Lumi peitti mustan saattueen jäljet, rinnakkain kulkevat ja risteilevätkin askeleet
honkapuiden kaarnakyljet hehkuivat punaisina itärajaa vasten.
Vilu kävi viimeiseen soluun asti tuulenpyörteen tempoessa villaista huivia.
Viuhinasta muodostui kuin taivaallisen kuoron säkeet, moniääninen laulanta.
Tien varteen, vanhaan kelohonkaan
asettui korppi, joka tarkkaili alati liikkuvaa kulkuetta.
Hiilenmustissa höyhenissä
se osallistui juhlaan kuin mustasmokkinen kavaljeeri tanssiaisiin. Ilman neilikkaa.
Väki varjeli käsissään lepattavaa liekkiä, kuin viimeistä yhteyttä.
Tulen kajossa silmän pinnasta paljastui läikehtivä vesi.
Kulkue oli pitkä, mäen harjanteelta toiselle, alas notkelmaan ja aina ylös, yli seuraavan.
Korppi painoi päänsä alas kuin kunnioittaakseen hitaasti matelevaa vanaa.
Kesyttämättömän katseen alla suru, toiveet ja kaipaus nousivat salomailta korkeuksiin.
Hiljaiset huokaukset ja avatut sydämet me annamme mukaan ja lupaamme rakastaa.
honkapuiden kaarnakyljet hehkuivat punaisina itärajaa vasten.
Vilu kävi viimeiseen soluun asti tuulenpyörteen tempoessa villaista huivia.
Viuhinasta muodostui kuin taivaallisen kuoron säkeet, moniääninen laulanta.
Tien varteen, vanhaan kelohonkaan
asettui korppi, joka tarkkaili alati liikkuvaa kulkuetta.
Hiilenmustissa höyhenissä
se osallistui juhlaan kuin mustasmokkinen kavaljeeri tanssiaisiin. Ilman neilikkaa.
Väki varjeli käsissään lepattavaa liekkiä, kuin viimeistä yhteyttä.
Tulen kajossa silmän pinnasta paljastui läikehtivä vesi.
Kulkue oli pitkä, mäen harjanteelta toiselle, alas notkelmaan ja aina ylös, yli seuraavan.
Korppi painoi päänsä alas kuin kunnioittaakseen hitaasti matelevaa vanaa.
Kesyttämättömän katseen alla suru, toiveet ja kaipaus nousivat salomailta korkeuksiin.
Hiljaiset huokaukset ja avatut sydämet me annamme mukaan ja lupaamme rakastaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Älkää kirjoitelko sääntöjen vastaisesti. Mikä siinä on ettei sääntöjä voi noudattaa?
Kauniit laulut siitä vietiin... :(
Niimpä lumi peittää kaikki ajatuksetkin ja pikkulapset tekevät ukkoja ja linnoja lumesta koska heillä on hauskaa.
Aamuisella maitokauppamatkalleni piti ottamani kumisaapaat jalkaan,
ilkeä ja märkä veden olomuoto tunkeutui ensin vasemmassa jalassani olevan kengänkärjen läpi,
heti kohta parin askelen jälkeen sama toistui oikeanpuoleisessa jalassani olevan kengänkärjen läpi ( läpi on muuten "tuhma" sana ).
kas kummaa jaloissani ei ollutkaan kumisaappaat vaan jokin ilkeääkin ilkeämpi ilkimys oli vaihtanut kumisaappaani puhkikuluneisiin puolivarsikenkiin. Niiskutin pahoin mielin matkaani eteenpäin kohti horisontissa kajastavaa maitokauppaa.
Nyt olin saapunut maitokauppaan, josta en kuitenkaan osta mitään ihmisravinnoksi kelpaamatonta "mölöä", vaan miehekkäästi valitsen herkullisesta vihanneslaarista: parsakaalia, porkkanaa, keltasipulia, palasaippuaa jossa mantelintuoksua. Palasaippua ei nyt kuitenkaan ollut siellä vihanneslaarissa.
Tein myös muita ostoksia, mutta häveliäänä ja kainona en uskalla niistä kirjoittaa.
Ai sinäkin päätit osallistua.
Mun kengille kävi just noin vkloppuna! Paitsi et en ollu menossa mölökauppaan. Mut vesi meni sukkiin asti ja se oli äklöö.
Sit mä vaan päätin ostaa uudet kengät. Ostin italialaiset korkkarit. Nää on aika kivat. Et onni onnettomuudessa. :)
Niin siis kyllä mun sydänkin on auki. En pelkästään mä itse. :)
Selma Lagerlöf?
Onerva?
Naisen kirjoittamaa komeaa tekstiä.
E Poe teos Craven
Ja valkeassa hangessa kalmiston keskellä
puoliksi peittyneen
sammalpatjan päällä
hehkui veripuna puolukka.
Huurrepintaisena
Yksinäisenä
Avoimesta sydämestä pudonnut pisara.
Suljetaan Craven pois.
Pohjoismaalainen kirjailija.
Onerva
Musiikiksi sopisi Cohen: You seemed a better way
Kiitos lisäyksestä :)
Korppi valvoi ettei elämän liekki sammu.
Noin kirjoittavat vain ihmiset, jotka eivät osaa jutella henkien kanssa.
Mutta ovathan nuo silti liikuttavia hetkiä.
Henget,
nuo utuvaiset kuvajaiset, uskaultumatta
tulla tuomituiksi tähän maailmaa.Eivät ole olevaisia.
Henget,
elämään kelpaamattomat riippakivet
ynnä sote alueiden ulkopuolelle jätettävät
-ovat itse valinneet oman olemattomuutensa.
Henget,
kiertotalouteen soveltumattomat idean asteella kuihtuneet
polttouhrit ovat kirotut ja ikuiseen helvetin tuleen tuomitut.
Henget,
kuunnelkaa musiikkia: https://www.youtube.com/watch?v=a3iXEPvG_ss
Hiljentykäämme kuuntelemaan otetta Urantia-kirjan luvusta 34: Paikallisuniversumin Äiti-Henki:
"Älyllisten luotujen universumia luotaessa Luova Äiti-Henki toimii ensin universumitäydellisyyden sfäärissä ja työskentelee yhdessä Pojan kanssa Kirkkaan Aamutähden aikaansaamiseksi. Hengen jälkeläiset käyvät sen jälkeen luokka luokalta yhä enemmän planeetoille tarkoitettujen luotujen olentojen luokan kaltaisiksi, aivan kuten Poikienkin luokat asteittain alenevat Melkisedekeistä Aineellisiin Poikiin, jotka ovat varsinaisesti yhteydessä maailmojen kuolevaisiin. Myöhemmän kuolevaisluotujen evoluution myötä Elämänkantaja-Pojat järjestävät fyysisen ruumiin, joka valmistetaan maailmassa jo olevasta järjestyneestä materiaalista, kun Universumin Henki sen sijaan antaa ”elämän henkäyksen”."
Moro. Täällä minä vain olla möllötän Ryynästen ullakolla, samalla kun jotkut vastaanottavat Urantia-kirjan kaltaisia "pikku" viestejä. Osa kuolevaisista vieläpä yrittää lukea niitä. Harva pääsee koko kirjaa loppuun. Suosittelen jotain muuta kirjallisuutta, jotta lukemisen nautinnon menetys ei pakota turvautumaan kirjastokoiraan.