Meikitön nainen

Uskallan sanoa että meikitön nainen uskaltaa olla oma itsensä.

Noihin muihin pähkäilyihisi en osaa ottaa kantaa. yrittänyttä ei laiteta, sanoo vanha sananlasku.

Vastaan omasta puolestani ja mitä tässä muita naisolentoja tuntenut.

On kahta ns lajia meissä vähemmän "koreissa".
Tykkään itse laittautua ulos mennes, mikäli olen seurassa tai menossa tapaamaan miestä. Huolehdin hygieniastani vaikken pakkeloi ruokakauppaan aina. Heh.
Kuljen arkivaatteissa & ilman tai vähemmän ehostusta silloin kun olen yksin liikkeellä ja sinkkuna.
En halua ns houkutella ketään pelkällä pinnalla ja tietysti itselleni vääränlaiset miehet pysyvät kaukana paremmin tällä lookilla, naturellina siis.

Parisuhteessa taas mielestäni kuuluu miellyttää toista, olla se halu toiselle olla hyvä kaikinpuolin ja ulkoisesti myös näyttää viehättävältä seuras. Kotona taas minust kuoriutuu se hepenehullu mikäli mies niitä arvostaa.. muunlaisia en kyllä ole edes tavannut. Kulken sujuvasti nii korkkareil kuin kumppareilla, lenkkarit kuuluu lenkille tai arkeen kävellen kulkiessa..

Kuuluu hyviin tapoihin mielestäni osata näyttää hyvältä ja odotan silloin samaa myös mieheltä. Eli puhtaus, siistit vaatteet tilanteen mukaan eikä miedot laadukkaat tuoksut ole pahitteeksi!
Mökillä ollaan rönttösissä, voi silloinki olla herkuimpia rentoja vaatteita toisen iloksi ja ihmisten ilmoilla laitetaan astetta siistimpää päälle sitten, se osoittaa arvostusta kumppaniaan kohtaan.
Olla ilo ja ylpeys toisen silmille ja kukapa ei tykkäis jos kumppani ihastelee.. tai noh osa kai ei mutta ovatkin niitä toisenlaisia. ;)

Pidän huomiosta mutta siihen riittää se yksi oma kulta. Olen vanhoillinen näis asioissa.
Ja ei, en ole edes ylipainoinen tms. Tai ikäloppu!

Sitten ovat he, jotka pitävät jonain kunnia-asiana, tasa-arvona sitä ettei vahingoskaan miellytä edes oman miehen silmää ulkoisella olemuksella. Mut nää pesemättömät hipit äkkiä tunnistaa jo alussa, ei hätää. :D
Tuovat esiin herkästi aatteensa mielellään.

Joillekin miehille kun tuntuu olevan tärkeää, että se oma nainen on himoittu myös muiden miesten silmissä. Eli ne överimeikit ja paljastavat vaatteet myös muiden silmille.
Sellainen ei sovi mulle.. ne kuuluu kotiin & makkariin. Mut onneksi on joskus löytynyt samat arvot omaavia ja kai jostain vielä löytyy sellainen ihme joku pvä..

Naisia on kahta lajia. On kauniita naisia ja sitten on maalattuja.

Pakkohan sun on kun muijas on harmaa hiirulainen.

Meikittömän naisen yleinen ajatus on että hyväksyy ja tulee hyväksytyksi juuri sellaisena kun on. Yleensä nämä ns. "Luonnon lapset" ovat hyvin kemikaalitietoisia ja turvautuvat iho ja meikkituoteissaan luonnonkosmetiikkaan ja luonnontuotteisiin.

Ihanan naiivi kirjoitus!

AIka harva mies tietää, mitä meikitön look vaatii - tosi taitavaa meikkausta. Ja luonnonlapsi määrittely taas - koskisikohan enemmän elämänasennetta ja henkisiä arvoja, ei niinkää ulkonäköä.

Väite myöhemmmässä kommentissa meikittömän naisen yleisestä ajatuksesta "hyväksyy ja tulee hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on" on täysin huuhaata ja tuulesta temmattu väite. Meikittömyys voi johtua todella monesta syystä.

Luonnon lapset voivat olla kemikaalitietoisia ja käyttävät luonnonkoskematiikka. Näitä tunnen ja he ovat niitä, jotka lentävät Intiaan etsimään itseään, ostavat tuontihedelmiä jne. eli se siitä luonnon lapsuudesta; kovia ovat luontoa ja ilmastoa pilaamaan!

