Tapasin keväällä 2002 erään aivan ihanan Miehen. Olin tuolloin 22-vuotias ja Hän 49-vuotias. Kun näin Hänet, tiesin, että Hän olisi minulle se oikea! Meinasi mennä jalat alta. Tapasimme työasioissa lähes päivittäin ja huomasin hyvin pian, että Hänkin oli kiinnostunut minusta. Juttelimme aina, kun voimme ja meillä synkkasi heti. Sain tietää, että Hän on naimisissa, mutta päätin taistella tuosta Miehestä elämäni loppuun saakka! Tiesin jo silloin, että en voi olla onnellinen kuin Hänen kanssaan. Seurustelin myös itse silloin erään pojan kanssa, mutta jätin hänet ja kerroin löytäneeni elämäni Miehen! Halusin keskittyä tapaamaani Mieheen…
Noin kuukausi tutustumisemme jälkeen sovimme treffit. Hän tuli eräänä lauantaipäivänä luokseni. Meidän piti vain olla ja viettää aikaa yhdessä, mutta päädyimme rakastelemaan. Hän oli aivan ihana sängyssä ja olin aivan onneni kukkuloilla. Huomasin, että se Mies oli kaikin puolin täydellinen! Tapasimme tuon kesän aikana useita kertoja ja meillä oli aina ihanaa. Hän tuli luokseni jopa kesken työpäivän vain saadakseen nähdä minut! Toisaalta tiesin Hänen olevan naimisissa, mutta ei Hän ollut vaimonsa kanssa onnellinen. Ei Hän muuten olisi alkanut seurustella minun kanssani. Emme kuitenkaan koskaan puhuneet tunteistamme.
Syksyllä 2002 eräänä perjantai-iltana Hän sitten kertoi sen: Hän rakastaa minua, mutta pelkää menettävänsä minut jollekin toiselle! Vakuutin Hänelle, että ei Hän koskaan minua menetä, vaan saa minut ihan kokonaan! Eräänä toisena iltana Hän sitten kertoi suunnittelevansa eroa, mutta sanoi, että ei voisi taloudellisten asioiden vuoksi ottaa eroa ihan heti. Minun pitäisi pitää matalaa profiilia ja olla kertomatta suhteestamme kenellekään, jotta Hän saisi rauhassa järjestellä eroaan Hänelle mahdollisimman edulliseksi.
Tuosta erolupauksesta on nyt kulunut 2,5 vuotta. Koko tuon ajan olen odottanut Häntä. Koko tuona aikana en ole kertonut suhteestamme kenellekään. Suhteemme on kuitenkin muuttunut täysin. Hän määrää kaikki tapaamisaikamme. Hän ei ole valmis sopimaan ajoista, vaan ilmoittaa, koska Hänelle sopii ja jos minulle ei sovi tuo aika, sitten ei nähdä. Vuoden verran Hän on hokenut, että ei halua pilata minun elämääni ja minun pitäisi löytää itselleni joku nuorempi mies. Olen kertonut Hänelle, että rakastan Häntä yli kaiken ja haluan olla vain Hänen kanssaan. Olen sanonut, että Hän voi pilata elämäni vain jättämällä minut, ei olemalla kanssani. Minulle Hänen näkeminen on elintärkeää. Ikävöin Häntä niin, että sattuu.
Viime keväänä Mies alkoi vältellä minua. Hän ei vastaa välillä viikkoihin puhelimeen ja sitten taas, kun joskus tapaamme, välillämme on sama intohimo ja rakkaus kuin ennenkin. Välillä Hän sanoo olevansa kyllästynyt minuun ja välillä taas ihan toista. Olen koko ajan sanonut, että rakastan Häntä yli kaiken ja olen valmis tekemään mitä tahansa saadakseni Hänet!
