Hei!
Olen harkitsemassa japaninpystykorvan hankkimista. Aikaisemmat kasvattamani koirat ovat saksanpaimenkoira, tiibetinspanieli, berninpaimenkoira. Osaisiko joku neuvoa, minkälaisiin "kommervenkkeihin" minun pitäisi varautua rodun kanssa? Minkälaisia erityispiirteitä rodulla on ja mitkä ovat rodun huonot puolet? Kennelien sivuilla tuppaa olemaan melko kaunisteltua tietoa. Turkin hoito tietenkin itsestäänselvyys.
Vielä kun joku osaisi vinkata luotettavan kennelin, olisin ikikiitollinen.
Japaninpystykorva
Alisa
7
3641
Vastaukset
- Liisa
Hei! Minulla on kohta kymmenen vuotta ollut japaninpystykorvauros Tupsu. Tupsu on ikäisekseen oikein virkeä ja hyväkuntoinen. Kokemuksen perusteella luulen osaavani kertoa jotain myös rodusta yleensä.
Japaninpystykorvat ovat luotettavia ystäviä. Niillä on suuri halu miellyttää ihmistä, mutta omalla koirallani kylläkin vain yhtä ihmistä. Rotu on aika äänekäs - joskus ärsyttävään haukkumiseen täytyy tottua! Oma koirani on aika epäluuloinen ja haukkuu siksi varmaankin vielä normaalia enemmän.
Tupsu ja myös sen sisarukset ovat osoittautuneet, harmi vain, aika agressiivisiksi. Ovikellon soidessa vienkin nykyisin koiran toiseen huoneeseen. Koko ikänsä se on ollut meluisa, mutta nyt vanhempana myös selvästi vihainen. Luulisin silti, että sinä koiraihmisenä osaisit koulia myös tästä lemmikistä hurmaavan! Oma koirani on vieraille yleensä äkäinen ja jopa arvaamaton. Se vaatii aika tottua ihmisiin, mutta on lopulta kuitenkin todella hellyyttävä. Läheisyydenkaipuu sillä on uskomaton. Tupsu haluaisin olla jatkuvasti sylissä tai muuten hellittävänä!
Surukseni minun on myönnettävä, että Tupsukin alkaa jo olla elämänsä ehtoopuolella. Sairauksia sillä ei ole juurikaan ollut ja silmätkin ovat alkaneet vuotaa vasta viime aikoina. Silmien vuotaminenhan on yleistä tällä rodulla.
Turkki on tosiaan helppohoitoinen. Ei mene takkuun kovinkaan helposti, ja näyttää puhtaalta jopa erittäin likaisena! Rapakeleillä maha ja tassut likaantuvat, mutta niiden pesemisestä selviää aika helpolla. Karvoja tosin lähtee aika paljon jatkuvasti, suurempia tukkuja karvanlähtöaikaan. Täytyy siis jaksaa imuroida!
Noin rotuna voisin suositella japaninpystykorvaa juuri sen helppouden vuoksi. Eläinlääkärin kanssa ei ole tarvinnut asioida kuin rokotuksen ja hampaiden puhdistuksen takia. Ai niin, kerran Tupsulla oli korvatulehdus! Luulen, että se on kuitenkin todella vähän muihin verrattuna. Voi tosin olla, että minua on siunattu hyvällä yksilöllä. Tupsun isä olikin näyttelyvalio... Itse en ole koiraani näyttelyihin vienyt, vaikka moni asiantuntija sitä suorastaan vaatikin. Minulle se on ollut rakas ystävä ja perheenjäsen - ei harrastus!
Japaninpystykorva on lumoavan kaunis koira, joka kerää ihastuneita katseita joka paikassa! - Mie
Jooh, mullakin oli japsi 13 vuotta joten voisin kai rodusta jotain kertoa.
