Olen 20-vuotias mies, eikä minulla ole ollut koko elämäni aikana MINKÄÄNLAISTA intiimiä kontaktia naisiin. Syy tähän ei ole siinä, että olisin ruma/ujo jne, vaan en yksinkertaisesti tapaa naisia missään(paitsi luennoilla). Baareissa viihdyn erittäin huonosti, kaiken lisäksi niissä kuluu rahaa suhteettoman paljon. Harrastukseni ovat joko yksinäisiä tai "miehisiä"(urheilu/tietokone).
Kaikki tietävät miehen toivo löytää seuraa netistä on "between slim and none".
Opiskelen rankalla työtahdilla, enkä ole pitkään aikaan jaksanut kuluttaa energiaa naisten etsimiseen(hyötysuhde näyttäisi olevan niin huono). Toisinsanoen on melko epätodennäköistä että seuraavan muutaman vuoden aikanakaan menettäisin neitsyyttäni.
Minua kiinnostaa se, että olenko pian 21-vuotiaana neitsyenä jonkinlaista "ylijäämäporukan" edustajaa naisten silmissä. En ole panttaamassa itseäni "sille oikealle", mutta yhdenillanjutut ovat myös melko luotaantyöntävä ajatus. Kuinka pitkään kestää kehittyä seksissä "hyväksi"? Vai onko seksi todella niin vaikea asia, että sitä pitää alkaa harjoittelemaan heti, kun siihen on fysiologiset edellytykset?
En viitsinyt laittaa tätä viestiä seksi:neitsyys/poikuus -osiolle koska täällä näyttäisi olevan hieman henkisesti kypsempää keskustelua.
..enkä siis ole mikään pienikullinen kynäniska vaan ihan hyvännäköinen mies.
Kaikki tietävät miehen toivo löytää seuraa netistä on "between slim and none".
Opiskelen rankalla työtahdilla, enkä ole pitkään aikaan jaksanut kuluttaa energiaa naisten etsimiseen(hyötysuhde näyttäisi olevan niin huono). Toisinsanoen on melko epätodennäköistä että seuraavan muutaman vuoden aikanakaan menettäisin neitsyyttäni.
Minua kiinnostaa se, että olenko pian 21-vuotiaana neitsyenä jonkinlaista "ylijäämäporukan" edustajaa naisten silmissä. En ole panttaamassa itseäni "sille oikealle", mutta yhdenillanjutut ovat myös melko luotaantyöntävä ajatus. Kuinka pitkään kestää kehittyä seksissä "hyväksi"? Vai onko seksi todella niin vaikea asia, että sitä pitää alkaa harjoittelemaan heti, kun siihen on fysiologiset edellytykset?
En viitsinyt laittaa tätä viestiä seksi:neitsyys/poikuus -osiolle koska täällä näyttäisi olevan hieman henkisesti kypsempää keskustelua.
..enkä siis ole mikään pienikullinen kynäniska vaan ihan hyvännäköinen mies.
Vastaukset 17
Vanhimmat
"Minua kiinnostaa se, että olenko pian 21-vuotiaana neitsyenä jonkinlaista "ylijäämäporukan" edustajaa naisten silmissä."
Et. Mitä vanhemmaksi kasvat, sitä suuremmaksi arvosi nousee pitkää ja pysyvää parisuhdetta ajatellen. Olen itse melkein 30 ja huomannut, että kun naiset - erityisesti fiksut tapaukset - pääsevät teinivuosistaan eroon ja alkavat kypsyä ja ajatella äitiyttä, niin sinunlaisillasi on suuri arvo. Pääasia on, että et ala näytellä ja keksiä juttuja tai puolustautua vaan kerrot, miten asiat ovat. Luotat vain siihen, että valintasi ja elämäntapasi ovat arvostettuja, koska ne oikeasti ovat. Ehkä se ei vielä ikäistesi joukossa näy, mutta muutaman vuoden päästä varmasti näkyy. Ja täysin mahdollistahan on, että jo huomenna kainalossasi on joku.
"Kuinka pitkään kestää kehittyä seksissä "hyväksi"?"
Viikko. Joskus vähän pidempään. Se riippuu kumppanista. Teknisesti seksi ei kummoista opettelua vaadi, henkisesti vähän enemmän. Mutta kun vierellä on kumppani, jonka kanssa voi olla avoin ja joka uskaltaa itsekin kertoa, mitä haluaa ja mikä tuntuu hyvältä ja mikä ei, niin se on ihan helppoa.
