Hoitoala on helvettiä.

Jos törmäät, törmää johonkin Kokoomuspamppuun.

Mä olen alasta samaa mieltä aloittajan kanssa :( Jatkuvaa pyöritystä. Älä kuitenkaan tee itsellesi mitään. Ota sairaslomaa tai sanoudu irti. Varmasti elämässä tulee eteen jotain mikä kantaa eteenpäin. Ehkä noista töistä pitäisi yhä useamman vaan ruveta kieltäytymään.

No älä nyt hyvä ihminen satuta itseäsi jonkun työn takia. Elämä ei ole yhtäkuin työ. Ota loparit ja mieti muuta sisältöä elämällesi.

Itse olin vähän samanlaisessa tilanteessa ja otin loparit vakituisesta työstä. Nykyään teen vain keikkatyötä vuokrafirman kautta sen verran että hengissä pysyy. Aika vaatimattomasti elän, mutta elämänlaatu on parantunut huomattavasti. Hoitoalallakin kai pystyy tekemään pelkästään keikkaa?

mikset vain ota lopareita? Lataat akkuja ja kyllä se pää siitä alkaa ajan kanssa selviämään. Karenssiajan saat toimeentulotukea, ei sillä rikastu, mutta tulee ainakin toimeen.

Olin samassa tilanteessa kuin sinä pari vuotta sitten. Nuo ajatukset kaiken päättämisestä kuuluvat loppuunpalamiseen. Älä vahingoita itseäsi. Ota se lopputili mielummin.

Lopeta tuollainen työ. Maailma on suuri ja kaikenlaista kivaa on mahdollista kokea. Jos ei ole rahaa, lähdet reppureissaamaan. Tulet pois jos et viihdy tai olet saanut tarpeeksi vaihtelua. Rupeat katsomaan jotain muuta tekemistä. Menet vaikka mukaan johonkin yhdistykseen. Hurstin" Valintakin" kaipaa avustajia.Vanhukset kaipaa kävelykaveria. Nämä nyt on vaan esimerkkejä , kaikenlaisia kerhoja on saatavilla. Terveyskeskus tarjoaa aamupäivisin joitain vertaistukikursseja,on kyläyhdistyksiä ja vesijumppaa. Älä roiku yhden työn varassa, kun se kerran vaan vie voimia. Kevät koittaa ja lenkkeily odottaa. Puhu asioistasi ystäville tai paikkakunnan mielenterveystoimistolla. Hyvä, että kirjoitit tänne. Hieno alku muutokselle. Voimia toivotan sinulle!

Kiitos kannustavista sanoistanne!

T: Aloittaja.

Loparit vaan, ei työ ole ollut mikään elämän peruskivi enää vuosikymmeniin.
Työelämä on sairasta joten olet terve kun ymmärrät sen ja sieltä pääsee pois.
Terveys on sinun tärkein asia tässä maailmassa.

Olen yrittänyt hakeutua psykiatriseenhoitoon, mutta ne eivät ota.

T: Aloittaja

Ainakin tää henk.koht avustajan työ on oikein lupsakkaa ja mukavaa. En vaihda koskaan alaa enkä lue itseäni lähihoitajaksikaan vaan jään avustajaksi.

Oisko sulla aloittaja mahdollisuus käydä työterveyshuollossa jonkun kanssa puhumassa? Olisiko mahdollisuus saada aika vaikka psykologille tth:n kautta? Itsekin mietin irtisanoutumista ja keikkailun/sijaisuuksien aloittamista. Tuntuu ettei oikein nykytilanne työelämässä vastaa omia toiveita. Pakko aika pian keksiä jokin muu ratkaisu kuin vakituinen työ.

Luulin, että vakkarityön saaminen kaupungilta olis ku joku unelmien täyttymys. Onhan se auttanut moneen asiaan, mutta itse työtä en vain enää meinaa jaksaa. Päädyin sitten pitkälle sairaslomalle, kun oireet alkoivat olla niin järkyttävän pahat. Itse sain apua työterveyshuollosta. Nyt taas työssä, mutta vähän toisenlaisessa työssä ja toisella työajalla. En tosin meinaa jaksaa tätäkään, olen aivan poikki seuraavana päivänä jo yhdestä työvuorosta. Selkä tuntuu siltä, ku olis panssari ympärillä ja jyrän alle jäänyt. En jaksaisi myöskään olla opettelemassa taas uusia talon tapoja ja asiakkaita. Ajattelin hakea kouluun ja toivottavasti pääsisin opintovapaalle, niin loppuisi tämä työelämä-kärvistely ainakin joksikin aikaa. Sillä ajatuksella yritän jaksaa kesän yli. Sitten taas jos ei koulupaikka tärppää, niin en tiedä, mitä teen. Irtisanoutuminen käynyt kans mielessä, koska en tätäkään pompottelua ja jatkuvaa uuden opettelua jaksa uudestaan ja uudestaan.