Meidän hauva oli helppo. Asuimme omakotitalo alueella ja poju pysyi pihassa ongelmitta... paitsi kun naapurin herkullinen misu oli juoksullaan niin sillon teki mieli kerran tai pari käydä haistelemassa... ja maistelemassa ;)
Haukkui kovasti vieraita, mutta koskaan ei turhaan räksyttänyt. Eikä ollut äkänen kenellekkään. Tosin ei kauheasti edes ihmisten paijattavana viihtynytkään. Lapset monesti halusivat tulla poitsua silittelemään mutta se ei tykännyt pahemmin ja vetäytyi kauemmas. Kotiporukan silittelyistä ja rapsutteluista tykkäsi kyllä kovinkin! :)
Ihan pienten lasten kanssa oli vähän ongelmia ja sai katsoa wanhan herran perään ettei näykkässy. Lapset kun oli uhka hänelle siinä mielessä että muksu vie pian kaiken huomion hänestä! ;) Mustis siis.
Terve meidän mussu oli. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut lekurilla käydä ja kun käytiin niin jotain pientä oli, kuten korvatulehdus, pissatulehdus ja kerran hammaskivenpoisto. Loppuaikana sitten tuli sydämen vajaatoiminta ja se veikin rakkaan nopeasti... :(
Silmät eivät vuotaneet koskaan niin kun monilla muilla saman rotuisilla näin... eikä todellakaan kivan näköistä :( Turkki oli aivan upea ja meillä se hoitui kerta viikkoon harjauksella ilman pahempia takkusia. Pesusta ei ollut moksiskaan eikä sen jälkeisestä föönauksestakaan. Pestiin ehkä noin pari kertaa vuodessa koskapa ei paljoa edes likaantunut... hieno wanha herra kun kiersi kaiken missä se saattoi likaantua... ;)
Mutta oiva valinta jos päädyt siihen rotuun. Itse vaihdoin rotua koska wanhan herran poismeno otti hyvin lujille ja näin ollen sama rotu olisi saattanut olla virhe. Ikävä on edelleen, oli se niin ainutlaatuinen ystävyys :)- Liisa
Koirasi luonteenpiirteet kuullostivat tutuilta! Ainoa, mikä on valitettava poikkeus, on että minun koirani on tosiaan vähän tyhjänkin räksyttäjä. Toki se käskettäessä lopettaa, mutta haukunta tuntuu joskus todella ärsyttävältä! Tupsulla on vielä erikoisen korkea ääni, ainakin verrattuna muihin samanrotuisiin.
Meillä on myös ollut ongelmia pikkulasten kanssa. Varsinkin ihan pienet, muutaman vuoden vanhat lapset Tupsu kokee selvästi uhkana. Luulimme, että se johtui sitä pentuna kovakouraisesti käsitelleestä sukulaislapsesta, mutta ilmeisesti muillakin japseilla on taipumusta samaan. Aikuisten kanssa Tupsu on kuin kala vedessä ja asettuu mielellään jopa vieraiden jalkojen viereen istumaan vaatien silitystä ja rapsutusta. Kotiväen syliin se hyppää poikkeuksetta, jos joku sattuu sopivasti istumaan lähellä... Ei raaskittu pentuna komentaa sitä pois sohvalta, niinpä nyt se nukkuu jopa päiväunensa talon parhaalla sohvalla. Tupsu on oikea seurakoira ja hakeutuu aina huoneeseen, jossa on eniten ihmisiä.
Toivon, että saan pitää rakkaan koirani vielä muutaman vuoden. Pelkään jo nyt tuota aikaa, että ystäväni on poissa! Mutta se toisaalta kuuluu elämään, ei sille voi mitään... - miia
Liisa kirjoitti:
Koirasi luonteenpiirteet kuullostivat tutuilta! Ainoa, mikä on valitettava poikkeus, on että minun koirani on tosiaan vähän tyhjänkin räksyttäjä. Toki se käskettäessä lopettaa, mutta haukunta tuntuu joskus todella ärsyttävältä! Tupsulla on vielä erikoisen korkea ääni, ainakin verrattuna muihin samanrotuisiin.
Meillä on myös ollut ongelmia pikkulasten kanssa. Varsinkin ihan pienet, muutaman vuoden vanhat lapset Tupsu kokee selvästi uhkana. Luulimme, että se johtui sitä pentuna kovakouraisesti käsitelleestä sukulaislapsesta, mutta ilmeisesti muillakin japseilla on taipumusta samaan. Aikuisten kanssa Tupsu on kuin kala vedessä ja asettuu mielellään jopa vieraiden jalkojen viereen istumaan vaatien silitystä ja rapsutusta. Kotiväen syliin se hyppää poikkeuksetta, jos joku sattuu sopivasti istumaan lähellä... Ei raaskittu pentuna komentaa sitä pois sohvalta, niinpä nyt se nukkuu jopa päiväunensa talon parhaalla sohvalla. Tupsu on oikea seurakoira ja hakeutuu aina huoneeseen, jossa on eniten ihmisiä.