Seksi on siitä hankala asia, että se on tosi tavallista ja luonnollista, mutta jos sitä ei saa tarpeeksi usein, niin se kasvaa elämää suuremmaksi kysymykseksi.
Harvoinpa olen tuntenut kenenkään kirjoittajan täällä olevan niin perinpohjin oikeassa, kuin tämän 3-kymppisen. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki.
Kyllä seksi on yhtäkkiä helpontuntoista, mutta sen verran olen seksiä harrastanu, että ei sitä kunnolla viikossa opita..tietty sitten jos harrastaa pelkkää puikkaamista..
Luultavasti noin 20-30%:lla ikäluokasi miehistä on vielä "se" kokematta...
Viittaus;
http://www.stakes.fi/kouluterveys/taulukot/2004/seurustelu04.htm
Ei muuta kuin jaksamisia. Ongelmaa ei kannata siitä tehdä, silloin alat vain turhaan miettimään pakonomaisesti että mistä nainen ja heti. Baarit eivät ole minunkaan juttuni ja tuntuu että ainut tapa tavata naisia olisi baarit. Koulussa on tietysti mahdollisuus, ja toivonkin että löydän "kiltin" tytön jolla tarkoitan sellaista kuka ei koe ongelmaksi olla viikonloppuna pois baarista.
Kuten edellä jo kirjoitettiin, niin arvosi vain kasvaa. Et ole vielä menettänyt mitään, sillä jos odotat kaikessa rauhassa, että se oikea tyttö tulee kohdallesi, niin silloin voit saavuttaa jotain sellaista, mihin "kokeneemmilla" ei ole mahdollisuuksia. Eli katsele kaikessa rauhassa ympärillesi. Ja kun kuitenkin kuulostaa siltä, että kaipaisit tyttöystävää, niin mikset kokeilisi vaikka nettiä. Fiksu kaveri saa kyllä vastauksia. Älä suotta murehdi neitsyydestä äläkä tee siitä liian suurta numeroa, kyllä se asia "korjaantuu".
Osa ihmisistä on niin jotenkin epäkypsiä, että niitä haittaavat kaikki, jotka poikkeavat "normaalista". yhtä lailla löytyy kuitenkin niitä, joilla on enemmän kykyä elämän monimuotoisuuden ymmärtämiseksi. Elämä kuljettaa ihmisiä eri tavalla, ei siinä ole mitään ihmeteltävää. Itse en näe mitään ongelmaa, uskon että kaikki tapahtuu aikanaan.
Sitäpaitsi, seksissä tärkeintä on asenne, seksin pitää olla hauskaa ja tarkoituksena on molempien nautinto. Pelkällä tekniikalla ei pärjää. Uskon, että sulla on pullat ihan hyvin uunissa :)
Kirjoituksesi oli lähes kuin minun elämästäni. Olen mies ja pian 24 vuotias.
Niin hullulta kuin se kuulostaakin, niin minä annoin ja sain ensimmäisen suukonkin (!) vasta ollessani 23 vuotias sellaiselta naiselta, josta olisin voinut uskoa hänen olevan pidempiaikaisempi seurustelututtavuus. Kariutui tosin parin kuukauden sisällä.
Minulla tosin intiimiä kontaktia naisiin on vaikeuttanut oma luonne ja sekin, että en ole ns. "baarikärpänen" - baareissa tms. kun en viihdy niin en niissä edes käy sitten. Absolutisti en ole, mutta käytän hyvin harvoin alkoholia eikä tupakkaa ole koskaan tullut edes kokeiltua. Samamntyyppisiä ominaisuuksia olen toivonut myös kumppaniltani. Toinen vaikuttava juttu on ollut tuleva ammattialani, joka ei kovin paljoa nuoria naisia tunnu houkuttelevan vaikka heidän ei tarvitsisi kys. töitä tehdä. Minusta on siis tulossa hyvää vauhtia maaseutuyrittäjä, yleisemmin siis maanviljelijä.
Nyt olen seurustellut ihanan naisen kanssa pian 10 kk. Hänellä ei ole maaseutu taustaa, joskin suvussaan on yksi maatila. Tämä nainen oli myös ensimmäinen jolle menetin poikuuteni ja muistaakseni ensimmäiseen yhteiseen kertaan meni aikaa pari kuukautta yhdessäoloa ensin. Yhdenillan jutut ovat samaten poissa laskuista, en halua hetken huumaa vaan pidempikestoista rakastamani naisen kanssa.