Viime viikkojen aikana Mies on muuttunut ihan kummalliseksi. Olemme viimeksi rakastelleet kolme viikkoa sitten, kun olin pyytänyt Häntä tulemaan luokseni. Muutama päivä sen jälkeen Hän ilmoitti, että kävi vain panemassa minua, koska olin sitä kerjännyt! Olin vain pyytänyt Häntä luokseni ja ehkä vähän vihjannut jotain seksin suuntaan, mutta seksin takia en Häntä luokseni pyytänyt. Sinä päivänä sovimme tapaamisen seuraavaksi viikoksi. Hän ilmoitti oikein vittuilevalla viestillä, että ei Hän aio tapaamiseemme tulla. Sen jälkeen emme ole nähneet. Hän on haukkunut ja halveksinut minua puhelimessa ja tekstiviesteillä. Hän on halveksien sanonut, että ei ole luvannut minulle koskaan mitään ja jos onkin, sillä ei ole mitään väliä! Koskaan Hän ei ole pyytänyt anteeksi sitä, että on pettänyt lupauksensa. Ei koskaan koko seurustelumme aikana. Hän on kiristänyt minua olemaan kertomatta Hänestä ja olemaan paljastamatta suhdettamme Hänen vaimolleen koko meidän suhteemme ajan. Olen suostunut tuohon kaikkeen, koska kuvittelin, että vielä joskus saan Hänet. Niin Hän lupasi…
Tällä viikolla tuo Mies ilmoitti, että en saa enää soittaa Hänelle, enkä laittaa tekstiviestejä. Hän ei kuulemma jaksa sellaista. Hän ilmoitti, että ei minulla ole mitään menetettävää, koska ei minulla ole koskaan mitään ollutkaan. Hän on loukannut minua todella pahasti sanomalla kaikenlaista. En ole kuulemma koskaan tehnyt mitään Hänen puolestaan, enkä ole uhrannut elämääni Hänen vuokseen… Kaiken tuon Hän on ilmoittanut puhelimella, eikä ole suostunut tapaamaan Häntä. Kun uhkasin mennä heille kotiin paljastamaan kaiken Hänen perheelleen, Hän uhkasi virkavallalla. Kuitenkin Hän on koko suhteemme ajan kiristänyt minua. Olen sanonut Hänelle, että jos Hän suostuu tapaamaan minut vielä kerran ja kuuntelemaan kaiken, mitä minulla on sanottavana, Hänen ei enää tarvitse nähdä minua. Hän ei kuitenkaan suostu tuon takia tapaamaan, vaan sanoo, että voimme olla kavereita ja tavata joskus. Hän on kuulemma onnellinen vaimonsa kanssa ja jatkaa sen kanssa.
Kysyisinkin nyt neuvoa, miten minun tulisi toimia? Miten saisin tuon Miehen itselleni? Haluan vain Hänen parastaan ja haluan olla Hänen kanssaan. Haluan perheen Hänen kanssaan. Haluan Hänet! Teen mitä tahansa saadakseni Hänet. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos kertoisin kaiken Hänen vaimolleen. Luultavasti Mies valehtelisi vaimolleen niin sujuvasti, että vaimo saisi minusta vain sellaisen kuvan, että olen kuvitellut kaiken ja että Hänen Miehensä ei ole koskaan koskenutkaan minuun. Se ei siis pilaisi kuin minun maineeni. Ja pahimmassa tapauksessa he tekisivät minusta rikosilmoituksen, perättömän tietysti. Suomen oikeuskäytännön tuntien siinä kävisi niin, että valehtelijaa uskottaisiin ja minua ei edes kuunneltaisi. En haluaisi Miehelle mitään pahaa, mutta en tiedä enää, mitä tehdä. Hän on repinyt sydämeni rikki ja ei edes myönnä, että olisi tehnyt mitään! Se siinä on kaikista pahinta. Olen sanonut, että voidaan erota kokonaan, mutta sitä ennen Hänen täytyy tavata minut ja kuunnella, mitä minulla on sanottavaa! Haluan Hänen tietävän, kuinka paljon kärsin…
Anteeksi tämä pitkä vuodatus, mutta halusin kysyä tällä referaatilla neuvoa, miten minun tulisi toimia. Olen ihan tavallinen, työelämässä menestyvä nainen, jonka sydän on revitty miljooniksi kappaleiksi. En halua elämässäni mitään muuta kuin tuon Miehen. Olen odottanut Häntä ”toisena naisena” lähes kolme vuotta ja en voi hyväksyä, että minulle tehdään ohari kaiken uhrautumiseni jälkeen.
Haluan asiallisia neuvoja aikuisilta ihmisiltä! Miksi juuri minulle kävi näin? En kaipaa moralisointia, enkä enempää halveksuntaa. Olen jo tarpeeksi rikki muutenkin...