Se "meikitön" look voi olla tarkkaan harkittu. Esim. itse olen hyvin tarkka siitä, että vaatteet istuvat hyvin, väri sopii minulle jne. vaikka olisi ihan perusvaatteet. Myös hygieniasta huolehdin hyvin. Kasvoilla aina kevyt meikkivoide ihon sävyä tasoittamassa ja kulmissa hieman väriä - tätä ei välttämättä huomaa jos ei pääse vertaamaan "ennen" ja "jälkeen" kaunistautumisen. Hiukset föönattu ja jätetty muuten laittamatta - ehkä sipaus ainetta millä saa sähköisyyden pois. Eli näennäisesti luonnonlapsi, mutta todellisuudessa harkittu look.

"Vastata voi meikittömät naiset mutta en täysin luota omaan sanaanne vaan joku muu tällaisia tunteva voisi myös vastata."

Kun et kerran luota naisen sanaan, on parempi pysytellä erossa suhteista myöskin.
Luottamus on tärkeää ja mitä luulet miltä naisesta tuntuu jos et usko mitään mitä hän sanoo.

Olen pääasiassa ilman meikkiä paitsi erikoistilanissa. Minulla on luonnostaan tummat ripset ja kulmat. Hiukseni ovat tuuheat ja ruskeat ja silmäni vihreät.
Hoidan hyvin kasvojeni ihoa, eli käytän päivävoidetta, silmänympärysvoidetta ja pesen kasvoni 2 kertaa päivässä. Huuliin tungen hyvin kosteuttavia voiteita.
Mielestäni olen mukiin menevä ilman sotamaalia, ja seuraa löydän tällaisen.

Käytän meikkejä vain tärkeämmissä edustustilaisuuksissa, juhlissa ja tansseissa, silloinkin vain hameen kanssa. Työt ja asiointireissut samoin kuin vapaa-aika julkisista paikoista puhuttaessa sujuvat ilman meikkejä.
"Onko luonnonlapsissa muutakin erityistä, esim. pitävätkö hygieniaakin toissijaisena vai laskevatko sen sentään eri kategoriaan kuin kosmetiikan?" Päivittäishygieniaani kuuluu alapää, kädet ja hampaat, muu vartalo päivän fyysisen rasituksen perusteella. Kosmetiikka on sivurooli, hygienia päärooli.

onko nyt tosiaan niin että meikittä näyttäytyvä naisoletettu on nykypäivänä niin erikoisen omalaatuisen mystinen, lähes satuolento, että hänen "normista poikkeavaa" käyttäytymistään täytyy tällä tavoin arvuutella ja spekuloida ja vielä muiden mielipiteitä ja olettamuksia kysellä?
ja nimenomaan niiden muiden. tämä meikitön naisoletettu kun "poikkeustapauksena" ja "toisenlaisena" on kai sit kyvytön itse rehellisesti kertomaan oman olemisensa ja toimintansa mystillisiä tarkoitusperiä...?
tahi ellei hän ole tämä ihmeellinen, eteerinen luonnonlapsi, niin on hän "pesemätön hippi", joka ei lähimmäistään tajua kunnioittaa ehostautumalla, taikka arvosta romantillista kumppaniaan kun ei hänen edessään ja seurassaan kosmeettisin keinoin kilvoittele toisten naisoletettujen kanssa ja pyri saamaan myös muita miesoletettuja himoamaan itseään...?
(nämä jäi tämän ketjun olettamuksista päällimmäisenä mieleen.)

Miksi minun, naisoletetun, täytyisi perustella miksi En meikkaa? Miksi joku toinen naisoletettu meikkaa? Miksei useimmat miesoletetut meikkaa? Miksi jotkut miesoletetut meikkaa?

