Otsake saattaa olla hieman provosoiva mutta miten tällaisen suhteen kanssa voi jatkaa?
Tutustuin viimevuonna ihastuttavaan naiseen ja aloimme tapailemaan. Hän on yhden pojan yh.
Ongelma on siinä että poika kuusi vuotias ja käytöshäiriöinen. Ja toinen ongelma se että äitinsä ei pidä käytännössä mitään kuria.
Yhteinen aikamme menee siihen kun lapsi pelaa k18 ihmisten tappamis pelejä ja naureskelee sillä kuinka taas potki jonkun kuoliaaksi. Jos hän ei saa tahtoaan läpi alkaa paikkojen hajoittaminen ja hirveä kolina. Aamu alkaa sillä että äitinsä kysyy "-haluaisitko syödä aamupalaa -en. haluan herkkuja. -Ei meillä ole. -NoVittu käy hakemassa. -No on mulla jemmassa suklaata syö se."
Poika kiroaa pahemmin kuin turjanlappalainen. En edes yhdenkään teinin ole kuullut pitävän tuollaista kielenkäyttöä vaikka he ovat tunnettuja epäkunnioittavasta käytöksestä.
Kaikki aika tosiaan menee vaan siihen että pitää katsella kun poika pelaa tv näytöltä k18 pelejä ja sitten kun jollain ihmeellä äitinsä saa meille tv aikaa niin hänen on pelattava äitinsä kännykällä niin kovaa että emme kuule telkkarista yhtään mitään ja äiti ei luonnollisesti sano mitään kuin korkeintaan kerran laita hiljaisemmalle.
Lapsi menee silloin nukkumaan kun haluaa ja herää kun herää ja jos ennen meitä niin kaikki äänet täysille.
Jos hän haluaa rikkoa äitinsä vanhan kännykän niin äiti antaa senkin tehdä. Sanoo tosin ensin että et riko mutta vaihtoehtoina on se että poika rikkoo silloin jotain muuta antaa äiti vanhan kosketusnäyttöpuhelimensa jonka poika mäiskii vasaralla kerrostalon laminaattilattialla rikki.
Lapsi ei myös ole sisäsiisti vaan suoraansanottuna paskoo housuunsa. Eikä välitä siitä. Äitinsä itkee kun pitää pestä viisi koneellista pyykkiä päivässä ja poika senkun nauraa että siinähän peset.
Tästä syystä en halua heitä luokseni enää. Kieltämättä meni viime reissun jälkeen hermot kun sain suihkutella yhden pullollisen hajun poistajaa sohvalleni että sain sen kuvottavan lemun pois kun lapsi hengaili housut täynnä pitkin kämppää.
Itse olen muutenkin maaseutuihminen ja nautin ulkoilmasta joten olen paljon omissa oloissani mökillä koska on jatkuvasti ulkona hommia. Hänen luonaan olemme vain sisällä ja katselemme kun poika tekee mitä lystää eli rikkoo paikkoja.
Onhan tämä naisystävä kanssa puhunut että haluaisi tulla kanssani mökille ja ihmettelee kun käyn harvoin hänen luonaan ja olen vain omissa oloissani mutta en vaan halua että mun kotia tai mun mökkiä tulee joku lapsi laittamaan uuteen uskoon.
Suoraansanottuna pelkään tuollaista lasta. Nykyaikana kun mitään kuria ei saa muutenkaan pitää ja kaikkia kuuluu vaan paapoa niin käytännössä tuo poika on jo nyt menetetty tapaus.
Olen kerran elänyt avioliitossa jossa kahdesta kurittomasta teinistä tuli nuorisorikollisia niin toiste en sellaista elämää halua.
Lapsi ei luonnollisesti näe isäänsä kuin joskus kerran kaks vuodessa koska hän asuu jossain kaukana ja on kai alkoholistin vikaa muutenkin.
Mutta miten hitossa mä toimin tän asian kanssa? Välitän älyttömästi tästä äidistä ja hän on herkkä ja hyväsydäminen. En vaan voi sanoa suoraan että en siedä elämää kurittoman ja sisäsiistittömän lapsen kanssa koska jo pelkästään koirakin oppii nopeammin sisäsiistiksi.
Ja pitääkö minun hyväksyä sellainen lapsi elämään joka saa ilman mitään kuria hajoittaa vaikka minun kotini jos hän haluaa?
Olen elänyt silti suhteissa sellaistenkin yksinhuoltajien kanssa joilla on lapsilleen sekä kuri että ruokailu ja nukkumaanmenoajat. On käsittämätöntä että tuo poika elää jo kuusivuotiaana kuin parikymppinen bilettävä nuorisorikollisen alku.
Tiedän että nainen on älyttömän ihastunut minuun mut......en tiedä mitä tekisin asian kanssa:(
Tutustuin viimevuonna ihastuttavaan naiseen ja aloimme tapailemaan. Hän on yhden pojan yh.
Ongelma on siinä että poika kuusi vuotias ja käytöshäiriöinen. Ja toinen ongelma se että äitinsä ei pidä käytännössä mitään kuria.
Yhteinen aikamme menee siihen kun lapsi pelaa k18 ihmisten tappamis pelejä ja naureskelee sillä kuinka taas potki jonkun kuoliaaksi. Jos hän ei saa tahtoaan läpi alkaa paikkojen hajoittaminen ja hirveä kolina. Aamu alkaa sillä että äitinsä kysyy "-haluaisitko syödä aamupalaa -en. haluan herkkuja. -Ei meillä ole. -NoVittu käy hakemassa. -No on mulla jemmassa suklaata syö se."