Mä kanssa aion katsoa kesän yli. Olen aatellut irtisanoutua loppuvuodesta ja jäädä tekemään sijaisuuksia ja keikkaa mikäli niitä tarjolla. Riskiähän tuossa on mutta inhottaa työpaikan simputus. Vaikea kuitenkin lähteä tyhjän päälle vaikka olo on sellainen että työttömyyskin on parempi kuin jatkuva oman itsensä tallominen mitä työpaikka vaatii.

Kyllä kävi taas tänään vahvasti mielessä irtisanoutuminen. Mitään perehdytystä uuteen työhön ei ole ollut lupauksista huolimatta. Sitten kun halusin tietää ja selvittää erään asian, sai vain paskaa ja huutoa ja tärkeilyä niskaan. Tämä ala on ihan jotain järkyttävää paskaa!! Kukaan ei oma-alotteisesti viitsi neuvoa tai kertoa mitään ja sitten kun vahingossa tekee jonkun toisen työtehtäviä tms, niin suhtaudutaan niin tylysti että. Kuvitellaan, että kun kerran lukee perehdytyskansiota läpi, niin osaakin sitten toimia niin kuin pitää ja kaikki on selvää. Missä muulla alalla on tällaista? Sitten katsotaan pitkään, kun ei muutaman työvuoron aikana ole ehtinyt perehtyä kaikkeen mahdolliseen (miten voi perehtyä, kun kukaan ei viitsi perehdyttää?) ja jonkun pitää käyttää aikaansa asioiden selittämiseen. Joka päivä annetaan eri asiakkaat kuin edellisenä päivänä, mutta pitäisihän sitä osata ja tietää, kun kerta jo muutama päivä on talossa oltu. Taidan jäädä tämän pestin jälkeen taas sairaslomalle, ei kestä oma terveys enää tämmöstä.

Alalla tosiaan ajatellaan, että millä tahansa korvauksella ja ehdoilla olet valmis iloisena pomppimaan työnantajan hyväksi suurinpiirtein 24/7. Kaikkeen pitäisi suostua eikä saisi olla mitään omia toiveita tai ehtoja. Yhä enemmän alaa valtaa ajattelu, että työntekijät on samaa elotonta massaa kaikki. Ja kyllähän noissa olosuhteissa elottomaksi pian muuttuukin.

Selvästi olette todellakin alalle sopimattomia.
Parempi, kun lähdette uudelleen koulutukseen, vaikka metallialalle. Veronmaksajat kiittävät. Turhasta on niin turha maksaa kaiken maailman allalle sopimattomille kiukuttelijoille.

Hankkikaa koulutus ja perehtykää työhönne.

Lol, miten duuni jollekkin voi olla koko elämä,varsinkin tollanen normiduuni..taitaa olla provo koko alotus

Et ole koskaan ollut hoitoalalla? Siis jos saisikin panostaa sen mitä normiduunissa eli tehdä työn mahdollisimman hyvin ja se riittäisi. Alalla ei kuitenkaan normaalisuoritus riitä vaan pyöritys on jotain ihan järkyttävää. Työaika ei riitä kaikkeen, mitä vaaditaan. Vapaa-aikaa joutuu käyttämään. Lisäksi työntekijää kohtaan ei ole mitään porkkanaa pienen palkan ja alhaisen statuksen korvaajaksi. Ilmapiiri työpaikalla ei aina muutenkaan paras mahdollinen. Kiusaamista paljon.

Nykyajan sairaassa työelämässä vain täytyy ottaa sellainen hieman välinpitämätön asenne niin pärjää hyvin. Itse teen lähinnä vuokratöitä ja joskus joissakin työpaikoissa tulee vastaan näitä hulluja työnjohtajia jotka yrittävät simputtaa ja "ruoskia" vauhtia työntekijöihin.

Edellisessä työpaikassa oli tämmöinen sekopäinen työnjohtaja joka tuli välillä naama punaisena huutamaan työntekijöille. No nakkasin vain kuulosuojaimet päähän ja jatkoin hommia entiseen tapaan. Tein tuossa paikassa töitä tasan sen määräaikaisen sopimuksen loppuun ja sitten seuraavaan paikkaan. Hyvin on hommia riittänyt.