Neuvoja kaivataan

Tuollaista elämää aiot sitten elää vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen? Nimittäin, hän ei tuosta tule muuttumaan. Nautitko elämästäsi, jos koko ajan joudut olemaan varuillasi ja miettimään jokaisen tekosi ja liikkeesi harkiten etukäteen, ja silti saat järjettömiä raivokohtauksia osaksesi?

Eihän tuossa ole kuin yksi vaihtoehto.

Jätä. Ei aiheuta sulle mitään hyvää, tuommoset ei muutu miksikään, pahenee vaan.

Ärripurrien kanssa eläminen on todella kuluttavaa, jos antaa heille aina anteeksi he eivät tahdo oppia. Isäni on Ärripurrien luonteeltaan, ja ollut äitini kanssa naimisissa yli 30 vuotta. Heidän parisuhteensa on ollut isäni äksyilyä täynnä. Pari kertaa heillä on ollut syviä parisuhdekriisejä. Isäni ärhentely on ollut näinä aikoina päivittäistä. Viimeisimmästä kriisistä äitini on oppinut, ettei hän ala enää syyllistä itseään isäni kiukuttelusta. Isäni saa omaa tahtiaan pyytää anteeksi kiukuttelua. Lisäksi äitini harrastaa seurakunnan toimintaan monta kertaa viikossa, jossa hän saa omaa aikaa. Hän on aika usein hoitamassa lapsenlapsia kaukana kotipaikasta. Isäni kerää tällöin akkuja olemalla omissa oloissaan. Isäni tosin kaipaisi sitä, että hän kävisi välillä puhumassa ammattilaiselle. Hän on ollut pitkän aikaan masentunut, ja selvästi kärsii traumoista.

Edellisiä kompaten ja omaan kokemukseeni pohjautuen valitettavasti hän ei muutu koskaan joten kehoitan lähtemään ihan vaan oman hyvinvointisi takia.
Olen pari kertaa ollut vastaavassa tilanteessa ja homma on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Lupaillaan ja vannotaan mutta sama meno jatkuu. Se on luonteessa ihan yhtälailla kuin väkivaltaisuuskin joka ei lopu koskaan. Hetken se voi olla piilossa mutta näyttää päätään varmasti taas tilaisuuden tullen.

Sanot juuri kuten kirjotit, että haluat suhteessa etäisyyttä koska tuntuu, että ajaudutte jatkuvasti riitoihin ja kriisinpoikasiin.

Kyky kommunikoida rakentavasti ja rauhallisesti toista kuunnellen on hyvän parisuhteen ehdoton edellytys.
Tasapainoinen ihminen pystyy kuuntelemaan syyttelemättä, hyökkäämättä ja mykkäkoulua pitämättä mitä toinen on mieltä suhteen tilasta. Tasapainoinen ihminen myös hyväksyy jos suhde ei toimi ja toinen haluaa etäisyyttä, ehkä lopulta jopa lopettaa suhteen syystä tai toisesta.

Älä lähde sille tielle, että jäät odottamaan hänen ymmärtävän sun haluavan pistää suhdetta hieman jäähylle. Äläkä odota, että etäisyyden ottaminen tekisi hänestä helpomman ihmisen ja hän tulisi ”järkiinsä”. Todennäköisesti tiedossa on hirveää draamaa ja hän ajautuu kaikenlaiseen uikutukseen, säälinkerjuuseen, ilkeilyyn ja lopulta taas syyttelyyn ja lyttämiiseen.

Eikä sinun tarvitse miettiä miten asian sanot. Sanot miten asia on, se on hänen osansa osata käsitellä tilanne asiallisesti. Jos ei osaa eikä pysty, tiedät ettei suhdetta kannata ollenkaan enää jatkaa ja on parempi vain poistua paikalta.

Muista sanoa että jos olette aina yhdessä, et voi ikävöidä häntä ja se tunne että kaipaa toista kun ei ole samassa paikassa, vahvistaa suhdetta. Harjoitelkaa puhumista, aloittakaa pienemmistä jutuista ja sano että koittaa ensin ajatella ennen kuin avaa heti suutaan... :D

Etäisyys voi tuoda uusia ratkaisumalleja ilman että tarvitsisi erota lopullisesti. Kortit pöytään molemmille ja kunnon keskustelu tulevaisuudesta

Kannattaa sellaisesta luuseriksi haukkujasta pyrkiä eroon kokonaan. Hänhän se vie niitä sun voimiasi ja tekee sinusta lopen uupuneen natkutuksillaan. Kaikista paskinta on olla ihmisen kanssa, jota pitää pyrkiä koko ajan miellyttämään, ettei tulisi vaan kaulimesta tai taas haukkumista. Sä olet aivan liian kiltti ja hyväntahtoinen ihminen varmasti hänelle, etkä uskalla olla edes oma itsesi hänen seurassaan, kuten normaaleissa suhteissa joissa uskalletaan olla ja kertoa oma näkökanta tilanteesta mitään pelkäämättä ja jopa riidellä. Opettele mieluummin rakastamaan ja välittämään itsestäsi, älä anna toisen ihmisen jyrätä, ei suhde onnistu miellyttämällä ja muuttumalla toisen tahdon mukaan tai alistumalla, sä et saa olla oma itsesi silloin. Sinuna juoksisin

Suhteesi syö sinua enemmän kuin antaa, joten kannattaa jättää sellainen taakseen. Ihmiselle ja luonteelleen voi harvemmin mitään, alat voimaan henkisesti paremmin,