Viitaten tuohon Paradroidin aloittamaan ketjuun teen hiukan samansuuntaisen kysymyksen. Te naiset joilla jo on yksi tai useampi lapsi edellisestä liitostanne ja elätte uusperhe-elämää niin miten suhtaudutte siihen ettei tämä nykyinen kumppaninne halua yhteistä lasta kanssanne? Itse olen elänyt uusperhe-elämää nyt noin vuoden verran ja perheeseemme kuuluu avovaimon 6-vuotias tytär. Lapsiasiasta ei olla sen kummemmin keskusteltu muutakuin joskus alkuaikoina todettu ettei se yhteinen lapsi ole poissuljettu vaihtoehto jos siltä alkaa tuntumaan...
Nyt kuitenkin keskellä lapsen vaikeaa uhmaikäkautta ja yhteisen, kahdenkeskisen ajan puutteeseen väsyneenä olen tullut siihen tulokseen että en missään nimessä halua että teemme lapsen. Avokkini lapsi kasvaa kuitenkin koko ajan, uhmaikä menee ohi ja lapsi tulee itsenäisemmäksi jolloin toivon mukaan sitä yhteistä aikaakin alkaisi vihdoin löytyä enemmän kuin "kerta / 3kk".
Nyt jos kuvioihin tulisi vauva saisimme kyllä sanoa hyvästit sille kovasti kaipaamalleni yhteiselle ajalle vuosiksi eteenpäin... En oikein osaa kuvitella mitä hienoa olisi yövalvomisissa ja myöhemmin seuraavissa uhmakohtauksissa ja siinä että lapsi vie kaiken ajan ja sitä tuskin jäisi meille.
Olen tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseeni ja koska avokkini on jo äiti ei hänellä toivottavasti ole sellaista tarvetta lapseen kuin yllämainitussa ketjussa. Sehän koski naisia joilla ei ole yhtään lasta eikä mies halua naisen toiveesta huolimatta isäksi.
Eli vielä kerran selvyyden vuoksi: Miten suhtaudutte siihen ettei teidän nykyinen kumppaninne halua yhteistä lasta kanssanne? Onko asia vakava vai onko sillä edes väliä koska teillähän jo on oma lapsi. Itse olen lapseton ja olemme noin kolmikymppisiä.
Nyt kuitenkin keskellä lapsen vaikeaa uhmaikäkautta ja yhteisen, kahdenkeskisen ajan puutteeseen väsyneenä olen tullut siihen tulokseen että en missään nimessä halua että teemme lapsen. Avokkini lapsi kasvaa kuitenkin koko ajan, uhmaikä menee ohi ja lapsi tulee itsenäisemmäksi jolloin toivon mukaan sitä yhteistä aikaakin alkaisi vihdoin löytyä enemmän kuin "kerta / 3kk".
Nyt jos kuvioihin tulisi vauva saisimme kyllä sanoa hyvästit sille kovasti kaipaamalleni yhteiselle ajalle vuosiksi eteenpäin... En oikein osaa kuvitella mitä hienoa olisi yövalvomisissa ja myöhemmin seuraavissa uhmakohtauksissa ja siinä että lapsi vie kaiken ajan ja sitä tuskin jäisi meille.
Olen tyytyväinen tähän nykyiseen tilanteeseeni ja koska avokkini on jo äiti ei hänellä toivottavasti ole sellaista tarvetta lapseen kuin yllämainitussa ketjussa. Sehän koski naisia joilla ei ole yhtään lasta eikä mies halua naisen toiveesta huolimatta isäksi.
Eli vielä kerran selvyyden vuoksi: Miten suhtaudutte siihen ettei teidän nykyinen kumppaninne halua yhteistä lasta kanssanne? Onko asia vakava vai onko sillä edes väliä koska teillähän jo on oma lapsi. Itse olen lapseton ja olemme noin kolmikymppisiä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos "uusi" mieheni ei haluaisi lisää lapsia, niin lentäisi kuin leppäkeihäs! Oma nykyinenentinen mieheni muutti olosuhteiden saatamana omaan asuntoon elokuussa, joulukuussa sain 10 viikolla keskenmenon. Nyt rupeaa oma henkinen puoli pelaamaan, ja uusi raskaus on jo tilauksessa.
Lapsen tekeminen/tahtominen on kahden kauppa. jos toinen ei halua, on toisen mietittävä elämänsä prioriteetit, suhde vai lapsi. Lastakin on tosi haastava yksin kasvattaa! Hyvää parisuhdetta on vaikea millään korvata, lapsi ei ole sen enempää hyvän parisuhteen este, tae kuin välttämättömyyskään.
Itse en uudessa liitossa pitäisi lasta enää niin välttämättömänä kun kerran minulla lapsi jo on. Luulen, että lähestyvänä 4-kymppisenä muut asiat alkaa jo olla tärkeämpiä. Teidän miesten kannattaa ottaa varmaan 2.-3. kierrokselle reippaasti yli 3-kymppinen, jolla jo lapsikuumeet takanapäin ;)
Ajatusmaailma kaipaa hieman kehitystä? Ellei ole biologian sanelemaa, niin ei ole lapsia ilman suhdetta, eikä suhdetta ilman lapsia.
Vaikuttaa ehkä vähän provolta, mutta kun on jo 2 ulkopuolista ja 1 km takana saman nykyisenentisen kanssa, sori!
Toiset haluavat monta lasta, toiset eivät yhtään. Toiset saavat monta lasta, toiset eivät yhtään. Lapsen haluaminen on yhteinen asia sekä päätös. Ja mielipide voi muuttua. Asia saattaa olla naiselle todella tärkeä, vaikka lapsia olisikin ennestään. Tärkeintä on rakkaus ja ilman rakkautta ei ole mitään.
uusperhe äiti
ensimmäinen asia olisi suunnitella, miten saatte sitä yhteistä aikaa järjestymään enemmän. En ymmärrä, miten yksi lapsi voi todella viedä kaiken yhteisen ajan vanhemmilta. Meillä on kaksi lasta ja kolmas tulossa ja silti koen, että yhteistä aikaa on. Siis on, kunhan sitä järjestää.
Kysymykseen, kuinka tärkeää uusi lapsi on vaimollesi ei voi kukaan muu kuin vaimosi vastata. Voi olla, ettei hän sitä halua itsekään tai sitten hän jossain vaiheessa haluaa. Se on yksilökohtainen kysymys, eikä fakta, joka koskee kaikkia naisia.
Mitenkähän sitä yhteistä aikaa vois järjestää?
Puhut vähän mutta asiaa :)))
Kyllä saatte haudata moneks vuodeks haaveet
yhteisestä ajasta. Joka päivä ikävöin miestäni,
koska yhteistä aikaa liian vähän. En ihmetele
jos "heikot sortuu elon tiellä".