Oon kolmen lapsen äiti ja oon alkanut epäillä, että onkohan miehelläni suhde...nuorimmainen on vasta kolmen kuukauden ikäinen, mutta minua loukkaa vuoden vastentahtoinen selibaatti, johon olemme ajautuneet - tai siis minä olen, miehestäni en tietysti voi olla varma. Seksi muuttui harvinaiseksi oikeastaan jo esikoisen syntymän jälkeen ja kuopuksen syntymän jälkeen sitä ei ole ollut lainkaan vuoteen. Lähihistoriassa meillä on lisäksi vielä oman kodin rakentaminen hartiavoimin ja miehen kokema työstressi. En ole halunnut ahdistella miestäni seksuaalisesti vaatimalla häneltä seksiä, koska hän on vedonnut ahdistuneisuuteensa asiasta kysyessäni. Takana meillä on kuusi vuotta sitten solmittu avioliitto ja sitä ennen kolme vuotta seurustelua. Olen pitänyt suhdettamme hyvänä, mutta minua on alkanut vaivata suhteemme seksittömyys ja miehen yhtäkkinen kunnostaan huolehtiminen ja runsaat poissaolot kotoa. Nytkin hän on työporukan kanssa viettämässä viikonloppua. Viimeaikoina hän on ollut pois kotoa myös viikolla - kerran viikossa illalla myöhään lähtee ja tulee vasta aamuyöllä, demottelevat kuulemma miespuolisen nuoruudenystävänsä kanssa...noin kerran kuussa käy ulkona baareissa viikonloppuisin - minä en tietenkään käy kolmen pienen lapsen äitinä koskaan missään...apua... Olenko mielestäsi vainoharhainen vai onko minulla aihetta pitää itseäni liian hyväuskoisena?
olenkohan liian hyväuskoinen...
apua toivoen, mä
51716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Laitahan jotai yhteystietoja tänne(avaa vaikka uusi posti) niin eiköhän me jotain keksitä,loppuu tuo puute.
...se kirvoitti vain hymyn ;) - minun on kuit
enkin vastattava kieltävästi.
Meillä sama tilanne 5v. sitten ja sain selville (urkin puhelimen, kun epäilin) miehelläni oli toinen nainen....ikävä kyllä... Puhu ensin, jos ei auta, urki puhelin, sieltä ikävä kyllä saa kaiken tarvittavan tiedon, jos jotain on meneillään...
Aurinkoa kevääseen ;)
Itselläni on valitettavasti kokemusta näistä asioista sen yhtälön jokaisena tekijänä. Ihmettelisin, mikäli miehesi ei pettäisi sinua.
Tarkoitan siis sitä, että
kaikki merkit ja ennen kaikkea nuo lukuisat menot ja yöpoissaolot viittaavat kyllä vahvasti siihen.
Jos jotain taikatemppua tilanteeseen haet niin laitapa miehen menoille piste. Ehdota ja sano ääneen se tosiasia, että teidän täytyy mennä välillä kahdestaan, ilman lapsia. Ei voi olla niin, että vain toinen menee. Lapsiperheen -yleensä vähäiset - rentoutumisrahat eivät voi mennä vain toiselle.
Kun lähdette kahdestaan huomaatte joko aivan uusia positiivisia asioita toisistanne tai sitten sen, että ette osaa enää olla kahdestaan. Tosin sitäkin voi harjoitella.
Itselläni miehen juoksut loppuivat siihen kun aloin itse toimimaan samoin. Siinä on tosin se vaara, että löytääkin niiltä reissuilta jonkun, joka kiinnostaa omaa miestä enemmän.
Kiitos hyvien ajatusten jakamisesta ope 33. Mustaa valkoiselle kirjoitettuna tuo "ei voi olla niin, että lapsiperheen rentoutumiseen tarkoitetut rahat menevät vain toiselle" on tietysti totta, mutta pienten lasten kanssa sitä tosiaan ikäänkuin liukuu asemaan, jossa omat tarpeet on luonnollista ja vättämätöntäkin laittaa syrjään. Kokonaan ei itseään saisi kuitenkaan unohtaa...luulen, että meillä voisi olla kaikkien hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että minäkin ottaisin ja lähtisin välillä esimerkiksi matkalle.
Taidan myös alkaa oikein urakalla helliä miestäni (siis ilman "yhdyntäpakkoa") - ehkä sekin tuo meitä lähemmäs toisiamme - sitä helposti hellii ja huomioi ainoastaan lapsia ja toinen aikuinen joutuu jäämään Nopen osille.
Mietin tässä, että uskallanko ja haluanko edes suoraan häneltä kysyä onko hänellä/onko ollut suhdetta. Tietysti se, että epäilen häntä on jo jonkinasteinen luottamuksen menetys. Kyllähän se niin paljon iso järkytys olisi ja vaatisi paljon saada luottamusta rakennettua takaisin. Olisiko se edes amhdollista, en tiedä. Ja mitä sellaisen paljastuminen lapsille merkitsisi? Jos kyse olisi jostain väliaikaisesta suhteesta, se voisi jäädä historian hämäriin, jos onnistuisimme mieheni kanssa saamaan suhteemme taas läheisemmäksi. Jos taas kyse olisi jostain vakavammasta suhteesta, olisi se varman sellaista, jolle minä en lopultakaan mahtaisi edes mitään.*huokaus*