Poika kiroaa pahemmin kuin turjanlappalainen. En edes yhdenkään teinin ole kuullut pitävän tuollaista kielenkäyttöä vaikka he ovat tunnettuja epäkunnioittavasta käytöksestä.
Kaikki aika tosiaan menee vaan siihen että pitää katsella kun poika pelaa tv näytöltä k18 pelejä ja sitten kun jollain ihmeellä äitinsä saa meille tv aikaa niin hänen on pelattava äitinsä kännykällä niin kovaa että emme kuule telkkarista yhtään mitään ja äiti ei luonnollisesti sano mitään kuin korkeintaan kerran laita hiljaisemmalle.
Lapsi menee silloin nukkumaan kun haluaa ja herää kun herää ja jos ennen meitä niin kaikki äänet täysille.
Jos hän haluaa rikkoa äitinsä vanhan kännykän niin äiti antaa senkin tehdä. Sanoo tosin ensin että et riko mutta vaihtoehtoina on se että poika rikkoo silloin jotain muuta antaa äiti vanhan kosketusnäyttöpuhelimensa jonka poika mäiskii vasaralla kerrostalon laminaattilattialla rikki.
Lapsi ei myös ole sisäsiisti vaan suoraansanottuna paskoo housuunsa. Eikä välitä siitä. Äitinsä itkee kun pitää pestä viisi koneellista pyykkiä päivässä ja poika senkun nauraa että siinähän peset.
Tästä syystä en halua heitä luokseni enää. Kieltämättä meni viime reissun jälkeen hermot kun sain suihkutella yhden pullollisen hajun poistajaa sohvalleni että sain sen kuvottavan lemun pois kun lapsi hengaili housut täynnä pitkin kämppää.
Itse olen muutenkin maaseutuihminen ja nautin ulkoilmasta joten olen paljon omissa oloissani mökillä koska on jatkuvasti ulkona hommia. Hänen luonaan olemme vain sisällä ja katselemme kun poika tekee mitä lystää eli rikkoo paikkoja.
Onhan tämä naisystävä kanssa puhunut että haluaisi tulla kanssani mökille ja ihmettelee kun käyn harvoin hänen luonaan ja olen vain omissa oloissani mutta en vaan halua että mun kotia tai mun mökkiä tulee joku lapsi laittamaan uuteen uskoon.
Suoraansanottuna pelkään tuollaista lasta. Nykyaikana kun mitään kuria ei saa muutenkaan pitää ja kaikkia kuuluu vaan paapoa niin käytännössä tuo poika on jo nyt menetetty tapaus.
Olen kerran elänyt avioliitossa jossa kahdesta kurittomasta teinistä tuli nuorisorikollisia niin toiste en sellaista elämää halua.
Lapsi ei luonnollisesti näe isäänsä kuin joskus kerran kaks vuodessa koska hän asuu jossain kaukana ja on kai alkoholistin vikaa muutenkin.
Mutta miten hitossa mä toimin tän asian kanssa? Välitän älyttömästi tästä äidistä ja hän on herkkä ja hyväsydäminen. En vaan voi sanoa suoraan että en siedä elämää kurittoman ja sisäsiistittömän lapsen kanssa koska jo pelkästään koirakin oppii nopeammin sisäsiistiksi.
Ja pitääkö minun hyväksyä sellainen lapsi elämään joka saa ilman mitään kuria hajoittaa vaikka minun kotini jos hän haluaa?
Olen elänyt silti suhteissa sellaistenkin yksinhuoltajien kanssa joilla on lapsilleen sekä kuri että ruokailu ja nukkumaanmenoajat. On käsittämätöntä että tuo poika elää jo kuusivuotiaana kuin parikymppinen bilettävä nuorisorikollisen alku.
Tiedän että nainen on älyttömän ihastunut minuun mut......en tiedä mitä tekisin asian kanssa:(
Vastaukset 42
Vanhimmat
Ei ole varmasti suomalainen nainen.
Rankkaa, rankkaa. Ammattiapua tarvitaan.
Sinun ei tarvitse jäädä tuohon tietenkään mutta tarinassa on täsmälleen yksi uhri: pojan äiti
En tule jäämäänkään kun huomasin kuinka ongelmallinen lapsi onkaan. Yleensä suhteessa ongelman aiheuttaa aikuinen harvemmin lapsi.
Olin 2017 suhteessa mielisairaan ja persoonallisuushäiriöisen äidin kanssa ja suhde oli yhtä helvettiä joten siitä poispääsy oli paras ratkaisu ikinä.
Nyt tilanne on kaksijakoinen. Tämä nainen on äärettömän herttainen, mukava, suloinen ja kaikin puolin sellainen jonka kanssa haluaisin viettää elämäni mutta tiedän jo nyt että tuo lapsi tulisi olemaan ongelma myös minun elämääni jos jatkaisin suhdetta.
Jos tietäisin että ne lapsen ongelmat saataisiin kuntoon ulkopuolisella avulla tilanne olisi toinen mutta kuten aiemmin sanoin olen jo kerran nähnyt kuinka teineistä kasvatettiin kaikkien paapomisyrityksien jälkeen nuorisorikollisia niin valitettavasti tiedän että nyky suomalaisella tavalla käsitellä lapsia tuo poika on jo nyt menetetty tapaus.
En vaan pysty sanomaan hänelle että en halua jatkaa koska en haluaisi loukata häntä. Siksi tämä enemmän omissaoloissa vietetty aika ja hivuttautuminen kuvioista vaivihkaa ulos on tuntunut järkevämmältä.
Kuten joku jo tuolla kommentoikin olisi ehkä parempi tapailla vain lapsettomia naisia tai heitä joiden lapset ovat jo lähteneet pesästä. Mutta kokemusta on myös sellaisestakin että lapsellinenkin perhe elämä toimii mainiosti kun lapset ovat normaaleja ja äiti on normaali.
