Mikä rakkaudessa pelottaa?
Mitä on rakkauden pelko?
anonyymi_hwF
19456
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onko dissi juonut taas lavallisen keskiketterää?
Perjantaina vois vaikka vetäistäkkin. 🤔
En mä kyselis tällästä, edes keskustelunavausmielessä. Vastata voisin, mutta en ole nyt sillä tuulella. Rupattelin jo edelliseen samanlaiseen ketjuun liittyen Flowerin kanssa... into meni sinne.
Johan tämä 300 kommentin voimin käsiteltiin.
Pönttöuunin avaus.
Rakkauden pelon ilmeneminen
Mitä kaikkea rakkauden pelko on? Missä kaikissa tilanteissa se voi ilmetä?
Rakkauden pelko on sitä, ettemme uskalla rakastua ja heittäytyy rakkaussuhteeseen siksi, että samalla asetumme alttiiksi satutetuksi tulemiselle.
Se on sitä, että välttelemme syvempää sitoutumista, sillä se tuo mukanaan odotuksia ja velvoitteita, joiden kanssa emme ole täysin sinut.
Se on sitä, että otamme kannettavaksemme lukemattomat eri uhkakuvat, jotka jokaiseen läheiseen ihmissuhteeseen sisältyvät. Elämä ja suhteet ovat pitkiä ja niiden aikana voi tapahtua vaikka mitä. Jos otamme vastaan rakkauden, otamme vastaan myös nuo uhkakuvat.
Rakkauden pelko ilmenee sitoutumispelkona, haluttomuutena lähentyä kumppaninsa kanssa tai vaikkapa tarpeena hallita suhteessa olevan luottamuksen ja läheisyyden määrää. Käytännössä se siis ilmenee toimintana, joka tähtää itsensä suojeluun siltä, että tulevaisuudessa sattuu rakkauden ja läheisyyden vuoksi.
Rakkauden pelon kehittyminen
Läheisyys, toiselle ihmiselle avautuminen ja toisen lähelleen päästäminen on haastavaa ihan meille kaikilla. Joidenkin kohdalla tämä luonnollinen haastavuus kuitenkin ylikorostuu, jolloin voidaan alkaa puhumaan jonkinasteisesta rakkauden pelosta.
Tätä ”rakkauden pelkoa” ei tule ottaa tarkkana määritelmänä, vaan pikemminkin kokoavana terminä ryppäälle muita pelkoja, kuten satutetuksi, hylätyksi tai petetyksi tulemisen pelolle tai vaikkapa luottamuksen, lähelle päästämiseen ja itsensä avaamiseen liittyville peloille.
Koska kyse voi olla eri henkilöillä erilaisista peloista ja niiden yhdistelmästä, on mahdoton yleistävästi sanoa, kuinka se on kenenkin kohdalla kehittynyt. Yleinen tapa voi olla kutakuinkin seuraavanlainen:
Ihminen kokee rakkaudessa tai muussa läheisessä ihmissuhteessa kolhun. Ehkä tulee jätetyksi, ehkä hylätyksi, ehkä petetyksi, ehkä hyväksikäytetyksi, ehkä menettää rakastamansa ihmisen, ehkä joutuu elämään tunnekylmässä suhteessa tai ehkä hänen suhteensa kariutuu ylitsepääsemättömiin ongelmiin. Tästä tietysti seuraa tuskaa. Koska ihminen pyrkii välttämään tuskaa, hän kehittää itselleen puoliautomaattisesti tuskan välttämiseen päteviä mekaniikkoja, eli oppii varomaan potentiaalisesti tuskaa aiheuttavia asioita. Tässä tapauksessa hän alkaa varomaan rakkautta ja lähentymistä.
"Käytännössä se siis ilmenee toimintana, joka tähtää itsensä suojeluun siltä, että tulevaisuudessa sattuu rakkauden ja läheisyyden vuoksi.
"
- Tätä en just ymmärrä, tulevaisuudessa sattuu rakkauden ja läheisyyden vuoksi. Tai ymmärsin joskus vatvoa entäs, jos se ei tykkääkkään musta vaikka vuoden päästä, entäs jos se kuolee ja jään yksin, entäs jos se valehtelee mulle tai pettää mua...