Noin kuukausi tutustumisemme jälkeen sovimme treffit. Hän tuli eräänä lauantaipäivänä luokseni. Meidän piti vain olla ja viettää aikaa yhdessä, mutta päädyimme rakastelemaan. Hän oli aivan ihana sängyssä ja olin aivan onneni kukkuloilla. Huomasin, että se Mies oli kaikin puolin täydellinen! Tapasimme tuon kesän aikana useita kertoja ja meillä oli aina ihanaa. Hän tuli luokseni jopa kesken työpäivän vain saadakseen nähdä minut! Toisaalta tiesin Hänen olevan naimisissa, mutta ei Hän ollut vaimonsa kanssa onnellinen. Ei Hän muuten olisi alkanut seurustella minun kanssani. Emme kuitenkaan koskaan puhuneet tunteistamme.
Syksyllä 2002 eräänä perjantai-iltana Hän sitten kertoi sen: Hän rakastaa minua, mutta pelkää menettävänsä minut jollekin toiselle! Vakuutin Hänelle, että ei Hän koskaan minua menetä, vaan saa minut ihan kokonaan! Eräänä toisena iltana Hän sitten kertoi suunnittelevansa eroa, mutta sanoi, että ei voisi taloudellisten asioiden vuoksi ottaa eroa ihan heti. Minun pitäisi pitää matalaa profiilia ja olla kertomatta suhteestamme kenellekään, jotta Hän saisi rauhassa järjestellä eroaan Hänelle mahdollisimman edulliseksi.
Tuosta erolupauksesta on nyt kulunut 2,5 vuotta. Koko tuon ajan olen odottanut Häntä. Koko tuona aikana en ole kertonut suhteestamme kenellekään. Suhteemme on kuitenkin muuttunut täysin. Hän määrää kaikki tapaamisaikamme. Hän ei ole valmis sopimaan ajoista, vaan ilmoittaa, koska Hänelle sopii ja jos minulle ei sovi tuo aika, sitten ei nähdä. Vuoden verran Hän on hokenut, että ei halua pilata minun elämääni ja minun pitäisi löytää itselleni joku nuorempi mies. Olen kertonut Hänelle, että rakastan Häntä yli kaiken ja haluan olla vain Hänen kanssaan. Olen sanonut, että Hän voi pilata elämäni vain jättämällä minut, ei olemalla kanssani. Minulle Hänen näkeminen on elintärkeää. Ikävöin Häntä niin, että sattuu.
Viime keväänä Mies alkoi vältellä minua. Hän ei vastaa välillä viikkoihin puhelimeen ja sitten taas, kun joskus tapaamme, välillämme on sama intohimo ja rakkaus kuin ennenkin. Välillä Hän sanoo olevansa kyllästynyt minuun ja välillä taas ihan toista. Olen koko ajan sanonut, että rakastan Häntä yli kaiken ja olen valmis tekemään mitä tahansa saadakseni Hänet!
Viime viikkojen aikana Mies on muuttunut ihan kummalliseksi. Olemme viimeksi rakastelleet kolme viikkoa sitten, kun olin pyytänyt Häntä tulemaan luokseni. Muutama päivä sen jälkeen Hän ilmoitti, että kävi vain panemassa minua, koska olin sitä kerjännyt! Olin vain pyytänyt Häntä luokseni ja ehkä vähän vihjannut jotain seksin suuntaan, mutta seksin takia en Häntä luokseni pyytänyt. Sinä päivänä sovimme tapaamisen seuraavaksi viikoksi. Hän ilmoitti oikein vittuilevalla viestillä, että ei Hän aio tapaamiseemme tulla. Sen jälkeen emme ole nähneet. Hän on haukkunut ja halveksinut minua puhelimessa ja tekstiviesteillä. Hän on halveksien sanonut, että ei ole luvannut minulle koskaan mitään ja jos onkin, sillä ei ole mitään väliä! Koskaan Hän ei ole pyytänyt anteeksi sitä, että on pettänyt lupauksensa. Ei koskaan koko seurustelumme aikana. Hän on kiristänyt minua olemaan kertomatta Hänestä ja olemaan paljastamatta suhdettamme Hänen vaimolleen koko meidän suhteemme ajan. Olen suostunut tuohon kaikkeen, koska kuvittelin, että vielä joskus saan Hänet. Niin Hän lupasi…
Tällä viikolla tuo Mies ilmoitti, että en saa enää soittaa Hänelle, enkä laittaa tekstiviestejä. Hän ei kuulemma jaksa sellaista. Hän ilmoitti, että ei minulla ole mitään menetettävää, koska ei minulla ole koskaan mitään ollutkaan. Hän on loukannut minua todella pahasti sanomalla kaikenlaista. En ole kuulemma koskaan tehnyt mitään Hänen puolestaan, enkä ole uhrannut elämääni Hänen vuokseen… Kaiken tuon Hän on ilmoittanut puhelimella, eikä ole suostunut tapaamaan Häntä. Kun uhkasin mennä heille kotiin paljastamaan kaiken Hänen perheelleen, Hän uhkasi virkavallalla. Kuitenkin Hän on koko suhteemme ajan kiristänyt minua. Olen sanonut Hänelle, että jos Hän suostuu tapaamaan minut vielä kerran ja kuuntelemaan kaiken, mitä minulla on sanottavana, Hänen ei enää tarvitse nähdä minua. Hän ei kuitenkaan suostu tuon takia tapaamaan, vaan sanoo, että voimme olla kavereita ja tavata joskus. Hän on kuulemma onnellinen vaimonsa kanssa ja jatkaa sen kanssa.
Kysyisinkin nyt neuvoa, miten minun tulisi toimia? Miten saisin tuon Miehen itselleni? Haluan vain Hänen parastaan ja haluan olla Hänen kanssaan. Haluan perheen Hänen kanssaan. Haluan Hänet! Teen mitä tahansa saadakseni Hänet. En tiedä, mitä tapahtuisi, jos kertoisin kaiken Hänen vaimolleen. Luultavasti Mies valehtelisi vaimolleen niin sujuvasti, että vaimo saisi minusta vain sellaisen kuvan, että olen kuvitellut kaiken ja että Hänen Miehensä ei ole koskaan koskenutkaan minuun. Se ei siis pilaisi kuin minun maineeni. Ja pahimmassa tapauksessa he tekisivät minusta rikosilmoituksen, perättömän tietysti. Suomen oikeuskäytännön tuntien siinä kävisi niin, että valehtelijaa uskottaisiin ja minua ei edes kuunneltaisi. En haluaisi Miehelle mitään pahaa, mutta en tiedä enää, mitä tehdä. Hän on repinyt sydämeni rikki ja ei edes myönnä, että olisi tehnyt mitään! Se siinä on kaikista pahinta. Olen sanonut, että voidaan erota kokonaan, mutta sitä ennen Hänen täytyy tavata minut ja kuunnella, mitä minulla on sanottavaa! Haluan Hänen tietävän, kuinka paljon kärsin…
Anteeksi tämä pitkä vuodatus, mutta halusin kysyä tällä referaatilla neuvoa, miten minun tulisi toimia. Olen ihan tavallinen, työelämässä menestyvä nainen, jonka sydän on revitty miljooniksi kappaleiksi. En halua elämässäni mitään muuta kuin tuon Miehen. Olen odottanut Häntä ”toisena naisena” lähes kolme vuotta ja en voi hyväksyä, että minulle tehdään ohari kaiken uhrautumiseni jälkeen.
Haluan asiallisia neuvoja aikuisilta ihmisiltä! Miksi juuri minulle kävi näin? En kaipaa moralisointia, enkä enempää halveksuntaa. Olen jo tarpeeksi rikki muutenkin...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei tää voi kuulostaa sinusta tosi masentavalta, mutta unohda tuo isäsi ikäinen mies. Hän ei ole sinua varten. Koska hän on varattu ja sinä olet sinisilmäisyyksissäsi ollut luultavsti vain pelkkä "lelu" hänelle, muun naisjoukon jatkona.
Houkuttele se äijä vielä viimeiselle tapaamiselle sun luo, viettele se ja rakastelette oikein intohimoisesti (mielellään mitä mielikuvituksellisimmissa asennoissa) ja puitte teidän koko monivuotisen suhteen siinä vielä (eli puhutte ummet ja lammet teidän kaikista kohtaamisista ja siitä miten se äijä lupasi jättää vaimonsa sun takia, uhkaili sua poliisilla yms. perättömillä jutuilla. No tämä kaikki menee tietenkin video nauhalle joka päätyy tämän miehen vaimolle.
Miestä et tämän jälkeen todennäköisesti näe, mutta usko pois, et todellakaan menetä mitään. Ja jos äijäs vaimo on yhtäänkään fiksu, nakkaa hän äijänsä pihalle mitä pikimmin.
Luultavasti kuitenkin rakastat tätä äijää vielä tällä hetkellä niin paljon, ettet voi kuvitellakkaan tekeväsi tätä (koska menettäisit tämän urvelon siinä samalla), mutta muistahan tämä juttu vaikka sitten puolen vuoden - vuoden päästä kun sinua on nöyryytetty jo itsesikin mielestä tarpeeksi:)! Tietysti nauhanhan voi kuvata jo ihan vaikka vaan varmuuden vuoksi etukäteenkin:))!
Älä lähde koston tielle, silloin varmasti sinä saat kärsiä ja menetät viimeisenkin maineen.
Tämä on se ikivanha kaava jota ukkomiehet käyttävät pitääkseen rakastajatteren aisoissa, heillä ei ole mitään valtaa suhteessa, se on vain miehen ehdoilla. Siihen kuuluu myös että toisen naisen on käyttäydyttävä oikein - salailut, ei uhteyden ottoja jne. Älä tee mitään mikä vie sinulta viimeisenkin itsekunnioituksen.
Pahinta on rakastuminen. Niin minäkin häntä rakastan, en halua muita. Eikä mies jätä vaimoaan, vaikka vaimo tiesi suhteestamme. Kävivät kriisinsä läpi ja jatkavat edelleen. Luovutin hyvällä. Itse murenin, kävin terapiassa ja söin lääkkeitä pahimman aikaa.
Lääke on siihen että nyt keksit vaikka mitä tekemistä. Itse kävin elokuvissa, aloin harrastaa liikuntaa, sanoin ja otin yhteyttä unohtamiini ystäviin. Itkien ja hammasta purren pakotin itseni siihen. Kirjoitin päiväkirjaa, jonka aioin polttaa kun tämä on ohi. En yritä etsiä lohtusuhteita, niistä kannattaa luopua joksikin aikaa. Aina kun huomaan ajattelevani häntä käännän ajatukseni esim. lukemaani hyvään kirjaan, ystäviini joilla on jotain ongelmia ja mietin kuinka auttaa heitä.
Illat ja yöt ovat pahimpia edelleen. Silloin annan luvan itselleni itkeä jonkun aikaa. Kirjoitan ylös tunteeni. Tämä puoli vuotta on ollut vaikeaa, mutta koko ajan ne hyvät hetket lisääntyvät. Asumme pienellä paikkakunnalla enkä voi välttyä näkemästä häntä silloin tällöin. Silloin tuntuu pahalta, mutta ei enää niin pahalta.
Älä anna moralistien masentaa mieltäsi. Ilkeämielisyyttä ja tuomioita tulet kohtaamaan. Yritä vahvistaa itseäsi niin etten anna niiden lannistaa elämän voimaasi. Päätä uskoa että vuoden päästä asiat on paremmin, kaikesta huolimatta olet ihminen jossa on paljon hyvää!!
Et ole yksin - jaksa eteenpäin!!
Mies harvoin jättää toisen naisen takia oman vaimonsa. Tämä on tosiasia. Eikä pitäisi jättääkkään, koska se ei ole kenenkään kannalta hyvä asia.. Tiedän tapauksia, jotka ovat tehneet näin ja alkaneet katua eroa vaimostaan alle vuoden sisällä.. Ja sitten on tullut ero tästä "paremmasta" suhteesta.
Äläkä tosiaan missään nimessä rupea kostamaan, se on viimeinen tie!! Tulee paljon surua ja katkeruutta. Kyllä sinä itsellesi vielä vapaan ja ihanan miehen löydät, kun päästät vain irti. Voimia sinulle tähän taistoon!!!
Itselleni tuli pineksi hetkeksi toinen kuvioihin, kun oma suhde kriisissä; itsellä kolmekympin kriisi ja molemmilla mielettömät työpaineet.
Ennen kuin mikään paljastui ja meni liian pitkälle tajusin, että tuo toinen oli tullut vain helpottamaan minun pahaaoloa; eli en ihastunut oikeasti siihen ihmiseen vaan tunteeseen, kun on hyvä olla..
Ja jätin toisen.
Minusta on hienoa, että sinä et haukkunut petettyä tai hänen valintaansa siitä, että otti pettävän puolison takaisin. Eikä sinuakaan tarvetta moittia, koska et ajanut omaa etuasi muista piittaamatta.
Tällaista ihmiselon soisi olevan; suvaitsevaisuutta, empaattisuutta, sympatiaa.. Kostaminen tappaa kaikki edellä mainitut tunteet. Millainen ihminen silloin todella jää jälelle?
Itseäsi hoidat samoin kuin minä: luen paljon, aloitin uusia harrastuksia.. Ensin luulin tekeväni niin, jotta unohtaisin tuon toisen, mutta yllättäen tajusinkin, että ihan itseäni ajatellen niin tein.
Kaikkea hyvää sinulle..