Kerran on varaa valita tehdä myös siitä omasta elämästä mukavaa niin kuka siitä ehdontahdoin vaikeaa haluaisi tehdä ihan itsekukin sitä miettiköön.
Maaseudun parista, samoista harraste ryhmistä yms se kumppani olisi mukavampi löytää.
Onpa sulla ollut paljon suhteita.
Etsi lapseton nainen. Onko sulla vaikeeta olla hetki sinkkuna? Kuulostaa että hypit epätoivosena suhteesta toiseen.
Onpa kauheen kuulosta. Sääliks käy tota äitiä hirvee mukula ja kaupan päälle draama värittäjä ja suurentelija apmies.
Ehdotan, että pyrit lähtemään vähitellen irti koko suhteesta. Nainen varmasti tuntuu ihanalta, mutta lapsesta tulee tuolla menolla ongelma jos jo onkin äidilleen, niin uusioperheenä myös sinulle.
Ei ole sinun lapsesi eikä sinun ongelmasi.
Meillä jokaisella on välillä ongelmia niin aikuisena kuin lapsenkin. Vaikka itse olen myös äiti, niin kannatan ettei kannata alkaa deittaamaan ennen kuin lapsi on tarpeeksi iso, kuten 16-vuotias. Vaikka ikä tuntuu pitkältä, mutta nopeastihan nuo lapset kasvavat. Välillä tuntuu että liiankin nopeasti🙄. Ei tarvitse lapsen kestää jatkuvasti vaihtuvia äidin poikaystäviä.
Olet deittaillut useiden yksinhuoltajien kanssa?
On ollut mielenterveyshäiriöisiä sun muita naisia. Siis oikeesti,????
Ongelma on sulla kun annat 6 vuotiaan!!! siis kuusi vuotiaan !!!!!! pelata aamusta iltaan K18-tappopelejä, hakata vasaralla puhelimia rikki, rikkoa muita tavaroita????????????
So what, kersa mutsi ei välitä siitä mitä se tekee,
Jokainen jolla on nuppi kunnossa, tajuaa ettei kersan äidin toiminta ole tervettä vanhemmuutta, eikä kersa sen takia ei ole terve päästään, se ipana tarttee apua.
Oot yhtä tyhmä vastuuton kuin tuon kersan äiti, itket täällä että yhyy, pelkäät 6 vuotiasta, et haluu sitä sun luokse rikkoon paikkoja. No voi kamala sentään.
Se on sillätavalla jos olet itse yhtään perillä suomalaisesta lapsipolitiikasta niin enemmän nykyään saa lasta pelätä kuin aikuista. Koulussa lapsi sanelee miten opettajan tulee käyttäytyä eikä niin että opettaja sanelee ja pitää kurin lapselle. Muutoin se opettaja on pian yt neuvottelussa erovuorossa.
Nykyinen perhepolitiikkakin on sellaista että lapsi määrää miten vanhemmat hänet elättää. Kuri on kokonaan jäänyt pois ja se näkyy. Kuri on lapsille rajojen asettamista ei väkivaltaa mutta tämä sosiaalitoimi taas kuuntelee enemmän lasta kun aikuista.
Senverran paljon olen tätä politiikkaa seurannut ihan käytännönkin tasolla että tämän äidin paras on se että minä en ala asettamaan hänen pojalleen rajoja. Seuraavassa sosiaalitapaamisessa kun tuo nulikka lohkaisee jotain "äitin uus mies kiusaa" (lue. asettaa rajat) niin se olen minä joka sen jälkeen on kusessa ja tämä äiti tietenkin.
Joten jos äiti ei aseta rajoja ei se rajojen asettaminen kuulu minullekaan. Hän ja hänen exänsä asettaa jos asettaa eikä vastuu ole minun.
Jos sinä ottaisit vapaaehtoisesti jonkun uuden puolisosi lapsen rikkomaan oman kotisi irtaismistoa ja se ei sinua haittaa se on sinun asiasi. Minä en sitä halua joten poikakaan ei luokseni tule.
Kuka ne edes korvaisi? Saat vaan vastaukseksi "sinun pitää ymmärtää että lasten kanssa elo on tällaista"
Ei se ollut sellaista silloin kun vielä joskus -70 luvulla lapsilla oli kuri.
Jos jonkun vieraan ihmisen kirjoitus kaataa sinun nuppisi tuolla tavoin se kertoo lähinnä siitä että omassa elämässäsi ei kaikki ole ihan kohdallaan?
Asialliseen dialogiin ei vaan kaikki pysty. Silloin on monasti parempi pitää suu supussa.
Tiedustelin asiaa miten joku muu toimisi vastaavassa tilanteessa.
Tuskin sinäkään odottaisit katkeraa rähjäämistä jos tekisit tänne asiallisen avauksen.
Olen samaa mieltä. Nykyään on kaikki kurinpito toimenpiteet poistettu. Itseäni ei se kiroilu haittaa, sanallinen purkautuminen vaan huvittaa enimmäkseen. Ne ovat vain sanoja.
Pelottavinta ovat lapset ja niiden sekopäiset vanhemmat jotka eivät kaihda uhkailemista jos joku koittaa jotain rajoja asettaa. Ei eletä 70-lukua vaan maailma on hetkessä muuttunut.
