Luonnottoman sininen maisema

kyselii

Edellisessä kamerassa oli lumiukko-asetus. Nyt Canon G9X:ssä ei.

20

<50

Vastaukset

  • Kai siinä on valkotasapainon asetus, se vaan kohdalleen ja taas on valkoista lunta. Jos et osaa niin opaskirja/käyttöohje kyllä kertoo.

    Jos sen huomaat vasta läppärillä niin kalibroi sen näyttöen värin suhteen.

  • Aiheohjelma talvimaisema, lumiukko, saattaa viritellä seuraavia asioita:
    - hiukan valotuksen korjailua plussalle, koska hankimaisema harhauttaa valotusmittaria /kameraa valottamaan niukasti
    - värisävy ehkä päivänvalon suuntaan
    - jos on kamerassa kontrastin säätöä, aiheohjelma saattaa loiventaa kontrastia
    - ehkä tekee muutakin?

    Jos lumimaiseman aiheohjelma puuttuu kamerasta, eikö suunnilleen samaa lopputulosta saa, jos itse säätää valotuksen korjausta plussalle ja valkotasapainoksi päivänvalon?

    Viime keväänä kuvasin vastavaloon kompaktilla lumisen rantamaiseman. Kuvassa puut näkyivät mustina ja lumimaisema valkoisena. Vaikka oli värikuvauksen asetukset päällä, kuvasta tuli lähes mustavalkoisen näköinen. Tarkoituksena oli kuvata nimenomaan komeiden puiden muoto läheltä, tunnelma, ja siinä onnistuin. Mutta kamera vielä liioitteli, dramatisoi. Pikku apulainen?

    • Päivänvalo (valikoissa yleensä auringon kuva) lie 5000-6500 K värilämpötilalle mitoitettu. Talvella aurinko paistaa keskipäivälläkin hyvin matalalta ja suoran valon värilämpötila on siis mallia auringonnousu/lasku keskikesällä (värilämpötila jotain 3000 K luokkaa). Jos suoraa auringonvaloa ei tule, niin voi talvi-illan hämyssä värilämpötila taitaa mennä yli 10 000 K lukemiin parhaillaan, mikä tämän sinisyyden selittäisi.

      Jos käytössä on vain aurinkoinen/pilvinen yms. esiasetukset, niin varjossa (aurinkoisella säällä) kuvaamiseen tarkoitettu toimii parhaiten.

      Jos kamerasta löytyy manuaalinen valkotasapainon asetus, niin sehän otetaan käyttöön ja kalibroidaan vaikka lumihangesta. Tosin tämä pyrkii säätämään kuvan "keskiharmaaksi". Talvikuvassa nyt ehkä kuitenkin voisi olla paikallaan, että sävyt ovat kevyesti kylmään eli sinertävään päin kallellaan?

      Kätevin saattaa lopulta olla, jos valkotasapainon voi asettaa suoraan värilämpötilana (K). Jotain 8000 K ensin tauluun ja siitä haarukoimaan ylös/alas, kunnes sopiva löytyy.


    • kelvinit_pöytään kirjoitti:

      Päivänvalo (valikoissa yleensä auringon kuva) lie 5000-6500 K värilämpötilalle mitoitettu. Talvella aurinko paistaa keskipäivälläkin hyvin matalalta ja suoran valon värilämpötila on siis mallia auringonnousu/lasku keskikesällä (värilämpötila jotain 3000 K luokkaa). Jos suoraa auringonvaloa ei tule, niin voi talvi-illan hämyssä värilämpötila taitaa mennä yli 10 000 K lukemiin parhaillaan, mikä tämän sinisyyden selittäisi.

      Jos käytössä on vain aurinkoinen/pilvinen yms. esiasetukset, niin varjossa (aurinkoisella säällä) kuvaamiseen tarkoitettu toimii parhaiten.

      Jos kamerasta löytyy manuaalinen valkotasapainon asetus, niin sehän otetaan käyttöön ja kalibroidaan vaikka lumihangesta. Tosin tämä pyrkii säätämään kuvan "keskiharmaaksi". Talvikuvassa nyt ehkä kuitenkin voisi olla paikallaan, että sävyt ovat kevyesti kylmään eli sinertävään päin kallellaan?