No mitä sitten? Miksi noita pitäis etukäteen vatvoa ja murehtia? Mielummin keskittyy luottamaan, kunnes toisin tapahtuu ja ei rasita päätään murheilla mitä voi tapahtua tai ei tarvi koskaan kohdata...etukäteen jossittelu on hölmöö...
Haluan jakaa tässä muutaman ajatus- ja toimintamallin, joista on ollut omalla kohdallani iloa tämän ja vastaavien pelkojen käsittelemisessä.
Yksi suuri oivallus on ollut se, että paha olo ja henkinen tuska, vaikka uskomattoman kivuliailta tuntuvatkin, eivät tuhoa ihmistä, mikäli niihin vain osaa suhtautua. Kivun kohtaamisessa ei ole mitään kivaa, mutta kipu on myös reilu vieras. Se satuttaa hetken aikaa, mutta lähes aina voi luottaa siihen, että se ajan kanssa vähenee. Näin on käynyt aina aiemmin ja näin näyttää käyvän useimpien ihmisten kohdalla. Tästä johdan, että näin se tulee todennäköisesti olemaan myös tulevaisuudessa. Tämän käsitettyäni en ole varonut potentiaalisesti tulevaisuudessa kokemaani kipua entiseen malliin, sillä tiedän, että todennäköisesti tulen kestämään sen.
Ihminen on olento, joka on suunniteltu kestämään lyhytaikaista henkistä kipua. Vaikka meistä viikon, kuukauden tai vuoden ajan tuntuisi pahalta, lopulta kipu poistuu. Jäljelle jää mahdollisesti pelkoja ja traumoja, jotka toki ovat ikäviä, mutta joita voi käsitellä ajan kanssa pois.
Rohkaisuna toimii myös se ajatus, että vaihtoehto rakkaudelle on rakkauden puute. Jos pitäisi valita, koenko elämässäni rakkautta ja välillä myös kipua vai elänkö kokonaan tasaista ja rakkaudetonta elämää, valitsen hetkeäkään empimättä rakkauden ja kivun. Vaihtoehtona rakkaudettomuus kuulostaa niin ikävältä, ettei se ollenkaan houkuttele.
Rakkaus ei myöskän johda automaattisesti pelätyn kaltaiseen kipuun. Kaikki läheiset ihmissuhteet eivät ole samanlaisia. Voi olla, että seuraava suhde on edellistä parempi. Voi olla että siinäkin ilmenee kipua, mutta se on erilaista kuin aiemmin. Voi olla, että kipua on enemmän, voi olla, että vähemmän. Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Itse tykkään ajatella, että se tuo ihan kivoja ja mukavia asioita. En halua asennoitua jo etukäteen uskomaan, että tulevaisuudessa tulee sattumaan ihan hemmetin pahasti.
Uskon, että ihminen ei kaipaa elämässä niinkään puhdasta onnellisuutta, kuin elossa olemisen tunnetta. Me haluamme tuntea elävämme, haluamme kokea, fiilistellä, tuntea! Rakkaus sekä ilahduttaa, että satuttaa. Se saa meidät tuntemaan olevamme elossa. Se antaa meille sitä, mitä niin moni meistä etsii.
Aamen..erityisesti tälle. Koen samoin...
"Emme tiedä, mitä tulevaisuus tuo. Itse tykkään ajatella, että se tuo ihan kivoja ja mukavia asioita. En halua asennoitua jo etukäteen uskomaan, että tulevaisuudessa tulee sattumaan ihan hemmetin pahasti."
Kuten tuokin, kun on kipua jo kokenut tietää mitä se on, se ei ole yllätys, eikä pelättävä asia..sillä kipua voi käsitellä kun se on ajankohtaista.Etuköteen on turhaa pelätä ja melkeinpä ajaa asioita pelon myötä pisteeseen, että hyppii seinille...tai pelot käy jopa toteen.