Minä en ota lapsia kotiini kun on niistä niin huonoja kokemuksia. Ensinnäkään vanhemmat eivät vahtineet niitä että se jäi vain minun kontilleni vahtia ja silmiä kun ei ollut perseessä niin vahinkoahan tuli. Jos kallista elektroniikkaa tuhoutuu niin itsehän siitä on vastuussa, niin ihan oikeassa olet. Minua ei kiinnostanut se kamala siivoominen mikä lapsiperheiden vierailuista jäi. Ikkunat ja verhot olivat kamalassa rasvasormenjäljissä ja huonekalut ruuanpupussa kun ne eivät halunneet syödä pöydänääressä. Kunnon ruoka ei kelvannut vaan pakastimesta ne alkoivat koluamaan kaikki jäätelöt omin luvin kun tiesivät että sinne jäi vielä jälkiruuan jälkeen.
En mielestäni ole yli siisti, mutta en välitä turhista sottaajista ja koko ajan siivoomisesta ja kun en ole itse halunnut lapsia niin miksi alkaisin toisten sotkuja siivoomaan kun on parempaakin tekemistä. Minua ottivat lapsettomat sukulaiset seurakseen luxusmökeilleen ja opin siellä paljon mutta eivät he olisi ottaneet jos olisin joku ongelma kakara ollut. Äiti piti aika kovaa kuria kotona. Kurin ja kasvatuksen saaneena en siedä kurittomia kakaroita joilla ei ole mitään sääntöjä.
Jos ei ole lapselle käytöstapoja opetettu kotona niin ei tule meille toistakertaa, ei taatusti. Itse en ole hoiva ihmistyyppi niin että alkaisin hoivaamaan kaikenmaailman ongelma tapauksia. Ja niitähän täällä riittää loputtomiin.
Jos on lapseton eikä mitään kokemuksia lapsista, saatika ongelma lapsista ja toisella on jo perhe niin suosittelisin katselemaan perheettömiä naisia. Olla ilman naista jos sellaista ei löydy.
Miettiä mitä vikaa itsessä on jos ei muuta löydy kuin perheensä jo perustaneita naisia. Ei ole lapsille kivaa ne äitien vaihtuvat miehet jotka kokeilevat mahtuisivatkohan he valmiisiin perheisiin vaan jos nainen on ihana mutta ne kakarat sitten mättäävät.
Eroperheiden lapsilla voi olla paljon traumoja ja joku lapseton, ymmärtämätön, lapsiin tottumaton voi niitä vain lisää aiheuttaa. Ne lapset eivät rakastu siihen outoon ihmiseen joka tunkeutuu niiden perheeseen niin ihmettelen jos ei tule konflikteja. Aikuiset ovat itsekkäitä ja vaativat lapsia sopeutumaan hokkuspokkus heti ja sitten kun lapset eivät sopeudu niin aletaan rankaisemaan. Se ei ole ihan oikein. Se on todella monimutkaista mennä valmiisiin perheisiin.
Luetun ymmärtämisessä ongelmia??
"Olen kerran elänyt avioliitossa jossa kahdesta kurittomasta teinistä tuli nuorisorikollisia niin toiste en sellaista elämää halua."
Eli kokemusta näyttäisi olevan.
Erikoinen näkemys, että lapsella jo oleva ongelma saadaan uuden miehen aiheuttamaksi, vaikka itse mies on kaikista syyntakeettomin lapsen mielenterveyteen em kysymyksessä.
No asiahan voidaan aina kääntää sukupuolikysymykseksi, jos oma maailma on sukupuolivihamielinen.
Asiahan voidaan siis kääntää myös niinpäin, miksi nainen ottaa "lapsettoman"onko hän edes lapseton minä en tiedä sinä ilmeisesti tiedät, jos jo lapsia ovaava mies olisikin se paras vaihtoehto?
Näin ajatellen syy saataisiin naisen niskoille, jos tässä pitää etsiä mielestäsi syyllisiä kuin miettiä asioiden kulkua.
Ymmärsit väärin niin ettei se ole uuden miehen aiheuttama trauma vaan ero on väärin käsitelty ja siis traumat ovat tulleet jo ennen jonkun uuden miehen tuloa.
Miksi nainen ottaa lapsettoman niin miehen niin se on helppous kun ei tarvitse toisten kakaroita riesakseen ja kukaan ei rakasta toisten kakaroita mutta vaatii että pitää lapsettoman miehen rakastaa niitä omiaan. ITSEKKYYS on parinvalinnassa kaikkein tärkeintä.
Jos on kokemusta niin miksi ei kelpaisi joku vanhempi nainen jolla on lapset aikuisia ja jos itse on jäänyt väliinputoojaksi niin ettei ole omaa perhettä saanut kenenkään kanssa.
Mun ymmärtämisessä on ongelmia siinä että miksi et ole omaa perhettä perustanut vaan koitat koko elämäsi ajan joittenkin valmiiden perheiden välissä seilata?
Jos et halua omia lapsia niin tajuan että haluat ne saada valmiina ja siinähän on miinakenttää kerrakseen ja silloin pitäisi olla melkoinen sissi että pärjää. Tee kotiisi pehmustettu huone että saat sinne kaikki mielenvikaiset laittaa pyöreeseen huoneeseen rauhoittumaan ja käy joku psygologian kurssi tai miten kesytän vieraat kakarat.
Jos et mitään arvostelua kestä niin pysyttele erossa toisten kakaroista. Ei se jonkun ihanan naisen pimperoosi voi olla niin huippua että ottaa sen ongelma kakaratkin kaupanpäälle.
Miksi minulle raivoat? Kohdista katkeruutesi ap.lle.
panomies
Oliskohan yksi kehitysvammalaji.joka ei näy päällepäin esim. kasvoista. Siihen kuului ainakin yhdellä 6-vuotiaalla pojalla hilllitön aggressiiviinen käytös. Kaikki rikko ovia myöten, löi perheenjäseniä, tarvitsi vaipan aina ja puhui, huusi ja ulvoi. Valvoi paljon, ei pysähtynyt lainkaan. 6-vuotiaana hänet otettiin pysyväti hoitolaittokseen. Katsottiin, ettei perhe enää jaksa eikä kestä väkivaltaa.
