Itselle rätkäs kunnon flunssan, vai liekö oikein influenssa? Ainakin on kroppa kuin pieksetty ja kuumetta on. Pää täynnä räkää jne.
Mulla vaan meinaa olla motivaatio kovilla ihan arkipäiväiseen hommaan nyt. Oon koittanut hääriä sellaista ylimääräistä projektia ja sen aina katkaisee jonkin.... nyt tämä tauti. Aikaisemmin lumisateet (ei voinut ulkona tehdä) ja on sitä muutkin vastoinkäymiset viivyttäneet...
Eihän näille millekkään vastoinkäymisilke mitään voi, mutta millä kummalla idealla voisin omaan päähäni saada, että tälläinenkin on hyväksyttävä. Että ei ole koko universumi vastaan mun projekteja. 😂
Onks teillä joku mantra mitä mumisette, kun v.tuttaa vastoinkäymiset, vai nyppäsettekö vaan olkapäitä ja viipotatte huomiseen välittämättä pienistä?
Mun kaverin isällä oli tapana riehua aina hetki luetellen kaikki mahdolliset kirosanat, sitten se ihan kuin nielas kaiken kerralla, repi naamalleen sairaanloisen hymyn ja ilmoitti kirjakielellä hyvin rauhallisesti: ”herra vaan koettelee, ei se hylkää...” Ei se mikään uskovainen ollut, mutta tuo oli kai sarkasmia.... sille äijälle kyllä sattui aina kaikkea...
Mulla vaan meinaa olla motivaatio kovilla ihan arkipäiväiseen hommaan nyt. Oon koittanut hääriä sellaista ylimääräistä projektia ja sen aina katkaisee jonkin.... nyt tämä tauti. Aikaisemmin lumisateet (ei voinut ulkona tehdä) ja on sitä muutkin vastoinkäymiset viivyttäneet...
Eihän näille millekkään vastoinkäymisilke mitään voi, mutta millä kummalla idealla voisin omaan päähäni saada, että tälläinenkin on hyväksyttävä. Että ei ole koko universumi vastaan mun projekteja. 😂
Onks teillä joku mantra mitä mumisette, kun v.tuttaa vastoinkäymiset, vai nyppäsettekö vaan olkapäitä ja viipotatte huomiseen välittämättä pienistä?
Mun kaverin isällä oli tapana riehua aina hetki luetellen kaikki mahdolliset kirosanat, sitten se ihan kuin nielas kaiken kerralla, repi naamalleen sairaanloisen hymyn ja ilmoitti kirjakielellä hyvin rauhallisesti: ”herra vaan koettelee, ei se hylkää...” Ei se mikään uskovainen ollut, mutta tuo oli kai sarkasmia.... sille äijälle kyllä sattui aina kaikkea...
Vastaukset 20
Vanhimmat
Mä oon just paranemassa tässä..
Kuulostaa tyhmältä, mutta..."Kärsimys jalostaa", niin mä ittelleni sanon kun oikein riepoo..
Ai säkin oot taudin kourissa?
No mä oon vähän jopa ihmetellyt tätä aihetta. Ei mulla pitäis olla siis pienintäkään harmitusta, kun vapaata riittää vielä vaikka kuinka ja aikaa on. Mutta kun en saa sitä tehdä silloin kuin haluisin.... aina jostain iskee jonkun vastoinkäymisen.
Kärsimys kyllä jalostaa... viimeks kun yritin sitä hitsailla pihalla, satoi lunta. No sit hitsasinkin sitä katoksessa. Nyt kun asensin sitä paikoilleen ulkosalla, alkoi tuulla ja rätkiä lunta. Olisinkin vienyt sen autotalliin ja asentanut mukavalle työkorkeudelle, niin v.ttu tadaa!!!! Rätkästäänpä sille tästä influenssa päälle.... ei jalosta kun kaikenlaista räkää tuo tyyppi nyt... hähää!!! Prkle! 😤
Välillä tosiaan tulee fiilis, että ikäänkuin koeteltaisiin, vaikken sellaiseen uskokaan. Silloin kun aikoinaan lopetin tupakan polton, niin kummasti alkoi löytymään tupakoita joka paikasta, kokonainen askikin löytyi kadulta.. Vaan pidin pintani ja piru hävisi 1-0..👼-👹
Hihii..
Eilen otti pattiin, kun oli niin upea ilma eikä ulos jaksanut..nukutti vaan, yskitti ja päätä särki..
Näyttää tulevan hieno ilma tänäänkin, pitäis vielä tää päivä himmailla ettei taas innostu liikaa ja saa jälkitautia..Vähän voi koiran kanssa tehdä kävelylenkkiä.
