Nuo eivät aina ihan kohtaa. Hankittavat kaupungille kalliita ohjelmistoja, järjestelmiä ja laitteita joita sitten ei loppujen lopuksi edes tarvita tai voida edes käyttää siihen tarkoitukseen mihin ne on jouduttu hankkimaan. Miljoonia vuodessa menee tuon käenpojan elättämiseen ja kaupunkilaisten rahoista tottakai. Luulisi jonkin oikeasti kaupallisen toimijan tekevän saman homman halvemmalla ja paremmin. Se ei edes paljoa vaatisi.
Lapit ja ammattitaito.
Bittimies
9<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Nojoo. Lapit on rovaniemen kaupungin ja muiden kuntien omistama yhtiö. Tavotteena ei ole tehä tulosta niin työpanos on vähän samanlaista ku kaikissa kunnan hommissa. Vanhojapartoja suojatyöpaikoilla ja työttömiä orjahommissa. Olettasin
Ja tuohon lisäksi se että vastuu kämmeistä lienee kanssa aika olematon. Ei parintonnin palkasta juuri neljännesmiljoonan mokia takaisin kuittailla. Ja potkuja ei saa vaikka koettaisi, sen takaa tuo kunnallinen toimintamalli.
Minun kokemukseni perusteella suurin syy tuottamattomiin IT-ratkaisuihin on se, ettei osata hankkia. Ostajalla on oltava paras näkemys siitä, mitä hän haluaa. Tämä pitää pystyä määrittelemään, jotta asia voidaan toteuttaa.
Tämä on alan yleinen ongelma, se on sitä ollut ja tulee aina olemaan. Tosin aikaisempien kommenttien perusteella asia lienee mahdoton ymmärtää niille jotka eivät ole alalla olleet..
Palveluntuottajan tehtävä on tarjota asiakkaalle paras mahdollinen vaihtoehto niistä "tuotteista" mitä on saatavilla. Tuota varten palveluntuottaja on olemassa. Tuo valinta tehdään yhteistyössä asiakkaan kanssa jotta se oikea tuote löytyy. Ei asiakkaalla välttämättä edes voi olla yksin riittävää tietämystä sen tutkimiseen mikä on hyvä ja mikä ei. Erikoinen ajatus kipata tuo syy epäonnistuneista hankinnoista asiakkaan niskaan...hmm, mistäköhän tuo johtuisi??
"Erikoinen ajatus kipata tuo syy epäonnistuneista hankinnoista asiakkaan niskaan...hmm, mistäköhän tuo johtuisi?? "
Asiakas on se joka tietää tarpeensa parhaiten. Yleensä ongelmana on asiakkaan riittämätön panostus tarpeiden kertomiseen tai osaamisen puutteet projektinhallinnassa. Kuvitellaan, että jonkun softan hankkiminen ratkaisisi jotain, mutta sitten ei vaivauduta muuttamaan toimintamallia tai viitsitä opetella käyttämään järjestelmää, tai järjestelmä ei ole käytettävä jolloin loppukäyttäjät eivät hyväksy järjestelmää työkaluksi jolloin hyödyt jäävät saamatta.
Tyypillistä on myös johdon sitoutumattomuus hankkeeseen. Tilanne on yleensä sellainen, ettei ostajalla ole kokemusta ja ammattitaitoa tehdä hankintaa. Toimittajalla kokemusta on, koska he tekevät asiakastoimituksia ammatikseen.
Nämä nyt on vain kokemuksen tuomia faktoja. Jos on jotain muitakin näkemyksiä kerrottavana, luen enemmän kuin mielelläni niitä.
Jaa, täällähän fiksut vääntää keskenään. :-) Sekaannun sen verran että jos toimittajalla on osaamista ja tietoa enemmän kuin siellä asiakaspäässä niin pitäisikö sitten koettaa ohjata sitä toimintaa enemmän. Kun joteskin näyttää tuossa kommentissa että nähdään että menee pieleen mutta seisotaan tumput suorana vieressä? Vai onko tilanne sitten semmoinen että asiantuntematon poliitikkojohto jyrää kaiken, sekä omassa että siellä asiantuntijafirman päässä? Ja jos se tuo jälkimmäinen on niin mitä se asiantuntijaorganisaation johto sitten palkkansa eteen tekee muuta kuin myötäilee ammattitaidotonta poliitikkosakkia tai läpileipääntynyttä virkamiesjohtoa. Vai onko palkanmaksajan edessä paha esittää eriävää mielipidettä, kaupunkihan vissiin leijonanosan Lapittia omistaa.
Tarkoitus ei ole siis vinoilla vaan ymmärtää...
Kerrankin järkevää keskustelua :)
Toimitusprojekteissa on se ongelma, että toimittaja voi kyllä neuvoa mutta ei voi päättää tilaajan asioista. Usein toimittaja voikin tarjota menetelmiä, projektinhallintaan työkaluja ja neuvoja vaikkapa asiakkaan projektipäällikölle. Tällä ei puolestaan ole useinkaan päätöksentekovaltaa käytössä oleviin resursseihin, kuten rahaan tai aikaan.
Ohjausryhmien, siis niiden jotka omistavat projektin ja rahoittavat sitä, osaaminen harvoin perustuu IT -kompetenssiosaamiseen vaan siellä voi olla henklöitä eri taustoilla varustettuna. Vaikka IT-projektin päällikkö olisikin IT-ammattilainen ja kokenutkin sellainen, hän on voimaton jos projektin ohjausryhmä tekee tiedostamatta päätöksiä jotka vaikuttavat projektin kulkuun. Siinä ei toimittajankaan osaaminen ratkaise, korkeintaan toimittajalla on informatiivista arvoa.
Nämä ovat siis alan yleisiä ongelmia, joiden kanssa painivat IT-palvelutuottajat tilaajaorganisaatioiden kanssa.
Oma mielipiteeni on asiasta se, että IT-ulkoistukset ruokkivat osaamattomuutta ja aiheuttavat tehottomuutta. Tosin hyvä puoli niissä on tilaajaorganisaatiolle se, että kun toimtukset ulkoistetaan niin ulkoistetaan suuri osa vastuutakin. Kun vastuukysymykset ovat harmaalla alueella, niin syyllistä ei olekaan yksinkertaista etsiä. Tosin syyllisen etsimisen ei pitäisi olla tärkeää, sen sijasta pitäisi oppia prosessista jotta vastaavia ongelmia vältettäisiin tulevaisuudessa.
Pakko vielä heittää kommentti, että jos IT-projektipäällikkö olisi vaikka kuinka kovan luokan ammattilainen ja ohjausryhmässä istuu demokraattisesti valittu täysin kokematon ja kykenemätön köyhä edustaja, niin lopputuloksen voi arvata.
On huonot palkat että ei kehtaa puhua töistä.