      Kätevin saattaa lopulta olla, jos valkotasapainon voi asettaa suoraan värilämpötilana (K). Jotain 8000 K ensin tauluun ja siitä haarukoimaan ylös/alas, kunnes sopiva löytyy.

      Saattaa olla teoriassa totta tuo, mitä kerroit talviauringon valon Kelvin-lukemista. En ole asiaa mittaillut. Käytännössä, jonain talvi-iltapäivänä ulkona kävellessäni, huomasin tällaisen värikontrastin: maassa, lumiselle kadulle, oli pakkaslumeen painunut ihmisten askeleiden jälkiä runsaasti, joten alusta oli epätasainen. Auringon valo tuli kellertävänä sivulta päin, matalalta, valaisten näiden pikku monttujen reunoja, tai osia montuista. Ylhäältä ja muualta kuitenkin tuli sinistä taivaan valoa lisäksi, niin että alas katsoessani ajattelin, olisiko tästä saanut hyvän mustavalkokuvan, kun askeleiden jäljissä lumessa näkyi keltaisen ja sinisen kirjavaa rosoista maisemaa - lumessa, joka oli periaatteessa, teoriassa valkoista kuitenkin. Arvelen, että päivänvalon valkotasapainon asetuksella kamera olisi luultavasti valottanut värikuvaa keltaisen ja sinisen kirjavaksi, kuten tuossa tilanteessa valon värejä näinkin. Eli luulisin tilanteessa olleen erilaisia valon värisävyjä oranssin ja sinisen väliltä. Sekä suurempia, että pienempiä Kelvin-lukemia, kuin mitä kameran päivänvalon asetus.

      Joten, oliko ajatuksesi oikeansuuntaista sinällään, mutta sisälsi väärän oletuksen, että tilanteessa, maisemassa voi olla vain yhden väristä valoa kerrallaan. Taivas on olemassa jatkuvasti, ja loistaa sinisenä varsinkin silloin, kun ei ole pilvistä, vaan kun aurinko myös paistaa porottaa samaan aikaan. Poutasäällä. Eikö totta? Pilvipoudalla on mahdollista, että valo on jo päivällä kaamean sinertävää, tai harmahtavaa, tai valkoista, tai illalla/yöllä jopa punaista.

      Usein valkotasapainossa ja muussa valottamisessa saattaa olla kyse siitä, että valitaan elementti, ja asiain tila, jota halutaan kuvaan säilyttää. Esim. sininen valo halutaan kuvaan siniseksi, tai keltainen keltaiseksi. Ja tingitään siitä toisesta asiasta, valitaan jompikumpi. Mutta monesti päivänvalon valkotasapainon valinta saattaa tuottaa mielenkiintoisia tuloksia ulkona kuvatessa. Sisällä jokin muu, esim. hehkulampun valkotasapaino. En tarkoittanut tätä provokaatioksi, enkä väittelyksi, vaan kuin korostaakseni, että asia/käytännön todellisuus saattaa olla monimutkaisempi, kuin luullaan yksinkertaisen asteikon takia.


    • Tsuumikosh kirjoitti:

      Saattaa olla teoriassa totta tuo, mitä kerroit talviauringon valon Kelvin-lukemista. En ole asiaa mittaillut. Käytännössä, jonain talvi-iltapäivänä ulkona kävellessäni, huomasin tällaisen värikontrastin: maassa, lumiselle kadulle, oli pakkaslumeen painunut ihmisten askeleiden jälkiä runsaasti, joten alusta oli epätasainen. Auringon valo tuli kellertävänä sivulta päin, matalalta, valaisten näiden pikku monttujen reunoja, tai osia montuista. Ylhäältä ja muualta kuitenkin tuli sinistä taivaan valoa lisäksi, niin että alas katsoessani ajattelin, olisiko tästä saanut hyvän mustavalkokuvan, kun askeleiden jäljissä lumessa näkyi keltaisen ja sinisen kirjavaa rosoista maisemaa - lumessa, joka oli periaatteessa, teoriassa valkoista kuitenkin. Arvelen, että päivänvalon valkotasapainon asetuksella kamera olisi luultavasti valottanut värikuvaa keltaisen ja sinisen kirjavaksi, kuten tuossa tilanteessa valon värejä näinkin. Eli luulisin tilanteessa olleen erilaisia valon värisävyjä oranssin ja sinisen väliltä. Sekä suurempia, että pienempiä Kelvin-lukemia, kuin mitä kameran päivänvalon asetus.