Jaksoin äsken jopa kissanhiekatkin vaihtaa..
Onkin pitänyt kysyä, että kun sullakin on nyt uus mirri kierroksessa, että mites sun allergia ?
No on munkin revittävä pikkuisen itsestä tänään. Pakko siivoilla ja ottaa kuorma pellettiä. Mutta koitan olla rauhallinen, ei isoja liikkeitä. Ei tätä kannata uhmata.... tulee tosiaan takapakkia ja joku jälkitauti.
Niin siis tällä naikkosella on joo kissimirri, joka on vielä näin talvisaikaan ihan juuttaan läheisyysriippuvainen. Tulee maukuen aina viereen ja oikeestaan päälle, sekä vielä kynsii iloisesti huristen (ja kuolaten! 😳)
Mutta ei muhun se katti vaikuta. Se on kissasta kiinni, oonko allerginen vai en. Tuolle en ole onnekseni. 😊👌
Se muuten on ihan mun fani. Se sekoaa, kun en ykskaks ookaan siellä. Maukuu pitkin kämppää ja etsii mua. Oli nukkunut mun pyyhkeen päällä ikävissään. 😁
Voih...Sun misulla on kuolaava mirri (köh). Voi sitä pikku höpönassua..siis kisua ja misukin on rakastunut suhun, ne kumpikin..
Mulle on koko ikäni uskoteltu ( eli minä itse olen uskotellut), että olisin kissoille allerginen, mutta enpä vaikuta juurikaan olevan.. Hevoset ja lehmät on sitten eri asia, mutta enpä nyt ainakaan toistaseks semmosista lemmikeistä ole haaveillu, vaikka joku minilehmä vois ollakin ihan kiva, sais aina lirun tuoretta maitoakin aamukaffiin..😊
Alkoi nukuttaa..Eilenkin nukuin melkein koko päivän..Mä yleensä nukun lenssut ( ja krapulat) pois..
No kyllä ne misut kumpikin musta tykkää. 😀👌
Mä oon huomannut, että noita allergisuuksia kannattaa testailla pikkuhiljalleen.... ne muuttuu. 🤔
Maitoa muuten et saa minilehmästäkään, jos et välillä rätkäise sitä tiineeks.... aika-ajoin sen pitää saada vasikka, että saat aamukahvimaitos...ja mitä teet vasikalla, kun oot lähes kasvissyöjä?
Mä voisin nukkua, muta on touhuttavaakin. Suihkussakin pitäis käydä. Parturikin ois. Fyssarin kyllä peruin.
Naisystäväiseni kyllä osais nukkua vaikka aina. Mahdoton unikeko lentsussa. 😂 Ja se jos iltapäivällä nukahtaa päikkäreille, on temppu saada se hereille. Sinäänsä hyvä homma, jos pystyy nukkumaan.
En kai mä nyt lehmän kanssa..🤣
Mä heräsin just..haukotus. Näyttää olevan tuo pihan takana oleva paju täynnä kissoja..
Floweri tuolla sulle puhuu järkeä..kun kroppa sanoo lepo, niin kuuntele hyvä mies.
No siistin kämpän rauhassa. Nyt saa kelvata.
No Floweri on oikeesti fiksu tyyppi. Ja kyllä mäkin jotain hiffaan, että joku mua nyt hiostaa tässä alitajuisesti, sekä potkii persiille, mutta aikansa on vaan taottava päätä seinään, että hiffaa. 😀😜
Vetäsin äsken nenäkannulla ”röörit” auki. Hyvä keksintö. Vähän suolavettä klyyvarin molempien sierainten läpi ja johan loppuu vinkuminen.... ainakin hetkeks. Tunnin päästä on mentävä parturiin. Laittavat hiuskuontalon kuntoon. Jokohan kohta saan jo kesävärejä päähän? Parturi uhos jostain turkoosista kesäks! 😳
Nyt on vaan ollut mustaa ja valkoista. Mutta vois olla vinha vähän olla smurffikin! 😝
Samaa mieltä Flowerista...👍
Nenäkannua ei ole, mutta ihan tavallista pikkukuppia olen käyttänyt, siitä vaan nuuskasen suolavedet nenuun..Kohta on kevät ja koivujen kukinta..jee.
Mä lepäilen vielä tän päivän..Aamulla oli olo ihan ok, saattoi olla Ibumaxin..vai mikä se oli...ansiota, sitten iski uupumus ja uni. Mä katoin eilen Galaksin vartioita ykkösen ja nyt aloin kakkosta katsomaan...pikku Grootia..