Ja kun nyt tuota parisuhteen ja kumppanin arvostusta arvuuteltiin, niin sanompa että jos haaveena siis on loppuelämän mittainen parisuhde, niin pelkän ulkoisen olemuksen perusteella vain yksinkertaisesti ei kovin pitkälle pötkitä. Toki se kumppanin omiin silmiin viehättävä olemus usein on yksi ja aika suurikin tekijä suhteen alussa.. Mutta sitä voi miettiä, että kuinka pitkään se riittää? Elävä ja hengittävä ja todellinen ihmisolento kun ei vain mitenkään voi aina ja koko ajan olla parhaimmillaan ja kauneimmillaan! Jos tulee vaikka ihan tavallinen vatsatauti ja kumppani makaa sohvalla oksentamassa viimeisiä mahanesteitä ämpäriin, kun ei enää jaksa kävellä vessaan, makaa sit hetken aikaa puolitajuttomana ennen kuin ygää taas. Olisiko tämä näky Yhtään sen parempi Jos kumppani olisi viimeisen päälle meikattuna ja huoliteltuna?
Saati sitten jos perheeseen siunaantuu lapsia..? (itselläni ei tästä ole kokemusta, mut voisin kuvitella et se oma ulkonäkö on kaikkein viimeisin asia mielessä kun synnyttää.)
Ja entä sit se väistämätön, eli ikääntyminen? Botoksia? Täyteaineita? Plastiikkagirurgiaa? Entä jos sairastuu vakavasti? Tulee syöpä ja hiukset tippuu?
Tai yhteistä elämää takana jo vuosikymmeniä, mut vttu ku akka ei enää meikkaa! "Ei se siis välitä minusta ja parisuhteestamme, vaikka itsekkin jo muistutan sharpeitä.."

Ja ja ja sit on tää hygienia.
En nyt tiedä miksi minun pitäisi tähänkään mitään perustella ja puolustella..
Minusta on jo aika outoa että joku edes rinnastaa meikkaamisen ja kaunistautumisen ylipäätään perushygieniaan! Mites miesoletetut sitten? Onko meikitön, parransänkinen, kampaamaton mies yhtä epäilyttävä hygieniansa suhteen?

Meikitön nainen ilmoittautuu.

Meikkaaminen ei koskaan oikeastaan ole kiinnostanut minua - ylimääräinen viisitoista minuuttia unta painaa vaakakupissa enemmän. Enkä ole kokenut sitä tarpeelliseksikaan, naamani on ihan hyvä tällaisena. Joskus tekee mieli räväyttää ja saatan meikata vaikkapa juhliin tai muuhun illanviettoon, en kuitenkaan aamu-unien kustannuksella. Ihan omaksi ilokseni siis, osana itse-ilmaisua.

Pelkosi välinpitämättömyydestä miehiä kohtaan osui myös nappiin. En kyllä ole kiinnostunut naisistakaan tai ylipäätään seurustelusta. Tämä saattaa selittää sitä, miksi meikkaaminen ei ole koskaan liiemmin houkutellut. Uskoisin olevani silti ihan mukiinmenevän näköinen, ainakin miesten lähestymisyrityksistä päätellen. Pakko myöntää, että on ollut aikoja, jolloin olen tarkoituksella yrittänyt pukeutua huomaamattomammin näitä vältelläkseni. Huonolla menestyksellä. Meikkiä nyt ei voinut enää vähentää.

Aiempien kommentoijien veikkaukset luonnonlapsista ja hipeistä eivät kyllä nyt osuneet. Sori. Insinööri.

Oli helpottavaa päästä meikkaamisesta eroon kokonaan enkä ymmärrä miksi piti nuorena paklata niin
tuhottomasti. Oli huono itsetunto ja se periytyi suoraan äidiltäni joka ei voinut ilman meikkiä edes roskapussia viedä ulos jos joku näkee meikittömänä.

Menihän siihen muutama vuosikymmen että kehtaa olla ruma oma itsensä eikä tarvitse mitään naamioo. Enään ei mikään negatiivinen arvostelu satuta niin kuin nuorena.

Yli puolet elämästäni eläneenä ja vihdoin itseni hyväksyneenä ajattelin ettei varmasti kukaan enään viitsi ulkonäöstäni huomautella mutta en meinannut uskoa korviani kun joku vanha ruttuinen kuivettunut ämmä otti asiakseen arvostella painoani. En olisi noin vanhalta odottanut niin huonoa käytöstä, se hämmästytti.

Joskus mietin minkähänlaista olisi elämä niin täydellisenä ettei kukaan tölvi ulkonäöstä. Siihen tölvimiseen turtuu niin ettei se tunnu miltään eikä vaikuta mitään. En vaan suostu elään miellyttääkseni muita tai yhtäkään ihmistä varten tässä loppuelämässäni vaan pelkästään itseäni varten elän.

Minun naiseni on meikitön koko ikänsä ja on edelleen hemaiseva luonnollinen kaunotar. Joskus nuorena olivat kaverit meikanneet hänen eikä hän pitänyt ulkonäöstään ollenkaan. Kuinka ihanaa on mennä nukkumaan ja herätä hänen vierestään kun ulkonäkö ei muutu jatkuvasti. Meikkaaminen on luonnollisen kauneuden peittämistä meikeillä ja oman ulkonäkönsä hyväksymättömyyttä.