      Joten, oliko ajatuksesi oikeansuuntaista sinällään, mutta sisälsi väärän oletuksen, että tilanteessa, maisemassa voi olla vain yhden väristä valoa kerrallaan. Taivas on olemassa jatkuvasti, ja loistaa sinisenä varsinkin silloin, kun ei ole pilvistä, vaan kun aurinko myös paistaa porottaa samaan aikaan. Poutasäällä. Eikö totta? Pilvipoudalla on mahdollista, että valo on jo päivällä kaamean sinertävää, tai harmahtavaa, tai valkoista, tai illalla/yöllä jopa punaista.

      Usein valkotasapainossa ja muussa valottamisessa saattaa olla kyse siitä, että valitaan elementti, ja asiain tila, jota halutaan kuvaan säilyttää. Esim. sininen valo halutaan kuvaan siniseksi, tai keltainen keltaiseksi. Ja tingitään siitä toisesta asiasta, valitaan jompikumpi. Mutta monesti päivänvalon valkotasapainon valinta saattaa tuottaa mielenkiintoisia tuloksia ulkona kuvatessa. Sisällä jokin muu, esim. hehkulampun valkotasapaino. En tarkoittanut tätä provokaatioksi, enkä väittelyksi, vaan kuin korostaakseni, että asia/käytännön todellisuus saattaa olla monimutkaisempi, kuin luullaan yksinkertaisen asteikon takia.

      > Joten, oliko ajatuksesi oikeansuuntaista sinällään, mutta sisälsi väärän oletuksen, että tilanteessa, maisemassa voi olla vain yhden väristä valoa kerrallaan

      Ei siinä mitään virheoletusta ollut. Aurinkoisena talvipäivänä valo, siis suora auringonvalo + hajasäteily (siniseltä taivaalta tuleva valo + pilvistä ja maastosta heijastuva valo) voi keskimäärin olla "norminmukaista", mutta erot värilämpötilassa ovat tosiaan hurjia eli suoraa 3000-4000 K auringonvaloa saavat kohteet kellertävät ja varjopaikat (joihin tulee sitä 10 000+ K valoa siniseltä taivaalta) ovat hyvinkin sinertäviä. Kyllä ilmiön pystyy paljaalla silmälläkin havaitsemaan (jalanjäljet hangessa, kun aurinko paistaa matalalta, on tosiaan erinomainen harjoituskohde), vaikka päänsisäinen valkotasapainoautomatiikka sen suurelta osin tasaakin. Kamera näkee värierot "oikein" eli paljon voimakkaampina, joten voi joutua tekemään valintaa näiden kahden välillä (eli asetetaanko valkotasapaino aurinkoisten vai varjoisten alueiden mukaan).

      Kyllä samaa ilmiötä on ilmassa keskikesälläkin, mutta lievempänä. Suora auringonvalo on näin ulkomuistista 5000 K luokkaa, mutta päivänvalon värilämpötilaksi julistetaan silti 6500 K. Syynä on taas kerran se, että päivänvalo on suoraa auringonvaloa + siniseltä taivaalta tulevaa 10000 K tjsp valoa + heijastuvaa valoa.


    • kelvinit_pöytään kirjoitti:

      > Joten, oliko ajatuksesi oikeansuuntaista sinällään, mutta sisälsi väärän oletuksen, että tilanteessa, maisemassa voi olla vain yhden väristä valoa kerrallaan

      Ei siinä mitään virheoletusta ollut. Aurinkoisena talvipäivänä valo, siis suora auringonvalo + hajasäteily (siniseltä taivaalta tuleva valo + pilvistä ja maastosta heijastuva valo) voi keskimäärin olla "norminmukaista", mutta erot värilämpötilassa ovat tosiaan hurjia eli suoraa 3000-4000 K auringonvaloa saavat kohteet kellertävät ja varjopaikat (joihin tulee sitä 10 000+ K valoa siniseltä taivaalta) ovat hyvinkin sinertäviä. Kyllä ilmiön pystyy paljaalla silmälläkin havaitsemaan (jalanjäljet hangessa, kun aurinko paistaa matalalta, on tosiaan erinomainen harjoituskohde), vaikka päänsisäinen valkotasapainoautomatiikka sen suurelta osin tasaakin. Kamera näkee värierot "oikein" eli paljon voimakkaampina, joten voi joutua tekemään valintaa näiden kahden välillä (eli asetetaanko valkotasapaino aurinkoisten vai varjoisten alueiden mukaan).