Sulle on varmaan outoa että lapset ajattelevat. Minä ihmettelin että mikä oikein yksinkertainen poikamies halusi tulla meidän perheeseen ihan vapaaehtoisesti ja ihmettelin miksi se ei ollut omaa perhettä perustanut.
Sitten jälkeenpäin kaikki loksahti. Se äijä asui vanhemmillaan kirjoilla ja kulutti ilmatteeksi meidän siivellä kymmenen vuotta kunnes löysi lapsettoman ämmän jonka kanssa perheen perusti.
Yksinhuoltajana äidilläni ei ollut paljoa valinnanvaraa niin että kelpasi kuka vaan. Se äijä ei maksanut mihinkään vuokraa ja säästi omaan asuntoonsa. Pesi meillä itsensä ja vaatteensa. Ruokaa ei tuonut ikinä kun se tuli meille viikonlopuksi. Naapureille esitettiin ja kulissit pidettiin.
Mun äitini oli niin tyhmä että sitä saattoi huijata ihan kuka tahansa. Riitti ihan panomies vaan.
Lapsena vitutti katsella niitä vaihtuvia panomiehiä ja iljetti ne miehet jotka sellaiseen alistuivat. Ajattelin että mitä vittua on vikaa niissä kun he eivät saa omaa perhettä.
Sairasta mennä toisen perheeseen vaan pitää saada oma perhe jos sellaisen haluaa.
Saat varmasti apua lapsuutesi traumoihin, jos haet.
Tuollainen avautuminen ei todellakaan anna sellaista kuvaa, että sinulla olisi kaikki kohdallaan.
Noin silmitön viha miehiä kohtaan ei parane itsestään.
Olen pahoillani puolestasi.
Näen ihmisiä joilla ei kaikki ole kohdallaan koko ajan.
Joku mies joka koko ajan metsästää yksinhuoltajia niin on sairas.
Tarvitset ammattiapua jotta saisit oman perheen eikä jo valmiiksi tehtyä.
Mihinkä kierteeseen olet lähtenyt niin etkö pääse siitä pois ollenkaan.
Hae apua traumoihisi mitkä ovat lapsuutesi traumoja niin ettet pääse kiertäästäsi eroon.
Onko kierteesi yksinhuoltajat niin hae siihen apua ensisijaisesti.
Mulla ei ole mitään kierrettä tässä elämässä niin että samaa jatkumoa vetelisin vuodesta toiseen.
Jos haluat miinakenttään astua niin hae vaan niitä yksinhuoltaja ämmiä jatkossakin mutta älä valita.
Kaikilla niillä on ongelmakakarat ja sä et mahda niille yhtään mitään.
Olisiko mahdollista hakea niin vanhaa naista ettei ole lapsia kotona jos ei saa lapsetonta naista suttaamaan kämppääsi?
On hienoa että tässä yhteiskunnassa ettei kakaroiden tarvitse sietää ihan ketään tahansa vitun törppöä joka koittaa perheeseen tulla väkisin. Mun täytyi aikoinaan ja kamalaa se oli. Tunsin itseni maksulliseksi naiseksi kun täytyi saunoa vieraan miehen kanssa. Ei ollut edes uimapukuja saunassa ja häpesin ja ei voinut olla totta että jouduin alasti istumaan äidin miehen vieressä saunassa ja minua hävetti. Olin järkyttynyt kun minua tuijotettiin. Ei käynyt aikaakaan kun se äidin mies kävi rintoihin kiinni ja kun äitini huomasi niin lensin kotoa pois.
Olin syyllinen sen äijän kiinnostukseen. Kukaan yksinhuoltajien äijistä ei ole kauaakaan kiinnostuneita siitä vanhasta ämmästä jos olisi nuorempaakin tarjolla ja minä en ollut tarjolla sille vanhalle äijälle.
Et varmaankaan tiedä mitä pedofiilejä ja epänormaaleja äijiä vaanii meitä yksinhuoltajien kakaroita ja kehenkään ei voi luottaa.
Oli kamalaa saunoa alasti äidin uusien miesten kanssa kun meidät siihen pakotettiin katselemaan niiden mulkkuja. Olisi edes ollut soveliasta laittaa niillä äijillä uimahousut saunaan mutta kun ne tulivat vehkeet paljaana sinne niin järkytyin että mitenkä ne kehtaavat. Sanoin että lopetan saunomisen tähän nyt ja heti. Äitini ihmetteli kun minua ei kiinnostanut alaston saunominen sen miehen, rakastajan kanssa. Minua yökötti. Ei vaan kiinnosta alaston saunominen tuntemattomien kanssa ja vähintään perheen kanssa.
Äiti piti minua pikkutyttönä vaikka oli rinnat kasvanut ja minun olisi pitänyt mennä vieraiden äijien kanssa samaan saunaan alasti ja se oli karmeaa.
Tajuaako kukaan noista äijistä mitä vaurioita ne tekee lapsille mennä vaan toisten perheisiin?
Suurimmalla osalla ei ole edes omia lapsia niin että niistä olisi kokemuksia ja pahimpia ovat ne joilla ei ole mitään kokemuksia lapsista niin että rangaistukset voivat olla kovia.
Perusta oma perheesi niin että voit arvostella kasvatusta eikä vittu mennä vain sivustakatsojaksi toiseen epäonnistuneeseen.
Kuten edellä kerroin hae ammattiapua.
