heips!
tässä mietin semmoista asiaa että kun itse aloin seurustelemaan aikoinaan painoni pieneni koko ajan koska ei tehnyt mieli syödä,halusin olla vain kaiken aikaa oman kullan kanssa.mutta nyt kun muutimme yhteen olen lihonut muodottomaksi,inhoan itseäni nyt koko ajan.
päätin pudottaa painon liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla,mutta huonoin tuloksin.aina masennun ja siihen loppuu taas aherrus.
neuvoja mikä saisi minua ottamaan niskasta kiinni kun oma mieskään ei siinä auta,ei kehu yms..
vain ennemminkin moittii painostani yms.
tässä mietin semmoista asiaa että kun itse aloin seurustelemaan aikoinaan painoni pieneni koko ajan koska ei tehnyt mieli syödä,halusin olla vain kaiken aikaa oman kullan kanssa.mutta nyt kun muutimme yhteen olen lihonut muodottomaksi,inhoan itseäni nyt koko ajan.
päätin pudottaa painon liikunnalla ja oikealla ruokavaliolla,mutta huonoin tuloksin.aina masennun ja siihen loppuu taas aherrus.
neuvoja mikä saisi minua ottamaan niskasta kiinni kun oma mieskään ei siinä auta,ei kehu yms..
vain ennemminkin moittii painostani yms.
Vastaukset 12
Vanhimmat
olin ylipainoinen kun tapasin nykyisen mieheni, mutta painoindeksini oli kuitenkin vain 26.6. Rakastuin, kihlauduin, muutimme yhteen, kaikki 2 vuoden sisällä, ja viime jouluna painoindeksini olikin jo 30.3. Ei tehnyt mieli lähteä ulos kun sai jäädä miehen kainaloon, ja mies vielä on sitä pohjatonta mallia, joka voi syödä vaikka kuinka lihomatta grammaakaan. Siinä tuli sitten syötyä vaikka kuinka ja vaikka mitä. Lisäksi mieheni vielä ylisti pehmeyttäni ja inisi kauhusta kun vihjaisin että saattaisin laihduttaa. No, jouluna repesin sitten kunnolla, tajusin että pakkohan tässä on joatin tehdä tai painan kohta 100 kiloa, ja nyt olen laihtunut useita kiloja, vain seuraamalla mitä suuhuni laitan, ja raahaamalla mieheni kanssani lenkille.
Munkaan mieheni siis ei kannustanut laihtumaan, mutta ilmeisesti eri syystä kuin sinulla. Minulla auttoi kun selitin rakkaalleni että painoni vaivaa minua, ja olen päättänyt tehdä sille jotain. Kerroin että en onnistu siinä yksin, ja että tuloksia on turha odottaa ihan heti. Sanoin että joudun turvautumaan mieheeni kun tulee takaiskuja, ja että riippuu hänestä pääsenkö niistä yli. Mieheni tuntien tämä toimi. Hänen egoaan hiveli että tarvitsin häntä, että hän sai osallistua laihdutukseeni. Ja samalla minä sain tukihenkilön jolle itkeä kun epäonnistun, joka silloin kehottaa minua ajattelemaan eteenpäin, ja jolle hehkuttaa kun onnistun, ja joka toputteelee minua hulluimmista dieteistä, koska haluaa minun onnistuvan pysyvästi. homma toimii :) Olen todella onnekas,kun tuon miehen sain, tiedän :)
Minäkin lihoin yhteen muutettuamme todella paljon. Inhoan itseäni ja haluaisin muuttua, mutta kun miehestä ei ole kannustajaksi.
Ja itse et voi itsellesi tehdä mitään vai...?
Noh, taisin ilmaista itseäni vähän epäselvästi kun kiireessä kirjoitin. Idea oli siis se, että en omista kovin hyvää tahdonvoimaa ja kun toinen vieressä mussuttaa sipsejä, niin on niin vaikea kieltäytyä... Tottakai minä itse itseni laihdutan, mutta se itsekuri pitäisi löytää ensin.
En tiedä seurustelusta, mutta perhe-elämä varmasti yleisesti ottaen lihottaa, koska elämäntyyli muuttuu. Sen tiedän omasta kokemuksesta, että rakastuminen taas voi laihduttaa. Oma ystäväni, joka aina oli ollut pulska, sai kuin taikaiskusta mahtavan laihdutusinnon, ja myös tuloksia aikaan...Hän halusi tämän miehen itselleen eikä kilot ainakaan saaneet olla tiellä. Hän muuten sai sen miehen!
Muakin on seurustelu lihottanut jonkin verran.Olen aina ollut pyöreä pullukka.Mutta mua ei kilot haittaa varsinkin mieheni pitää minusta juuri tälläisenä.Pää pystyyn vaan kaikki isot naiset.Ei ole mitään hävettävää.
Olen ny seurustellu puolitoista vuotta ja ukkoni kanssa moitti mun lihavuutta (olin 72 kiloa ja 168 senttiä) ja laihdutin sitten sen aiheuttaman masennuksen takia 20 kiloa eli olen nyt 52 kiloa.
Masennus ja toisen ihmisen takia laihduttaminen on kyllä maailman huonoin "kannustin" jos sitä nyt voi siksi kutsua.
Laihduttamisen innon täytyy lähteä itsestä.