Mitä tällaisen naisen löysin? Netistä eräältä seuranhakusivustolta. Vastasin hänelle ja kävi niin, että minun viestini sai huomiota eniten kaikista muista :) Hän on absolutisti, mutta ei se minua haittaa kun en itsekään juuri alkoholia käytä. Ajatukset on niin hyvin käyneet yksiin ettei parempaa minulle varmasti löytyisikään. Perheen haluan perustaa ja nykyinen tyttöystävä on siihen vallan mainio ehdokas toiseksi osakkaaksi :)
Samassa tilanteessa, tosin olen jo 24v. En ole koskaan seurustellut, vaikka ulkonäössäni tai luonteessani ei ole vikaa. 22-vuotiaana koin sen ongelmaksi ja etsin hullun lailla nettideittien välityksellä, tuloksetta. Kun tiedän tarkalleen mitä haluan, niin en viitsi seurustella "väärienkään" ehdokkaitten kanssa. "Haittapuolena" on kokemattomuus, mutta toisaalta haluan kokea kaiken ihanan juuri oikean ihmisen kanssa, joten olen valmis odottamaan. En ole liian nirso, vaan suurin syy sinkkuuteni on ujouteni. Olen kävellyt monen hyvän ehdokkaan ohitse. :( Mutta nyt alkaa löytyä sitä kaivattua rohkeutta... :)
Viisaita sanoja kaikilla ! ei huolta sinulla ja et ole ainoa.. itse olen 27 vee ja ensimmäinen intiimikontaktini oli vasta pari vuotta sitten.. Tietenkin se jo välillä ahdisti, et milloin..kun tuntui, että kaikilla muilla, mutta hyvää kannatti oottaa ja nyt seurustelen ihanan miehen kanssa, enkä ole kokenut, että kokemattomuudestani olisi ollut mitään haittaa..päinvastoin
Yleensä fiksut miehet ovat samanlaisia kuin sinä. Samaten myös fiksut naiset. Ongelmana on se, että kummatkaan eivät viihdy baareissa. Siispä, missä tavata fiksuja miehiä, kun he eivät koskaan näyttäydy missään, enkä itsekään näyttäydy baareissa?
Tilanteesi kuulostaa hyvin tutulta, paitsi että olen nainen ja vuoden sinua vanhempi. Niin, enkä ole enää valitettavasti neitsyt. Jossakin vaiheessa tuli se pakonomainen tarve hankkia "kokemuksia", joten menin pari kertaa baariin, vedin hirveät kännit ja lähdin tuntemattoman matkaan. Ja oliko sen arvoista? Ei todellakaan. Lähinnä tylsää ja typerää. Korkeintaan opin sen, että seksi voi olla todella yliarvostettua, ainakin tuollainen tuntemattomien ihmisten kanssa harrastettu paneminen. Ei sovi minulle, kiitos vain. Seksin puolesta sinulla tuskin on mitään hätää. Eivät ne "kokeneetkaan" välttämättä kovin kummoisia ole.
Sitten siihen toiseen, ns. suurempaan ongelmaan, jonka kanssa itsekin painiskelen. Missä tavata vastakkaista sukupuolta?! Baareissa käyn kyllä kavereiden kanssa, mutta harvoin viihdyn yhtään, ja olenkin yleensä ensimmäisenä lähdössä kotiin nukkumaan. Baarit ovat mielestäni ahdistavia paikkoja. Savua ja melua ja humalaisia ihmisiä, joiden silmistä paistaa epätoivoinen seuranhaku. Ja vaikka vastaan tulisikin joku kiinnostava henkilö, kuinka ihmeessä hänen kanssaan saisi keskusteltua? Musiikki pauhaa yleensä niin kovalla, että pelkästään nimeä saa kysyä pari kolme kertaa ennen kuin mitään kuulee. Ja tämä tilanne on näin vaikea pelkästään silloin, kun molemmat ovat ainakin suurin piirtein selvinpäin... Huoh! Ei siis baareja.
Minne sitten kannattaisi suunnata? Suomalaiseen kulttuuriin kun kuuluu se, että arkipäivisin EI oteta kontaktia tuntemattomiin, joten turha pyöriskellä kahviloissa tai kirjastossa seuranhakumielellä. Harrastuspiirissäni olen tutustunut moniin oikein mukaviin ja potentiaalisiin miehiin, mutta nämä ovat ainakin varattuja elleivät jopa perheellisiä. Treffipalstoja/nettiä en ole edes harkinnut, koska vihaan yli kaiken sokkotreffejä.
