Aina puhutaan pelimiehistä mutta pelinaisiakin on...Elän parisuhteessa, mutta aina kun seksiä tai jotain on hiukankin liian vähän, niin kiertelen sormeni ympärille muutaman jätkän. Välillä riittää se, että saan heidät ihastumaan täysin, ja välillä haen fyysistä kontaktia. Näitä valloituksia tulee ja menee, eivätkä he jätä jälkeään tunteisiini.
Ok...Myönnän, että kauan kauan sitten olin prinsessa joka etsi ritariaan, mutta elämäksi kutsutun selviytymispelin kautta minusta tuli Pelinainen.
Ok...Myönnän, että kauan kauan sitten olin prinsessa joka etsi ritariaan, mutta elämäksi kutsutun selviytymispelin kautta minusta tuli Pelinainen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kirjoitit varmaan vielä kehuskelumielessä. Jossain vaiheessa toivottavasti kasvat aikuiseksi ja huomaat, ettei tuo tuollainen ole mitään korkeatasoista touhuilua, vaikka nyt tuntuukin jännältä kun saa kokeilla viehätysvoimaansa. Harjoitat lapsellista ja typerää valtapeliä "eivätkä he jätä jälkiä tunteisiini", koska sinulla on luultavasti pohjimmiltasi huono itsetunto.
Tiesitkö, että tuollaisille naisille on toinenkin nimitys?
Mä oon tosi rikki. Kaikki viime aikoina tavapaamani äijät ovat pompottaneet mua miten sattuu, antaneet ihastua ja sitten kylmenneet. En enää jaksa tätä. En ymmärrä mitä teen väärin. Mua sattuu aivan mielettömästi vieläkin viimeisin tapaus, en pysty nukkumaan, käymään luennoilla tai mitään, kun kyseinen mies pyörii vaan mun mielessäni.
Olen ihan hyvän näköinen, fiksukin (paitsi ehkä näissä asioissa:/). Ongelmani on kai että ihastun liian helposti, annan tunteilleni vallan. En pidä itseäni liian sinisilmäisenä, mutta silti aina putoan korkealta.
Kerro mulle miten pidät hauskaa miesten kanssa ilman tunteita. En enää jaksa omia tunteitani, en enää jaksa sitä kipua, enkä halua enää ikinä näyttää kenellekkään omia tunteitani. Haluan vain nauttia, elää ilman jatkuvaa epävarmuutta, mennä eteenpäin ilman kiintymisen tuskaa, unohtaa ja pelata ilman turhia panoksia.
..että sitä seurasi turtumus. Kun sietokyky ylittyy täytyy joko särkyä tai tulla kovemmaksi.
Tutulta kuulostaa, sillä kaverini on naimisissa ja hänellä on näitä salaisia ihalijoita ympärillä ja salaisia suhteita vähän aikaa ja sitten taas vaihtuu,yleensä miehet kyllästyy leikkiin ja jättävät sen sikseen sitten.Hänellä taas on tunteet mukana pelissä, siks välillä olen huolissani, kun aina pettyy kuitenki.
Mutta itse olen vähän samanlainen, vaadin paljon huomiota ja kun sitä saa tavalla tai toisella niin olen hyvilläni, mutta jos asiat ei mene kuten odotin, petyn ja kyllästyn ja etsin parempaa..
sinänsä mun on hyvä ns.leikkiäkin kun olen sinkkuna, en tiedä sitten miten parisuhteessa kävisi,sitä varmaan turha edes murehtiakaan kun en seurustele.
Mulle on kanssa lapsesta asti sattunu kaikenlaista paskaa joka kaiketi sitten kostautuu aikuisena, enkä ole kovin päässyt eteenpäin missään, työelämässäkään.
kyllä ne jättää jälkensä ikävät kokemukset, kaikkea aikasa ja kun sitä saa liikaa, ei jaksa enää välittää mistään vaan antaa mennä, ehkäpä tämä on sellanen itsesuojeluvaisto, ettei aivan sekoaisi..
toiset saattaa seotakin, toiset taas kylmettää ittensä ettei tarvitse kokea samaa uudestaan.
Mäkin taidan ruveta pelinaiseksi, joka ei koskaan vakiinnu pitemmäksi aikaa, mitenköhän ois, onnistuiskohan :))
Seurustelin kerran pelimiehen kanssa, kunnes kyllästyin hänen ainaiseen temppuiluun ja otin hatkat..
In Memoriam..