      Kyllä samaa ilmiötä on ilmassa keskikesälläkin, mutta lievempänä. Suora auringonvalo on näin ulkomuistista 5000 K luokkaa, mutta päivänvalon värilämpötilaksi julistetaan silti 6500 K. Syynä on taas kerran se, että päivänvalo on suoraa auringonvaloa + siniseltä taivaalta tulevaa 10000 K tjsp valoa + heijastuvaa valoa.

      Järjestelmäkameran objektiiviin kiinnitettävällä polarisaatiosuotimella voi korostaa, voimistaa taivaan sinisyyttä kuviin. Valotuksen korjailuun voi kokeilla miinusta esim. -1 aukon verran, ettei automaattivalotus poista polarisaatiosuotimen vaikutusta - lisättyä värikylläisyyttä, tummennusta.
      https://photographylife.com/landscapes/how-to-use-a-polarizer

      Valotuksen korjailu sinällään saattaa riittää joskus, ilman polarisaatiosuodinta.


  • Ainakin Mark II:ssa voi valkotasapainon säätää kelvineissä. Myös joku esiasetusta voi auttaa. Lisäksi on se korjaus, jolla voi panna punaista lisää.

  • Tyypillinen ongelma kun kuvataan automaattiasetuksilla jpg kuvia. Kamera tai insinööri ei aina tiedä mitä kuvataan ja millaista lopputulosta halutaan. Aiheohjelmat tai asetusten säätö voi auttaa. Tai sitten on otettava ohjat omiin käsiin ja otettava raakana ja säädettävä sen mitä pystyy.

    • Näin.
      Välillä sitä haluaa neutraalia vaaleaa lunta.
      Toisinaan sinistä ja joskus jopa punaista.


  • Kyllä maisema voi olla luonnottoman sininen luonnostaankin. Kun on se hetki sininen.

    • Joskus on ollut sinistä hetkeä jo puolen päivän aikaan, ei vasta myöhään illalla auringonlaskun jälkeen. Sininen hetki päivällä on tuntunut luonnottomalta joskus. Esim. jos aurinko on matalalla etelässä pilven takana, ja sitten pohjoisen puolelta loistaa sininen taivaan valo, esim. talojen seinille, värjäten punaista seinää purppuraksi. Ei ole aina näyttänyt mukavalta tämä ilmiö mielestäni. Sitä voisi tietysti liioitella, valitsemalla kamerasta hehkulampun valkotasapainon. Heh.


    • Tsuumikosh kirjoitti:

      Joskus on ollut sinistä hetkeä jo puolen päivän aikaan, ei vasta myöhään illalla auringonlaskun jälkeen. Sininen hetki päivällä on tuntunut luonnottomalta joskus. Esim. jos aurinko on matalalla etelässä pilven takana, ja sitten pohjoisen puolelta loistaa sininen taivaan valo, esim. talojen seinille, värjäten punaista seinää purppuraksi. Ei ole aina näyttänyt mukavalta tämä ilmiö mielestäni. Sitä voisi tietysti liioitella, valitsemalla kamerasta hehkulampun valkotasapainon. Heh.

      Kesällä joskus ukkosen jälkeen maisema näyttää luonnottoman värikkäältä kun aurinko heijastuu auringon vastakkaisessa suunnassa olevista pilvistä.


    • luonnoton_värikkyys kirjoitti:

      Kesällä joskus ukkosen jälkeen maisema näyttää luonnottoman värikkäältä kun aurinko heijastuu auringon vastakkaisessa suunnassa olevista pilvistä.