Siinäpä pulmia ratkottavaksi... :) Tästä nyt ei varmaankaan sinulle mitään apua ollut, mutta sainpa vähän purettua omaa turhautumistani sanoiksi. Toivotan onnea ja menestystä. En usko, että meistä kumpikaan kuuluu mihinkään "ylijäämäporukkaan." Toivottavasti löydämme pian jonkun maagisen älykkäiden nuorten sinkkujen kohtauspaikan, jossa sosiaalinen kanssakäyminen on satumaisen helppoa! ;D
"Minua kiinnostaa se, että olenko pian 21-vuotiaana neitsyenä jonkinlaista "ylijäämäporukan" edustajaa naisten silmissä."
LOHDUTUS: Mullakin meni neitsyys just "vasta" 21-vuotiaana...
Miksi naiset rakastuvat renttuihin ja itseltä on mennyt usko siihen asiaan että löytyisi tyttöystävä...
Eihän tällä naamalla saa korpisoturilla vitsit vähenee "pientä itse säälin siemen itää."
kun kevät lähenee ja 22 vuotta heinäkuus täyteen kyl 21 on aikaa viellä ja tunnen iltaisin yksinäiseksi seurassa ystävien...
Olipa kivaa lukea näinkin monen nuoren miehen kokemuksista (tai niiden puutteesta). Minä olen nainen, mutta olen ollut jonkin aikaa hieman huolissani nuoremmasta veljestäni, joka on aivan samankaltainen kuin useimmat täällä kirjoittaneet. Hän on 24-vuotias, ihan hyvänäköinen, pitkä nuori mies, joka on huomaavaainen ja fiksu. Urheilee ja viihtyy tietokoneen parissa, jokunen nettisuhdekin oli vuosia sitten. Syy, miksi olen ollut huolestunut, on juuri se, että pelkään että hän itse kuvittelee olevansa jotenkin erikoinen, "outcast" tms. Tiedän tai ainakin vakaasti uskon hänen löytävän onnen jonkun kanssa. :)
Olemme melko läheisiä ja keskustelemme paljon, mutta nämä ovat välillä sellaisea asioita joista en hänelle halua puhua. Hän on melko herkkä sisimmältään. Itse olen aika sosiaalinen ja olen parisuhteessa ollut vuosia, joten tuntuu välillä tekopyhältä mennä häntä "lohduttamaan". Tuntuu mainiolta kuulla että on näin paljon samankaltaisia nuoria miehiä kuin hän! :)
Haluan toivottaa kaikille teille hyvää jatkoa ja olen samaa mieltä kuin esim. 3-kymppinen(jonka kirjoitus oli mielestäni erinomaisen fiksu), arvonne ovat oikeasti hyviä ja varjelemisen arvoisia. Löydätte varmasti naisen joka osaa niitä arvostaa. Vaikka nykyään arvomaailma on mennyt vinksalleen monesta kohtaa, rehellisyyttä, uskollisuutta ja aitoutta arvostetaan edelleen..uskokaa pois. Pinnalla kaikki näyttää erilaiselta.
Rutistuksia teille ja uskokaa itseenne! :)
Kuuleppa poju, minä olen jo kolmekymppinen ukko enkä ole seurustellut kuin mitä nyt yhden nettisuhteen, joka tosin johti muutamaan tapaamiseen ja yhteen yhteiseen yöhönkin, mutta ei sen kummempaa. Varsinkin absolutistin on vaikea löytää seuralaista, koska muutkin kuin ns. vaimoehdokkaat pitävät absolutisteja spitaalisiin yms. verrattavina kummajaisina. Tuo nettisuhde on ollut ainoa, joka ei kaatunut absolutismiini.
Nyttemmin olen ajatellut niin, että SE OIKEA tulee kyllä kohdalle ilman etsimistäkin, jos sellainen on minulle määrätty joskus aikojen alussa. Siispä en enää edes yritä etsiä, pidän vain silmäni auki kylillä liikuskellessani.
Neitsyyttä (eikös muuten miehet puhu poikuudesta?) ei kannata tahallaan menettää. Pelaatko korttia, erityisesti Mustaa Maijaa tai Raminaa? No, neitsyys sanotaan tuossa 25 vuoden iässä alkaa olla jo kuvavaltti. Kolmekymppisenä se kai olisi jo valttiässä... :)
Neitsytsinkkumies on kuin harvinainen kolikko. Mitä vanhempi vuosiluku on kolikkoon leimattu, sitä huimempia summia siitä keräilijät maksavat. Ja aina on joku, joka haluaa omakseen homeisen kolikon viime vuosisadalta mihin hintaan tahansa - miksi ei sitten parhaassa iässä olevaa nuorta miestäkin?
Näin minä olen itselleni onnistunut todistamaan. :))
Mikä on kun flaksi ei käy tavallisilla tallaajilla