Toivon, että saan pitää rakkaan koirani vielä muutaman vuoden. Pelkään jo nyt tuota aikaa, että ystäväni on poissa! Mutta se toisaalta kuuluu elämään, ei sille voi mitään...Mulla on nyt 11 kk vanha japsipoika ja herra kyllä rakastaa lapsia ehkäpä vielä enemmän kuin aikuisia ja tulee hyvin toimeen lasten kanssa. Jotenkin osasi ihan pienenä jo hellävaraisemmin kohdella ihan pieniä ihmisen alkuja vaikka vanhempien kanssa vähän rajumminkin uskalsi leikkiä. Mutta sitä ei tiiä miten sitten vanhempana suhtautuu lapsiin... Huomiota koirani rakastaa ja tahtoo olla aina mukana kun jotain teen. Suloinen touhottaja. :)
- Alisa
Juuri omistajien suoria ja kaunistelemattomia mielipiteitä ja tietoja kaipasinkin!
Kiitos teille!- Ansa
Katso osoitteesta http://keskustelu.koirat.com/ ja sieltä japaninpystykorv* haulla lisää tietoa japseista. Näyttävät olevan sangen yksilöllistä porukkaa nämä japanilaiset. Meilläkin on yksi ja se on kyllä ihastuttava kotiväkeään kohtaan mutta ei niinkään välitä vieraista. Ei tosin ole myöskään aggressiivinen. Temperamenttinen luonne ja erittäin viisas. Saattaa haukkua mutta sen voi myös opettaa käyttäytymään fiksusti koska on niin oppivainen ja älykäs. Siisti koira, ei ainakaan meillä ole aiheuttnut mitään harmia, viihtyy autossa, sohvalla, luonnossa, sängyssä, lattialla, yksin ja seurassa. Me olemme ainakin kovin tyytyväisiä meidän kaksivuotiaaseemme. Itse asiassa harkitsemme toisen hankkimista. Mutta kuten sanottu kaikki koirat ovat varmaankin ihan omanlaisiaan ja riippuu paljon kasvatuksesta millainen koirasta tulee. Japaninpystykorva vaatii pienestä koostaan huolimatta jämäkän kasvatuksen eikä se muutenkaan ole mikään "kääpiökoira" vaan ihan vakavasti otettava pieni pystykorva.
- Achti
Meillä kaksi kovin erilaista japsia. Toinen kiltti ja rauhallinen, ei hauku juuri koskaan. Viisas ja tottelevainen. Ei edes narua tarvitse lenkillä. Ja toinen sitten räkyttää, dominoi ja karkailee. Viisaammalla onkin kyllä japanilainen suku.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1502019
Stubb kävi pelaamassa golfia Trumpin kanssa Floridassa
Presidentit tapasivat aamiaisella, pelasivat kierroksen golfia ja lounastivat yhdessä. Vierailu oli luonteeltaan epävir3241220Mies, miksi et vaikuta halukkaalta?
Ihmeellistä käytöstä mieheltä. Toki et ole mikään teinipoika enää.831028- 35898
Minkä kultakimpaleen
Menetän jos en saa häntä. Joku muu saisi nauttia siitä hellyydestä, huumorista ja intohimosta. Ehkä hän ymmärtää nyt mik31839- 52819
- 75786
Joustoasuminen , kyykyttämistä vai ihan vaan mielenvikaisuutta?
https://yle.fi/a/74-20149669 Kun asumistukia leikataan joittenkin sääntöjen mukaan,olis pakko muuttaa halvempaan. Mutta20769Ikävä on häntä
Josta on tullut niin tärkeä ja rakas. Olisinko onnellinen hänen kanssaan. Ne rakastavat silmät jotka mua katsoo aina jos56719Onko kaivattusi
Työelämässä vai ei? Jo on niin mitä ajattelet hänen ammatistaan? Jos ei ole niin haittaako se sinua?44711