Tuliko mielees että tartutat parturin? Ja kohta on koko Savo täynnä räkäpäitä, joilla on tosin tukka kuosissa..
Huomenna olis tarkotus lähteä hiihämään, vaan saas nähdä.. Kuumetta tuntuis vielä olevan ainakin kilsan verran.
No nenäkannussa hyvä, kun se tulee paineella....
Kakkonen on hyvä. Näkyy olevan netflixissäkin.
Kysyin parturilta. Ei haittaa, pitää jättää halailut väliin ja pysyä ”omalla puolella”.
Mulla ei ehkä enää lämpöäkään. Eilen en ottanut mitään droppia ja kuumetta oli tasaset 37,8. Yöllekään en ottanut mitään.
Kunhan pääsen karvarista, käyn kaupassa ja sit öllötän, kunnes pellettikamu soittaa. Viskaan eurolavan kärriin ja käyn säkin kärrin kyytiin. Hurautan sen pihaan, mutta en laita tänään sitä paikalleen. Tälle päivälle on ollut tarpeeks äksönii...
Ja on muuten pitsaperjantaiiiii!!!! Pakastepitsaperjsntai ja piste! 😤
37,8?
Multa lähtis taju. En ole edes mitannu, tuntuu vaan kuumeiselta. Äsken keitin kupposen kahvia ja vippasee, niin parempi olla vaan pedissä.
Niin sunkin pitäs, sä oot ihan hullllu.
Onkohan mulla miesflunssa?
No sä oot ollut niin ”äijä” täällä palstalla, että nyt sit podet jo miesflunssaa. 😂
Mä saan kahvia parturissa ja jouluna pipariakin. 😋
Vähän epäilyttävää..... piparia parturilta. 🤔
Ei mulla ollut kuin kipee nahka sen kuumeen aikana. Kun se nousee, paleltaa, mutta se menee ohi. Ei kannata kaikkia tököttejä ottaa, kuume on paras konsti pöpöjä vastaan. 😊
Motivaatio hiipuu, kun voimat hiipuu. Yleensä kun alkaa tuntua sille, että on jumalattomasti enemmän hommaa kun aikaa tehdä niitä. Silloin iskee joskus semmonen motivaationpuute hetkeksi, että v.tut. En saakeli ala juosta ja tappaa itteäni noiden kanssa. :D
Pidän pienen breikin...hyvin pienen. Kasailen voimani ja käyn kiinni. Yleensä jokin mielekäs musabreikki tai tänne kirjottelu helpottaa viemään ajatukset suorittamisesta. :)
Mikä olis mun hokema ja mantra? No kerran se kirpasee ja sitten se on ohi ja tehty. Olen hokenut tuota samaa pikku pennusta saakka...muistaakseni aloitin jo ekalla luokalla. Kun tuli niitä tympeitä juttuja vastaan, niin hoin itselleni tuota ja selvisin.
Kaikki ne kirpaisut on paksuuntaneet nahkaa sen verran, että kirvely ei laumauta...vasta jos vuotaa kuiviin. :)
No mulle tuli mieleen tuosta sellainen muisto lapsuudesta, kun oli tälläinen paska olo vaikka flunssassa, että sitten kun mä tästä selviin, en edes muista millaista ketutusta koin. Eli tavallaan mantrasin asian niin, että tulee hetki kun en oo kipeä. Sitten touhuun taas toisella forcella, enkä muista näitä.... tai joskin jos muistan, niin osaan nauttia terveenä olosta.
Nyt vaan vanhemmiten on sen verta fiksu jo, että tietää, että kun tään selätän, on tulossa vaan uusi kynnys perään... se joku pikkupiru tuossa olkapäällä lällättää niin... ja se on hyvin todennäköistä vielä... 🤔
Hehe, aina lentää uusia kapuloita rattaisiin vaikka kuinka väistelee vai? No kyllä ja useinhan ne kapulat tuppaa kierimään sinne rattaisiin kaikki aikalailla samaan syssyyn. Oikeen muodostaen kunnon kökkökasan. :)
On sitten mitä raivata, mutta elämänkokemuksella voidaan kai jo sanoa kumpikin että kyllä siitäkin selvii. paska homma, mutta hihat heiluen ettepäin. Ei auta jäähä surkuttelemaan kaatunutta maitoa. :D
Aina tulee uusia maitoja ja niihin tarttee keskittyä omalla intensiivisyydellään. Ja homma jatkaa rullaamista. Kunnes on se viimoinen pääteåysäkki sitten...mutta sen jälkeen ei ole enää murheita mistään.
Jotenkin ne murheet pitää skaprppinakin?