Riippuu siitä mitä "arvostavat parisuhdetta" tarkoittaa.

Haluatko että sinua rakastetaan ihmisenä koska olet sille ihmiselle ihan must? Jos se riittää, on niilläkin naisilla sydän jotka eivät pakkomielteisesti etsi miestä koska et ole pelkästään mies vaan myös henkilö johon joku voi rakastua. Henkilö josta se nainen haluaa pitää kiinni koska suurin osa meistä ihmisistä haluaa pitää läheisistään ja etenkin rakkaastaan kiinni.

Pitääkö sen lisäksi naisen olla sitä tyyppiä jolle on kauhistus olla yksin, jolloin saat ikäänkuin tuntea olosi pelastajaksi jonka saapuessa elämä muuttuu hyväksi jälleen? Mikäli vastaus on kyllä, niin tottakai sinua onnistaa sitä paremmin mitä kovemmin nainen yrittää. Ymmärrän kyllä senkin että ihminen haluaa kokea olevansa tarpeellinen mutta se mitä tarpeellisuuden tunne kennellekin tarkoittaa ja mitä se vaatii voi olla henkilöstä riippuvaista.

Varoituksen sana joka ei päde kaikkiin ihmisiin eikä varsinkaan meikin perusteella: yleensä riippuvaiset miehet ja naiset ovat niitä jotka pettävät koska riippuvaisuuden tunne toisesta ihmisestä rasittaa psyykeä ja ihmiselle tulee ennenpitkää tarve hankkia vapautensa takaisin, mutta koska nämä yksilöt eivät kykene käsittelemään mitään yksin, vapauden tunnetta haetaan takaisin seuraavasta partnerista. Ilman vararengasta he eivät kykene ottamaan sinusta etäisyyttä. Se ihana tarvitsevan oloinen partneri ei välttämättä ole unelmiesi morsian joka tulee aina katsomaan sinua ylöspäin pelastajanaan.

Mielenkiintoista, että naamansa peittäminen naamarilla koetaan niin tärkeäksi asiaksi. Kaupungille ei voi lähteä, ellei ole naamaria. Kouluun ei voi lähteä, ellei ole naamaria. Töihin ei voi lähteä, ennen kuin on naamari asetettu paikoilleen. Löytyy arkinaamari, juhlanaamari, bilenaamari, vappunaamari, kevytnaamari, raskasnaamari, iltanaamari, leffateatterinaamari... Naamarin virittelylle täytyy aina olla aikaa. "No enhän mä voi lähteä ilman naamaria!" Miksi naisen täytyy näyttää joltain, mitä se ei oikeasti ole? Mikä tuota nuorisoakin vaivaa, kun naamarin virittelystä on tullut niin must rituaali? Onko naamarin naamallensa virittelevä nainen planeetan heikkoitsetuntoisin olento? Meikki on aina petos. Aina. Sama kuin mies heittäisi HK:n sinisen punttiin, että näyttäisi joltain, mitä se ei ole. Miltä se tuntuisi naisesta, jos huomaa pullottavan puntin bileissä ja sitten iskee miehen ja paljastuukin, että siellä oli oikeasti 13 senttinen katkarapu? Samalta tuntuu herätä krapulassa jonkun monsterin vieressä, joka vielä iltasella oli varsin upea ilmestys. Lopettakaa se pakonomainen naamarin askartelu, niin se luonnollisuus alkaa normalisoitumaan. Nythän se naamari on normaalimpi, kuin naisen omat kasvot. Eikö olekin todella ristiriitaista.

Minä en meikkaa arjessa eli töihin mennessä, kaupassa, kuntosalilla. Minulla on aina ollut ihan hyvä iho ja tummat kulmakarvat. Jos menen treffeille, ulos syömään tms. Laitan kevyesti meikkiä eli ripsiväri ja rajaan huulet ja huulikiiltoa. Jos baariin, niin sitten enemmän. Olen yli nelikymppinen.
Olen aina ollut luonnonlapsi, tykkään kyllä pukeutua tiukkoihin vaatteisiin, kulkea korkokengissä. Näin sinkkuna olen mielummin nettitreffipalstan kuvissa ilman meikkiä koska silloin mieskin tietää mitä saa. Eikä pulaa tarjokkaista ole ollut. En ole mikään hemaiseva kaunotar vaan ihan tavallisen näköinen nainen.