Ota kannustimeksi vaikka se että kun olet jaksanut tehdä töitä laihtumisen eteen, niin kuinka upea se sitten on kuulla omalta kullalta että "vau kun sä olet laihtunu, sullahan on persekki pienentyny silminnähtävästi" jne.
Zemiä
Että on naiset tyhmiä!!! Minä en kenenkään äijän takia laihduttais grammaakaan,vain ja ainoastaan itseni takia!! Ulkokuoren kanssako ne teidän sohvaperunanne seurustelee?? Ärsyttävää,kun sanotte,että kulta sitä ja kulta tätä!!!!Mikä kulta se on,joka haukkuu ja arvostelee?? Ettekö ikinä opi,että sitä tehdään,mitä ITSE haluaa!!
Saakelin pullamössönaiset! Jos miestä ei kiinnosta teidän painoideksinne ni luulis teiän ainaki ite tajuavan että altistatte itsenne läskinä monille taudeille kuten esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudeille...miettikää sitä sitte sairaana.
Ja jätkätkö ne kestää sitten terveempinä, ku vetävät sinistä lenkkiä ja olvii, minkä reppu kestää, hä?
Ai ett jotkut osaa olaa tyhmiä!!!
Aluksi haluan todeta, että olen se sama urheilija, joka kirjoitti viikko sitten laihtumisesta. Sen sijaan Urheilija, joka haukkui teitä pullamössönaisiksi on eri henkilö. Kyllähän hänkin on siinä ihan oikeassa, että lihavuus altistaa monille sairauksille. Haluan kuitenkin erottoautua tästä urheilijasta siksi, että minun tyylini tuoda asioita esille on toisenlainen.
Mutta sitten itse asiaan!
Oma käytännön havaintoni on, että seurustelu tosiaan aluksi laihduttaa kun rakastunut ihminen unohtaa syödä ja käy muutenkin hiukan "ylikierroksilla". Itselleni on käynyt parikin kertaa sillä tavalla, vaikka olenkin mies. Ja seuraava vaihe vakiintumisen jälkeen onkin sitten painonnousu. Tästäkin on kokemusta. Johtunee elämäntavan muutoksesta hiukan "löysempään" suuntaan.
Mutta niinkuin tuo toinenkin Urheilija hiukan kärjekkäästi totetesi, itsestään pitää välittää sen verran, että haluaa laihtua. Eihän sitä tietenkään kukaan toinen ihminen voi kieltää, jos ei halua laihtua, mutta tuskinpa tämän palstan lukijoissa kovin paljon sellaisia ylipainoisia ihmisiä on, jotka eivät laihtua haluaisi!
Varmasti miehesi sisimmässään ymmärtää jos alat liikkua ahkerasti, vaikka ei ehkä mielestäsi osaakaan kehua ja kannustaa. Sellaisia me miehet joskus olemme.. Ehkäpä hän ajattelee, että muutos lähtee itsestä tai sitten hän alitajuisesti pelkää sinun laihduttavan jonkun toisen miehen takia. Tai sitten hän on vain tottunut enemmän moittimaan kuin kehumaan. Se ei ole kovinkaan epätavallista tässä suomalaisessa kasvuympäristössä. Mielissään hän kuitenkin on varmasti, mitä kauniimmaksi vartalosi muutat. Varsinkin kun kerrot hänelle tekeväsi sen myös hänen vuokseen!
Liikunnassa ja kunnon kehittymisessä ei ole pohjimmiltaan kysymys "niskasta kiinni" ottamisesta vaan liikunnan nautinnosta. Teet ensimmäisellä kerralla niinkuin hyvältä tuntuu niin sinun ei tarvitse laittaa verkkareita päälle väkisin.
Kuten huomasit, niin liikunta on mielestäni huomattavasti suuremmassa roolissa laihtumisen kanssa kuin ruokavalio. Muista myös juoda paljon raikasta vettä!
Voi hyvä tavaton sentään oletkos muka liian lihava? Kato lisää liikuntaa vaan niin kyllä se siitä! Itsekin seurustellut pitkään ja kilot vain kasvanut liekö poikakaveri liikaa hellinyt syöttänyt suklaata ja pussailu? 7 vuodessa tullut yli 10 kiloa lisää ja puolet läskinä eihän siinä kervistellä enkä haluakaan mutta huomasin että olin silloin liian laiha melkein anorektikko, oikeasti ja olen nyt paljon tyytyväisempi olooni ja kroppaanikin vaikka haluaisin olla laihempi tai vain kiinteämpi. En ota siitä mitään paniikkia ja poikakaverini hyväksyy minut näin olenhan nainen muodokas läskinen kiitos luojan!
Kaikki eivät tietenkään sitä ole mutta naisissa mutta miksi en saisi olla tälläinen ja saada rakkautta ja hyväksyntää? Pahinta mitä toiselle voi tehdä on loukata toista...
tietenkin kuinka vain mutta lihavuudesta ainakin...en ollut itseeni tyytyväinen laihanakaan silloin eli se on minun korvieni välissä. Mutta jos ei olisi yhteiskuntaa muokkaamassa meitä yms.kohdistan enemmän naisiin niin paljon PASKAA poistuisi meidänkin päistämme! Vai mitä ihmiset!!!!!!!!Vauvat ovat söpöjä!!!Miksi??Miettikää???