Ja toi on faktahomma. Osaa nauttia erilailla hyvistä asioista, kun joskus huonotkin muistuttaa olemassa olostaan. Loppujen lopuksi, elämä on yhtä tasapainoilua.
Mutta paranehan pian ja aattele, vaikka niin että nyt lepäät ja parannuttuasi oot sama rautainen äijä, joka pistää hommat klaaraamaan pelkällä virnistyksellä. :D
*voimahali* varmuuden vuoksi...*rutistaa rutinalla*
No onhan sitä ollut pahempiakin paikkoja, mistä ollaan tultu läpi, että rutina käy.
Tää pää on vaan ihmeellinen laitos. Kun sä sille selität, että nyt on kaikki kunnossa ja ei haittaa, vaikka kaikki ei mee just niinkuin pitäis, ei haittaa, kun perusjutut toimii. Mutta eihän se helkatti sitä usko! Jänkää vastaan ja lietsoo kaikenlaista pirua seinille.
Mietin sellaistakin, että kun mä oon tässä ”rempannut” ajatukset, arkisysteemit ja vähän kaikki kuntoon ja nyt koitan jotain ekstrakivaa tehdä, vastoinkäymiset saavat suuremmat mittasuhteet kuin ennen... 🤔 Nyt pää olettaa, että kaikki vastoinkäymiset on jo selätetty, ei voi mitään enää tulla... vähän alitajuisesti...🤔
Jos mulla on motivaatio hukassa, kysyn nykyään itseltäni, että onko tehtävä asia mulle vastuu vai velvollisuus. Vastuu on sellainen, jonka oikeasti haluan kantaa ja se halu syntyy syvällä minussa, velvollisuus puolestaan on jotain, jonka miellän että mun tulisi kantaa, syystä tai toisesta (usein ulkokohtaisesta), mutta jota en oikeasti haluaisi kantaa (esim joku opittu toimintamalli jota en ole vielä kyseenalaistanut).
Kaikesta, mikä tuntuu velvollisuudelta, pyrin eroon. Yleensä niitä hommia leimaa sana ”pitäisi”. Kysyn, että pitääkö ihan oikeasti. Haluanko ihan oikeasti. Jos pitää, niin sitten homma tehdään, eikä jahnata. Kaikki mitä ei ihan oikeasti pidä tai tarvitse tehdä, on hukattua elämää.
Sairastuminen (tai joku muu ”häiriötekijä”) on nykyään mahdollisuus kirkastaa fokusta ja kuunnella itseä. Sairastuneena projektiksi tulee toipuminen, kaikki muut voi odottaa. Terveys on paljon tärkeämpää kuin jokin korjattava hilavitkutin tai kirjoittamaton teksti.
Olen myös oppinut, että mun kroppani on mun tietoista mieltä viisaampi. Jos pusken projekteja projektin perään kroppaani vastaan, kroppa yrittää viestiä eri tavoin puskemisen järjettömyyttä. Ne kapulat rattaissa, sairastumiset yms, on sitä että kroppa kysyy multa että mitä sä oikein teet mulle, meidänhän pitäisi olla parhaita ystäviä?
Nauti siis häiriötekijöistä, ota ne projektiksi alunperin suunnittelemasi sijalle, ne vie sut oman itsesi äärelle, ethän halua elää autopilottielämää vaan olla oikeasti ohjaksissa.
Vautsi! Mähän sanoin sua fiksuksi?
No toi että haluaako jonkun tehdä vai onks se pakko, on selvä homma. Mä mietin vaan tämän projektin sellaiseksi, että haluan sen tehdä, mitään takarajaa ei ole, mutta jokinhan siinä mättää, että siitä v.tutuksen itselleen sai..
Ja totta, että tälläiset sairastelut pysäyttää, paitsi että pysähtelin jo kintun takia vuodenvaihteessa....
Mä uskonkin, että tää projekti ja olotilat sen ympärillä onkin vaan oireita, ei syitä olennaiseen.
On ehkä tosiaan mietittävä, että mikä oikeastaan mättää? En oo ollut tälleen kipeenä vuosiin.
Ohjaksiin tosiaan haluan. Kyllä mä hoksaan, että niin mieli, kuin kroppakin kertoo mulle yhtä sun toista, mitä ei heti ymmärrä, kun se ei aina ole niin ilmeistä.... flunssakin voi tulla stressistä ja kiukkuinen olo vaikka hellyydenpuutteesta? Tai sitten, että Suomi hävii jäkiksessä Ruotsille tai marsjäätelöitä ei oo lähikaupassa kun niitä tekee mieli. 😂