se taivas aukenisi. " Amen.
Töihin voi mennä vaikka sen takia, että sinne thaikkuihin olisi joskus varaa matkustaa. Jos se ei kiinnosta, eikä muuten naisille kelpaa, niin ei siinä ole paljon tehtävissä. Ei ketään nyt pakottaakaan voi.
Syrjäytyjän ajatuskuvioista: halutaan että nainen (neitsyt) olisi jonkinlainen palkinto tai etuus, mikä köyhänavun ja/tai tasa-arvon nimissä "kuuluu" yhteiskunnan myöntää, vrt takuueläke.
Ilman takuita ei kannata opiskella eikä töitä tehdä. Tällaisten luuserilaskelmien perusteella vaan ätmipuoluetta perustamaan, alkukannatus ainakin palstan sisältä tulee helposti.
Viereisessä ketjussa tosin epäillään, että ei ehdi näihin vaaleihin, kun pitäisi kannattajakortteja kerätä. Mutta ätmien joukkotapaaminen vuokramökkiin, se hengennostatuksena ei ole niin kiinni vaaleista, niitä tulee toisiakin ja saattaa onnistua nimettömänä, puolueen perustaminen sillä tavalla on vaikampaa.
Mökkihommassa saisi myös kokemusta sosiaalisuudesta.
Niin ätmit voisivat perustaa sen oman ätmi-puolueensa, kun he saisivat ainakin kannatusta tältä palstalta. Tosin eipä ketkään normaalit ihmiset viitsisi mitään tollaista luusereiden puoluetta koskaan äänestää.
Mutta ätmeistä varmasti ei vaan olisi siihen politiikkaan, kun se vaatisi myös jonkinlaisia sosiaalisia taitoja, joita ätmeillä just ei koskaan ole.
Ihan normaalia että on alamaissa koska ei kelpaa naisille. Naiset haluaa komean rikaan miehen eikä edes se köyhin ja rumin nainen kelpuuta rumaa miestä. Suomessa on satoja tuhansia kaltaisia miehiä joita ei elämä kiinnosta.
Ei missään tapauksessa eläkkeelle, aloittajan on vain tajuttava roolinsa.
Verojen maksaminen yhteiskunnalle, yhteiskunnan avittaminen eteenpäin.
Vapaa-aikana aivot turrutetaan viinalla, että jaksetaan odotella työviikon alkamista.
Pitkäaikastyöttömälle atm en keksi mitään käyttöä yhteiskunnassa, täysi turhake.
Mä en haluakaan, että mulle on yhteiskunnassa käyttöä mihinkään. Mä olen ihminen, en työkalu.