Pellon ala-aste 80-luvulla oli sairas

Olin Pellon ala-asteella 81-87 ja liikunta siellä oli typerintä, mitä voi olla. Hiihto aloitettiin lokakuussa ja sitä tehtiin aina huhtiliskuun keväthangille asti. Jos oli kovia pakkasia, voitiin poikkeustapauksissa pelata sisällä koripalloa. Oli todella ääliömäistä, yksipuolista, yksitoikkoista, lannistavaa ja turhauttavaa liikunnanopetusta, kiitos opettajien, jotka halusivat nähdä punaposkisia tyttöjä ja poikia, ja jotka kai halusivat itse kuitata viikon oman kuntoilunsa siinä samalla. Kolmesti viikossa oli lähtö peltoja pitkin sähkölaitokselle kelillä kuin kelillä, niiissä samoissa ulkovaatteissa joissa oltiin muutenkin koulussa. Vihdoin yläasteelle päästessä tuli järkeä, kun oli oikea liikunnanopettaja. Hän oli tehnyt lukukausisuunnitelman viikkotasolla, josta näki, mitä ERI lajeja harjoitetaan. Hiihtoa oli 1-2 viikolla.

Lisäksi alituinen virsien veisaaminen joka aamu juhlasalissa oli näin jälkeenpäin kovin raskasmielistä. Ekaluokkalainen oppi heti alusta, että virsikirja on hänen tärkein kirjansa, mikä on sairasta. Muistan miettineeni, tarkoittavatko salin liitutaulun numerot virsikirjan sivunumeroita vai virsien numeroita. Kovin ikävä ja ahdasmielinen kuva alettiin juntata lasten mieliin heti alusta lähtien. Virret jopa pelottivat; "heille elinaikaa lisää" ei kuulostanut koskaan hyvältä, kun se virressä julistettiin toiveena.

Vielä ylästeellekaan mennessä en tiennyt, mitä tarkoittaa "vanhurskas", vaikka sellaisista asioista oli ekaluokasta asti jauhettu päähän.
6224
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

No oletpas ollu huono oppimhaan uusia asioita ja sen vuoksi pahuksen katkera .Turhaan aivan turhaan on katkeruutta kantaa sisälläin.

Äänestä

viha heikentää sydämmistä voimakkaaman,ja ennenkuin huomaat olet itsesi vanki. kurjuudesi kahleilla kytkettynä katkeruuden.

Äänestä

huonot puolet joka asiassa. ei ole tämä nykyinenkään malli hyvä että pysytään sisällä ja pelataan tietokonepelejä. toivottavasti jonkinlainen liikuntakipinä jäi.

Äänestä

Muistan, että oli hauska veisata virsiä 90-luvun puolessa välissä. Itse muistelen, että yleisesti ala-asteella ja etenkin välitunneilla ei ollut turvallista. Sitä ihmettelen, miksi ala-asteelle kaistapäitä sotaveteraaneja niin innolla.

Menetin ala-asteella välitunneilla tajun enemmän kuin viisi kertaa, kun joku kävi tönäisemässä sinut välitunnille mennessä rappukäytävään tai sementtiin, tai kiipeiltäväksi tehtyjen jääveistosten päältä jäätikköön. Jos opettajille kertoi ongelmista, he alkoivat huutamaan päin naamaa. Onneksi nykyään on asiat tältä osin paremmin. Silti todennäköisesti kärsin opettajan välinpitämättömyyden vuoksi lievästä aivovammasta.

Äänestä

Äläkä viitti höpöttää.Kaikki on huonon mielikuvituksen tulosta.

Äänestä

Ittekki olin tuola noihin aikoihin. Pitää paikkansa, että hiihto oli pääosassa, mutta kyllä muitakin lajeja toki harrastettiin myös talvella. Varsinkin sählyä, lentopalloa sekä voimistelua (AT osasi itsekin liikkeet!) ja tietenki luistelua.

Ei sillä, kyllä hiihto on uskomattoman monipuolinen laji ja voimistaa nuorta vartta. Paljon enemmän kuin tietokonepelit. Itselle jäi pääosin positiivinen kipinä ulkoilmaliikuntaan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


piponkiristämät kirjoitti:

Olin Pellon ala-asteella 81-87 ja liikunta siellä oli typerintä, mitä voi olla. Hiihto aloitettiin lokakuussa ja sitä tehtiin aina huhtiliskuun keväthangille asti. Jos oli kovia pakkasia, voitiin poikkeustapauksissa pelata sisällä koripalloa. Oli todella ääliömäistä, yksipuolista, yksitoikkoista, lannistavaa ja turhauttavaa liikunnanopetusta, kiitos opettajien, jotka halusivat nähdä punaposkisia tyttöjä ja poikia, ja jotka kai halusivat itse kuitata viikon oman kuntoilunsa siinä samalla. Kolmesti viikossa oli lähtö peltoja pitkin sähkölaitokselle kelillä kuin kelillä, niiissä samoissa ulkovaatteissa joissa oltiin muutenkin koulussa. Vihdoin yläasteelle päästessä tuli järkeä, kun oli oikea liikunnanopettaja. Hän oli tehnyt lukukausisuunnitelman viikkotasolla, josta näki, mitä ERI lajeja harjoitetaan. Hiihtoa oli 1-2 viikolla.

Lisäksi alituinen virsien veisaaminen joka aamu juhlasalissa oli näin jälkeenpäin kovin raskasmielistä. Ekaluokkalainen oppi heti alusta, että virsikirja on hänen tärkein kirjansa, mikä on sairasta. Muistan miettineeni, tarkoittavatko salin liitutaulun numerot virsikirjan sivunumeroita vai virsien numeroita. Kovin ikävä ja ahdasmielinen kuva alettiin juntata lasten mieliin heti alusta lähtien. Virret jopa pelottivat; "heille elinaikaa lisää" ei kuulostanut koskaan hyvältä, kun se virressä julistettiin toiveena.

Vielä ylästeellekaan mennessä en tiennyt, mitä tarkoittaa "vanhurskas", vaikka sellaisista asioista oli ekaluokasta asti jauhettu päähän.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu