Olen hautonut eroa miehestäni noin puolentoista vuoden ajan, mutta ongelmani on, että en vain pysty tekemään sitä lopullista ratkaisua. Taustaksi kerrottakoon, että avioliittomme on kestänyt 2½ vuotta, mutta olemme tunteneet jo 12 vuotta, mistä olleet yhdessä vajaat 11. Meillä on ollut jos jonkinnäköistä ongelmaa, kuten miehen alkoholi- ja muutakin päihdekäyttöä, työttömyyttä, taloudellisia vaikeuksia, aggressioita, pettämistä, kyvyttömyyttä puhua asioista yms. Nyt olen lopen uupunut ja kyllästynyt tähän elämään ja haluaisin jonkin muutoksen. En vain tiedä, miten totetuttaa ero. Kun olen töissä tai muualla omissa menoissani, ajattelen eroa jatkuvasti ja suunnittelen elämääni jo eron jälkeen, mutta heti kun pääsen kotiin, kaikki ajatukset pyyhkiytyvät johonkin. Pelkään miestäni ja toisaalta tunnen myös vastuuta hänen hyvinvoinnistaan, hän kun on niin kovin riippuvainen minusta. Tiedän, että teen itselleni väärin, kun roikun tällaisessa riistosuhteessa ja huollan toista kuin pikkupoikaa. En vain todella ymmärrä, miksi tämä menee näin ja miksi hemmetissä en saa tästä itseäni irti. Kokemuksia?
Mikä ihme minua vaivaa?
Tuulia
71529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä tee ainakaan niin kuin vaimoni.
Taustaa 9v avio.liit. 2 las.
Hän alkoi tapailla toista viime syksynä ja sain selville sen pari kuukautta sen jälkeen... elämäni pysähtyi täysin en tiennyt mitä pitäisi ajatella asiosta/hänestä se sattui todella paljon.
Yritin kysyä että miksi suhde piti lopettaa tuolla tavalla mutta hän oli jo edennyt tulevaisuuden suunnitelmissaan tosi kauas.Sanoi kyllä että on ajatellut eroa kauan mutta tuon jälkeen sitä oli vaikea uskoa.
Meillä ei ollut ongelmista oikeastaan muuta kuin tuo asioista puhuminen ja hänen kuolleet tunteet minua kohtaan.
Kyllä kai pitää ajatella että on olemassa vai yksi elämä.
Eli olen ilman muuta sitä mieltä että tee itsellesi ensin tämä suhde selväksi ennen kuin käy näin...Olemme asuneet erillään 2kk ja ero on vetämässä.
Rohkeutta sinulle.
Nyt ota järki käteen ja lopeta se paapominen. Et tee muuta kuin hallaa ihmiselle, jolla on päihdeongelma. Nimittäin se, että on olemassa joku, joka hoitaa asiat estää tätä toista pääsemästä koskaan jaloilleen. Eihän hänen tarvitse.
Loppujen lopuksi se olet Sinä, joka tarvitset sitä miehesi riippuvuutta. Anna niin itsellesi, kuin toisellekin mahdollisuus seistä omilla jaloillaan.
Päihdeongelmainen joko huomaa elämänsä karikot ja tekee asian eteen jotain, taikka sitten löytää itsensä siltojen alta. Mutta vastuu siitä on vain hänen. Älä tee päätöksiä toisen ihmisen puolesta, edes vetoamalla siihen, että hän on riippuvainen Sinusta.
Niin, siis ne päihdeongelmat ovat kyllä takanapäin, vaikka kyllä ne(kin) minua yhä painavat näitä eroasoita punnitessani...
Tiedän kokemuksesta, että tilanteessasi on vaikeaa repäistä itsensä irti, mutta tee se. Miten tuttua minullekin tuo, että huolehtii miten se toinen kestää eron, sekoaako täysin. Pelko myöskin tuttua.
Silti ja siitä huolimatta. Miksi syödä karvasta hedelmää, kun voisi syödä makeaa? Ainakin yrittää löytää sen makean hedelmän! eli antoisan, rakastavan suhteen.
Olet jo pitkällä erotunnelmissa, jos osaat tuntea "vastuuta" miehestäsi eron jälkeisessä elämässäsi. Haloo, miten sinä voisit kantaa häntä enemmän sylissäsi kuin olet jo kantanut???
Syyllisyyttä kai lienee parempi sana? Mutta mistä? Vai sääliäkö? Hänen puolestaan? Miten jatkat omaa eläämääsi jos uhraudut hänen polestaan?
Miten luulisit hänen vastaavan tähän viestiin, jos hän tietäisi tämän sinun kirjottaneeksi? Laita vaikka ranskalaisilla viivoilla kaksi asiaa..
Älä vaivu epätoivoon!! Äläkä anna miehesi manipuloinnin sinua lannistaa Tuulia! Hae apua, jos tunnet tarvitsevasi, vaikkapa mielenterveystoimistosta. Itse soitin vastaavassa tilanteessa pienen paikkakunnan terveyskeskukseen ja he ohjasivat minua eteenpäin. Ihan vamasti selviät!!Luota itseesi ja voimiisi!!
Halaus ja rohkeasti..mars eteenpäin! Elämää on edessäpäin..ja aurinkokin paistaa!!
Luin viestisi Tuulialle ja tuli itsellekin hyvä mieli... Viestissäsi oli oikeanlaista persiillepotkimis-asennetta, lempeällä tavalla ilmaistuna, jota minä ainakin Tuulian kanssa samanlaisessa tilanteessa olevana tarvitsin... Ei muuta kun nyt niskasta itseä kiinni ja hihoja käärimään.. :o) Hyvää jatkoa sinulle.
En halua mitenkään sinua loukata, mutta pistää todella mietimään, että mitä te ihmiset oikein ajattelette? Tässäkin ilmeisesti kuviteltiin, että "hääkakun" syöminen poistaisi jotenkin parisuhteessa olevat ongelmat.
Ei ne tilanteet siitä mihinkään muutu, jos asioille ei tehdä mitään. Ja pieneksi muistukkeeksi.. Lapsi ei ole huonon parisuhteen "laastari".
Tiedän, että sanani eivät olleet kovin kannustavia, mutta itse sinun on tehtävä parisuhdettasi koskevat päätökset ja kahden puolesta et voi elämääsi elää. Anna miehesi kasvaa jo aikuiseksi, et ole hänelle äidin korvike.