      Voi olla mahtavaa värikontrastia, dramaattista. Tummat sadepilvet ja kirkas auringonpaiste, märät kadut, pensaat, puut ja nurmikot kimaltelevina. Kuin pöly olisi laskeutunut, ja näkyvyys parempi. Olen ollut huomaavinani, että sateenkaari saattaa näkyä vastakkaisessa suunnassa kuin aurinko.

      Iltaisin auringonlaskua vastapäätä on taivaanrannalla joskus näkynyt punotusta. Siitä on käytetty nimitystä vastarusko.


  • Mitä väliä sillä on, jos värilämpö ei aina miellytä? Asia on helppo korjata kun kumminkin kuvat viedään kuvaohjelman läpi enne käyttöä. Digiaikana kuvaaminen on niin halpaa että saa antaa kameran räpsyä ja ottaa sitten parhaat talteen. Värit, valotukset ja rajaukset voi tehdä sitten kotona eikä lumihangessa.

  • G9X ei tuttu, mutta jos RAW-kuvia ottaa on valkotasapaino helppo korjata jälkikäteen. Kameran softa yleensä lisää saturaatiota, pienen terävöinnin, poistaa linssivirheita, tasaa valoisuuseroja jpg-kuviin. Auto wb siitä ikävä, että kaikki kuvat erivärisiä ja kaikesta tehdään päivänvaloa vastaavaa. Jos tunnelman halua säilyttää on paras asettaa joku wb-arvo. Joissain kameroissa se käy näppärästi live-tilassa. Painetaan wb-nappia ja kamera kohdistetaan mielellään johonkin valkoiseen pintaan. Tuota esiasetusta voi säätää haluttuun suuntaan.


    • Voidaanko yleistää: JPG-muotoon kuvaaminen sitä hyödyllisempää, mitä pienempikennoinen pokkari on käytössä, mutta RAW-kuvauksella saa enemmän irti nimenomaan järjestelmäkameroista? Kaikilla pokkareilla ei voi edes valita tuota RAW-kuvausta.

      Tästä syystä voi olla hyödyllistä osata valikoida pokkarin asetukset ja viritykset valmiiksi etukäteen, sillä mielellä ettei kuvia jälkikäsitellä... Siitä lienee kyse tässäkin keskustelussa, tai ettei haluta jälkikäteisiä säätöjä. - Mutta olen kyllä onnistunut käsittelemään JPG-kuviakin, tosin ei itse otettuja. Värisävyjen säätöä jälkikäteen, esim. neutraalimmaksi kelmeän keltainen kuva, joka oli otettu keinovalossa...

      JPG:tä voi siis käsitellä.


  • Perus Photoshoppikin osaa korjata tuon yhdellä värinkorjaus näppäimellä.

    • Photoshop ei nyt kaikilla kaikilla käytössä. Värilämpötilan korjaus onnistuu parhaiten raw-kuvasta. RAW-kuvia kannattaa kuvata jos käytössä editori joka osaa korjata linssivääristymät ja tuki muutenkin kunnossa. Ja on sitä aikaa editointiin. Moni mieltää digi-kuvauksen halvaksi, mutta yli 1000 lomakuvaa RAW-formaatissa jää helposti editoimatta kun sitä aikaa ei löydy. Toki menee esiasetuksella äkkiä, mutta saman tekee kamerakin.


  • Keskustelun otsikko, Luonnottoman sininen maisema, saattaa olla todellisuutta, tai luonnollista.
    Talvipäivän valo voi olla yllättävän sinistä. Lumisateiden jälkeen lämpötila on noussut nollan tuntumaan, ja ilmassa on kosteutta runsaasti sumuksi asti. Sisältä ulos katsoessa näyttää siltä, kuin valo olisi sinertävää. Mutta ulkona lumimaisemassa, valon väri saattaa näyttää valkoiselta kuitenkin.
    Tämä oli ehkä sitä ihmisen automaattista valkotasapainoa. Illalla sinisessä maisemassa kun nähtiin keinovalojen loiste talosta, se näytti oranssilta. Mutta samassa valossa päivällä, kun katsottiin ulos, ihmeteltiin, miten sinistä on valo ulkona, tähän valkoisen tuntuiseen sisävaloon verrattuna.

Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.