Ja voin kopioida ne tarvittaessa seuraaviin viesteihisi ja tähän alla olevaankin, mutta kuten sanottu. Katkera vihasi miehiä kohtaan ei ole normaalia, vaan traumaa lapsuudestasi. Se ei muita miehiä vihaamalla ratkea.
Tämä olkoon yhteenveto myös seuraaviin katkeriin viesteihisi, joka ei ole liitännäinen edelläolevaan avaukseenkaan.
Herää kysymys, miksi edes oleilet parisuhde palstalla?
Tee oma kakara äläkä toisten kakaraa ala hallitsemaan.
Täällähän riehuu huomionhakuinen trolli! Tyhmä sitä tyhmä tätä.
Erikoista angstia äijää kohtaan.
Kehoitan että teet oman avauksen, vai onko tarkoitus ainoastaan dissata kirjoittajia?
No itse ohitan trollit sujuvasti. Kaikilla meillä joskus on paha olla ja se sitten puretaan muihin.
Mutta itse asiaan. Puhuin tänään hänelle tilanteesta ja ilmaisin että haastava lapsikuvio ei sovi nyt mun elämään.
En tietenkään halunnut sanoa suoraan että tämä lapsi ja hänen käytös ei vain nappaa pätkääkään.
On olemassa ihme kyllä nykyaikaa ajatellen myös niitä terveen psyykkeenkin omaavia lapsia.
Eihän lapsikuviot aina helppoja ole ns normaali lapsienkaan kanssa mutta se ei ole 24/7 ongelmaa mitä tällaisen erityislapsen kanssa eläminen on. Olen toiminut osaltani kasvattajana kolmen mulle tärkeän lapsen kanssa. Tai yksi heistä on jo aikuinen ja kaksi muuta ohittamassa teini ikää. Vanhin lapsista oli helppo. Keskimmäinen keskiverto ja nuorimmainen haastava mutta kelpo ihmisiä heistä on tullut ja saan osaltani olla tyytyväinen ja ylpeä että olen ollut ja tulen olemaan heidän elämässään aina.
Nämä kaksi muuta alussa mainitsemaani teiniä olivat ihan eri juttu. Heillä kuten tällä nykyisellä naisellanikin yhteinen tekijä oli se että kuri puuttuu/puuttui täysin.
Siksi vaan tiedän mitä haluan ja mitä en elämääni.
Ei hän tätä kovin ilolla ottanut itkuksi kun meni ja ehdottikin että jos näkisimme edes joskus että emme kokonaan löisi välejä poikki.
No sen näkee sitten.
Haluan elämääni rauhallisuutta ja elämää ilman jatkuvaa draamaa.
Ex avioelämäni nuorisorikolliset lapset toivat sitä draamaa ihan tarpeeksi ja rikollisuutta ja laittomuutta kotiin asti että sellaista en halua.
Lapseton tai lapsensa jo maailmaan lennättänyt nainen on se minun juttu. Työelämässä yksi sellainen onkin tehnyt tasaisesti tuttavuutta ja hänestä voisi ottaa kai selvää mikä hän on naisiaan kun tämä kuvio tulee päätökseen.
Olet vanha äijä kun olet sitä draamaa jo nähnyt niin miksi toistat sitä koko elämäsi ajan. Kumppanit vain vaihtuvat mutta näyttämöt pysyvät samoina.
Sun juttusi on ettet ole koskaan löytänyt itseäsi ja haet sitä koko ikäsi. Kuokkimassa vain toisten perheiden jätöksissä koko ikäsi.
Se pitää sanoa suoraan eikä kierrellä ja kaarrella mutkien kautta. Tuo huijaaminen on pahinta itse petosta. Lopeta se ja ala rehelliseksi ihmiseksi niin se näytelmäsi näyttämö alkaa muuttumaan.
Toista ei pidetä varalla kunnes uusi löytyy ja se on törkeetä petosta. Jos ei itse kasva ihmisenä niin ei sitä voi toisiltakaan vaatia. Ihmisen pitää pystyä olla yksin ja löytää onnensa ensin itsestään jotta se kykenee rakastamaan toista. Läheisriippuvaista ihmistä en ottaisi koskaan koska se ei ole luotettava vaan hakee vain jotain missä riippua ja selän takana tyytymättömänä hakee jo toista. Ihmisen pitää ensin itsenäistyä jotta se kykenee normaaliin suhteeseen.
Jos ohitat trollit sujuvasti niin ohittaisit hankalat suhteetkin sujuvasti niin ettei tarvitsisi täällä valittaa. Kannattaisi elää yksin vähän aikaa ettei se näyttämö elämässä ole koko ajan sama kun ei se ole mihinkään johtanut muuta kuin siihen samaan aina.
Jos todella haluat auttaa ko naista, ota hänet vakavaan puhutteluun.
Osoita että hänen kasvatusmenetelmä tulee kostautumaan mitä kaameimmalla tavalla myohemmin. Paremminkin ennemmin!
Tuo pieni lapsi on täysin hallitsematon. Lapsi suorastaa huuttaa apua: sääntojä, ohjausta ja rakkautta!
Sitä tuo lepsu äiti kieltäytyy kuulemasta koska on niin paljon helpompaa sulkea korvat ja esittää marttyyriä!!!!
Lapsi on saatava ensin analysoitavaksi onko hänellä neurologinen vamma.
Ellei, sitten laadittava säännot ja ohjeet kuinka saada lapsen käytos oikeille raiteille. Tietokone välittomästi pois! Sen tilalle muuta rakentavampaa ja aivoja kehittävämpää jne jne jne
Naisen huolellisesti ja harkiten hankkima pienokainen on hänen velvollisuutensa. Se vaatii äidin toimivan äitinä. Ei velttona " voi minä poloinen kun yritän mutten osaa jäk jäk jäk..." ja antaa lapsensa vajota täysin hunningolle.