Mitä on rakkauden pelko? - Eräänlaista elämän pelko, kontrollin menettämisen pelkoa sitä ettei itse voi päättää kaikista asioista..
Mikä rakkaudessa pelottaa? - Luultavasti juuri kontrollin mahdottomuus, ettei kaikkea voi kontrolloida mielensä mukaan..
Mua ei pelota parisuhderakkaudessa mikään, joskus pelotti ja se just tota etten voinut uhkakuville ja niiden pelolle mitään enkä voinut kontrolloida toisen tunteita...pelko löhtee kun hyväksyy ettei pelko auta, tapahtuu mikä tapahtuu..piste.
Muurien mureneminen ja paljastuminen.
Siinä lyhyesti.
Puhkun ja tuhautan muurit nurin!
🐒💨
Itsehän se on tehtävä..
👊💥💫
Totta turiset, kamusein. Eipä niitä muureja apinakaan pieruttele nurin. Sehän harhaluulo monella on, että joku muu tulisi pelastamaan sieltä omien muurien sisältä.... no ei tule. Siellä on ja homehtuu. 😛
Mitenkäs nyt suu.... pannaan. 😝
Et usko kuitenkaan niin näytän takapihanäkymiä. Olin just lingonnut pihan.
https://aijaa.com/Bxi8z3
Leikkimökin katto on realistinen mittari. Noin 60 cm löytyy lunta, jos ei enemmänkin.
Pikkusen alkaa jo sylettää tää lumentulo. 😤
Itseasiassa jos oikein pinnistän tiivistää mahdollisimman tarkkaan oman mielipiteen asiasta, niin se olisi tämä:
Omien tunteiden tunnistamattomuus aiheuttaa pelkoa toiseen lämpimien tunteiden syntymistä.
Heh... siinä se. 😃👌
Ootko huomannut, että lapsen menettämisen pelko olis isompi pelko kun puolison menettämisen pelko?
En koe kumpaakaan oikeastaan. Se voi sit päsähtää päälle, jos tulee jotain tapahtumaa, mutta luulen, että siinä tilanteessakin koitan olla rauhallinen. Siitäkin on enemmän apua, jos olen vierellä tukena, enkä murtumispisteessä.
Jotenkin elämää pitäisi osata elää, kun sitä on.
Minusta on vaan ihana nähdä kun lapsetkin saa elää. Tuolla toinen rassaa mopoa, kohta äänistä päätellen revittää pihamaalla pelkkä pipo päässä, toinen loikkii sisällä jotain ”flickejä”, mitkä näyttää siltä, että jos ei kohta katkee selkä, niin sitten rusahtaa niskat, mutta hyvin se vetää.
Kyllä minun osalta saa rakkauden pelko toimiakin. Joskus on oma isä hylännyt joten edelleen naisena hyllytän miehet. Rakastun vilpittömästi mutta kohta he ovat että lähinnä miettii miten tuon saa ulos ovesta. Ajan kanssa on ollut mukavia miehiä lähellä mutta jos he kiintyvät liikaa niin ulos elämästä. Lopulta päätin jäädä yksin ja tämä on parhain tila mitä voi olla. Kyllä ihminen voi pärjätä yksinkin. Pari suhteet ovat rasite
Itse miehenä huomannut sen, että toiseen luottaminen on vaikeaa. Minulla on uskon puute hyvään niin vahva, etten anna edes mahdollisuutta itselleni rakastua. Vaatisi naiselta liian paljon vaivaa, että minut saisi nykyisin lämpenemään suhteelle, että tilanne tuntuu mahdottomalta (rakastuminen) pelkoako vain? Ulkopuolinen paine ei haittaa sinkkuna oloa.
Luovuttanut olen ja tyytynyt uskon puutteeseen hyvästä? Ehkä myös työttömyys ja melko huono taloudellinen tilanne ruokkii olemassa olevaa tilaani. Valoa ei näy vielä tunnelin päässä. Erehtymisten kautta tullut entistä varovaisemmaksi. Tämän kanssa oppii elämään, kun tyytyy vähempään ja mukautuu olemassa olevaan. Onneksi pärjään yksinkin (henkisesti).