Aivan! Haluaisin auttaa kyllä. Ongelma vaan on nykyinen täysin lepsu kasvatuskulttuuri.
Itse isänä ottaisin häneltä kokonaan pelit pois, vain tavallinen kännykkä jolla voi pitää yhteyttä mutta ei pelailla, säntilliset nukkumaanmenoajat, säntilliset ruokailuajat niin aamulla, iltapäivällä, illalla jne.
Tv ohjelmat, pelit jne ikärajojen mukaiset. Netti pois. Tuon ikäisten ei tarvitse pyöriä netissä. Ja en edes kehtaa sanoa mitä hän sielläkin selailee muun epäilyttävän materiaalin lisäksi.
Kuri. Kiroilusta, huutamisesta, paikkojen hajoittamisesta tulee jäähyä. Olkoon se sitten huoneessa oloa ilman leluja tai vastaavaa. Muuten ei kukaan opi.
Siis olisihan näitä miten toimisin. Miten tuollainen onnistuu kun äiti jo valmiiksi lepuaa kaikesta edellämainituista?
Siitä tulisi vain lapsen kahta aikuista koskeva hyväksikäyttö. "kun äitikin antaa pelata ja kun äitikin antaa valvoa"
Eli tilanteesta tulisi vain sellainen että lapsi valitsisi vain sen lepsuimman aikuisen hampaisiinsa. Mitään ei oppisi muutakuin sen että toinen antaa helpommin periksi ja tätä toista voi sitten helpommin mielistellä käytöksellään ja kuria pitävää kohtaan se jo opittu paskamainen käytös senkuin pahenisi.
Tuossa aikalailla hahmotettuna miksi niin ikävää kun se onkin osaltani helpompi tie on vain kadota kuvioista ja toivoa että äiti jotenkin pärjäisi herranjumala vasta kuusivuotiaan kanssa. En edes halua kuvitella millainen tuo lapsi olisi ollessaan 13v.
Ei se onnistu jos äiti antaa periksi. Vanhemmilla pitää olla samanlaiset säännöt ja jos toinen antaa periksi niin ei toisella ole mitään mahdollisuuksia.
Kuvio on kaikkein vaikeinta kun tuon lapsen elämässä on ollut jo ilmeisesti aika paljon vaihtuvia ihmissuhteita ja laiminlyöntiä äidinkin taholta. Peli riippuvaisuus voi olla jo niin kamala että se kakara hajottaa paikkoja jos ei saa tahtoaan läpi ja silloin on pahasti asiat. Vanhemmat pääsevät itse helpolla ja voivat keskittyä uusiin suhteisiinsa, somettaa ja roikkua netissä välittämättä siitä kakarasta mitä se tekee. 13v se vetää jo huumeita kavereidensa kanssa ja varastaa.
Puhun omasta kokemuksestani mutta aloitin vasta 15v mutta nykyään ne aloittavat aikaisemmin. Huumeita kaihdoin mutta viinaa vedin kuin viimeistä päivää. Isäni ja koko sukuni olivat juoppoja niin etteihän siitä sakista mitenkään erottunut. Menin töihin heti peruskoulun jälkeen jotenka tienasin ja kaikki meni kosteisiin viikonloppuihin. Isäpuolenikin joi ja opasti kuinka pääsee ravintolaan alaikäisenä sillä moni portsari oli sen kaveri. Siihen aikaan oli hyvä että sai töitä mutta tänäpäivänä ei välttämättä saa ja sitten kun ne tarvitsevat rahaa aineisiin niin kannattaa pysyä kaukana.
Mulla ei johtunut kurin puutteesta lapsena sillä sain risua ja tukka lähti joka mutkassa. En edes aina tiennyt mistä sain risua kintuille mutta usein sitä tuli. Mitään ei puhuttu mutta lyötiin ja usein. Yli kymmenen vanhana sain pedofiili sukulaista karkuun juosta kun se vehkeet kourassa ajoi takaa ympäri juovuksissa. Ei ollut lasten suojelua siihen aikaan. Pääsin pakoon tai jotenkin selvisin aina niistä tilanteista. Älyään ainakin oppi käyttämään.
Oli se yhtä selviytymiskamppailua lapsuus ja niillä joilla se on ollut vitun helppoa niin ei ole onnellisia kun se on ollut liian helppoa. Miten nykyään kun ei ole kasvatusta niin kaikki kakarat ovat masentuneita ja mielenterveysongelmaisia.
Sillä äidillä on vamma ja lapsi on terve suurimmalla todennäköisyydellä.
Lapsen äidillä omat harrastukset ovat tärkeintä ja siksi se istuttaa kakaransa koneen äärelle jotta voi omia harrastuksiaan rauhassa harrastella.
Tuommoiset ihmiset eivät lapsia tarvitsisi ja mikä ihmeen pakkomielle niitä on tehdä? Rahan takia toden näköisesti kun töissä käyminen ei kiinnosta. Yhteiskunnan rahoilla lorviminen ja se lapsi ei kiinnosta. Jos mies ei huolehdi ehkäisystä niin pääsee seuraavaksi 18 vuoden maksu helvettiin.
Mikäli haluat jatkaa lepsun ja välinpitämättömän naisen kanssa, anna naiselle vaihtoehdot joista valita:
Joko hän alkaa toimimaan äitinä pienokaiselleen
Tai
Sinä lopetat ystävyyden hänen kanssaan. Syy, et kestä katsoa kuinka nainen harkiten tuhoaa lapsensa.
Kenties noista kaikista opit ainakin sen verran että valitset seuraavan seuralaisesi ilman jälkikasvua tai jo omillaan olevat lapset.
Olen samassa tilanteessa ollut nainen. Me päädyimme myös pitkällisen yrittämisen jälkeen eroon. Minullakin on kokemusta lapsista ja ongelmalapsista ja ymmärsin erolapsen vaikeudet. En siksi näe että lapsi oli ongelma vaan lapsen isä. Lapsen kanssa meni parempaan päin ja jo pelkkä kasvu auttoi. Isä sabotoi käytöksellään edistymistä. Ei pystynyt ollenkaan sitoutumaan sovittuihin. Elämä yhdessä oli yhtä kaaosta lapsen ohjaillessa käytöshäiriöillään elämäämme. Kaikki mitä kerroit on täysin tuttua ja mitä ajattelit ja tunsit. Joten ymmärrän kuinka raskasta se voi olla. Ero oli kaikille parempi. Jaksamista.
Sama koettu ja onneksi ymmärsin irtautu suhteesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna, suhde olisi pitänyt katkaista heti kun tajusin asian oikean tolan. Lapsen äiti oli se jonka luonteessa oli vikaa ja hän kasvatti lapsestaan samanlaista ongelmaista jotta voisi itse jatkaa ongelmakäyttäytymistään. Hyi helkkari, annoin tuon kaksikon piinata itseäni ja läheisiäni monta vuotta sekä aiheuttaa vahinkoa jota ei voi korjata. Lopetin suhteen noin vuosi sitten, nuolin haavani ja aloitin elämän jälleenrakentamisen. Päätös oli ainoa oikea.
Annan aloittajalle ilmaisen neuvon: Pelasta itsesi ja elämäsi ja etsi onnesi jostain muualta.
Kannattaa kysyä näiltä yksinhuoltajilta miksi he ovat lapsen tai lapsia tehneet? Ja sen jälkeen ihmetellä itseään miksi haluaa jonkun valmiseen perheeseen mennä.
Eihän kummatkaan ihmiset ole ihan järjissään, ei ainakaan minun mielestäni.
Miksi ei perusta omaa perhettä jos niitä kakaroita haluaa väkisin. Niinhän ne muutkin ovat tehneet ja sitten häipyneet jos ovat pettyneet ettei se ollutkaan omaa juttua. Kokeilee ainakin tuleeko se onni siitä ja sitten häipyy jos ei tule.
Mitä sitä toisten kakaroilla itseään rääkkää vaan tekee omia tekeleitä. Täytyy olla jotain vikaa miehessä jos ei saa lapsettoman kanssa omaa perhettä vaan aina seilaa jossain valmiissa perheissä ja koittaa kuokkia niissä.
Ap ei kerro, onko lapsi jo lääkärin hoidossa. Pitäisi olla, ei normaali 6v sotke housujaan. Kouluun pitäisi syksyllä mennä? Ei ope jaksa tuollaista luokassaan. Eiköhän lapsi sitten jonnekin lennä, toivottavasti kohtuulliseen laitokseen.
Ap tekee ratkaisunsa itse.
Jo vähempi on riittävän raskasta. Tällaiset vanhemmat usein jättää kertomatta aivan joka suuntaan miten asiat on ja eivät sitten saa hyviä neuvoja mistään. Paha siinä on ainoana yrittää vaikuttaa.
Kuulehan. Jos tuo on totta mitä kirjoitit, niin ota ihmeessä yhteyttä sosiaalitoimistoon ja lastenvalvojalle. Ts. ilmianna äiti, vaikka salaa.
Lapsi on ihan varmasti kuriton ja tekee mitä sattuu, kun hänelle ei aseteta rajoja. Hänen tunne-elämänsä ei ole kehittynyt ja sen kehittäminen olisi viimeistään nyt saatava käyntiin. Tuossa on niin satavarmasti kehittymässä mummojen nuorisotappaja, monirikollinen ja psyko-ongelmainen poika. Niinikään äitinsä ei ole normaali, ei ymmärrä lapsestaan mitään. Hänkin tarvitsee apua.
AP.lle, et ole vastannut muutaman aiemmin kirjoittajan kysymykseen
Miksi valitset seurustelukumppaneiksi toistuvasti nuoria yksinhuoltajanaisia?
Puhut siitä, millainen kuri oli 70-luvulla. Ilmeisesti sinulla on siitä omakohtaista kokemusta, tosin 70-luvulla ei ollut kännyköitä eikä tietsikkapelejä siinä määrin kun nyt, mutta ei takerruta siihen.
Sinähän olet jo viisikymppinen ukko.
Miksi vanhus hakeutuu yksinhuoltajanaisten seuraan joilla on pieniä lapsia?
Vakavasti häiriintyneet lapset ovat rasittavia. Ymmärräthän itsekin, ettei lapsen eikä äitinsä käytös ole normaalia, ei mitään sinnepäinkään. Ota yhteyttä lastensuojeluun.
Vakava lastensuojelutapaus. Ilmoitat heti asiasta viranomaisille.
Jos olisit ko. lapsesta välittävä ihminen, käyttäytyisit häntä kohtaan toisin ja hommaisit lapselle apua.
Et ole lapselle hyvää seuraa, etkä missään tapauksessa ole sopiva kumppani lapsen äidille.
Toivottavasti jätät nämä ihmiset. Se olisi heille parasta.
Sinuna lähtisin äkkiä suhteesta. Et saa, kuin ongelmia itsellesi. Jätä sairas lapsi äitinsä ongelmaksi ja etsi normaali henkilö kanssasi suhteeseen. Sairastutat tuollaisessa itsesi. Lapsettomiakin naisia on nykyään paljon. Heidän kanssa elämä on muutenkin helpompaa.