Hammasta purren

Unohtaa ei voi koskaan. Ne muistot seuraavat hautaan asti. Näissä kiusaamisasioissa ei toimi se ns. aktiivinen unohtaminen. Kun on sillä paikkakunnalla, missä kiusaaminen tapahtui ja sen myötä siis työpaikan vaihto- eli oikea koti on sillä kiusaamispaikkakunnalla- on hirveää olla siellä. Ahdistus tulee todella kovana, ei halua käydä edes kaupassa, muusta puhumattakaan. Koskee, kun sattuu näkemään joitain niitä määrättyjä tyyppejä jne. Kun näkee sattumalta samanmerkkisiä autoja esim, joilla kiusaajat ajavat, tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Puhumattakaan siitä, että näkee juuri ne.
Silloin kun on muualla työssä, on helpompaa. Mutta hurjan monesta asiasta päivittäin tulee muistikuvia kiusaamisajalta väkisinkin, kun huomaa tai toteaa, että tämä asia on näin nyt täällä hyvin. Miksi sekin oli siellä niin ja niin- siis kiusaamistilanteet tulevat mieleen väkisin. Mutta tuska ei siellä kaukana ole ihan niin kova.
Mutta loppuelämäsi on ahdistavaa. Pakoon et pääse. Anteeksiantoa et voi edes ajatella niille, jotka särkivät sielusi, perheesi ja tuhosivat lopun elämäsi. Toivoo vain, että niille tapahtuisi jotain pahaa, että saisivat nekin kokea tuskaa. No , tuo on vastoin kristillisyyttä, mutta sorry, ei voi muuta. Kiusaajani eivät joutuneet vastuuseen teoistaan ja vieläkin on selvittämättömiä asioita, jotka vaivaavat minua.
Kävin traumaterapiassakin jonkin aikaa, muttei helpottanut ja se on niin kallista, etteä ei voinut jatkaa.

helvetin läpikäynyt kirjoitti:

Unohtaa ei voi koskaan. Ne muistot seuraavat hautaan asti. Näissä kiusaamisasioissa ei toimi se ns. aktiivinen unohtaminen. Kun on sillä paikkakunnalla, missä kiusaaminen tapahtui ja sen myötä siis työpaikan vaihto- eli oikea koti on sillä kiusaamispaikkakunnalla- on hirveää olla siellä. Ahdistus tulee todella kovana, ei halua käydä edes kaupassa, muusta puhumattakaan. Koskee, kun sattuu näkemään joitain niitä määrättyjä tyyppejä jne. Kun näkee sattumalta samanmerkkisiä autoja esim, joilla kiusaajat ajavat, tuntuu kuin sydän pysähtyisi. Puhumattakaan siitä, että näkee juuri ne.
Silloin kun on muualla työssä, on helpompaa. Mutta hurjan monesta asiasta päivittäin tulee muistikuvia kiusaamisajalta väkisinkin, kun huomaa tai toteaa, että tämä asia on näin nyt täällä hyvin. Miksi sekin oli siellä niin ja niin- siis kiusaamistilanteet tulevat mieleen väkisin. Mutta tuska ei siellä kaukana ole ihan niin kova.
Mutta loppuelämäsi on ahdistavaa. Pakoon et pääse. Anteeksiantoa et voi edes ajatella niille, jotka särkivät sielusi, perheesi ja tuhosivat lopun elämäsi. Toivoo vain, että niille tapahtuisi jotain pahaa, että saisivat nekin kokea tuskaa. No , tuo on vastoin kristillisyyttä, mutta sorry, ei voi muuta. Kiusaajani eivät joutuneet vastuuseen teoistaan ja vieläkin on selvittämättömiä asioita, jotka vaivaavat minua.
Kävin traumaterapiassakin jonkin aikaa, muttei helpottanut ja se on niin kallista, etteä ei voinut jatkaa.

Kiusaamiskokemukseen eivät mitkään terapiat auta.
Sen kanssa on vain pystyttävä elämään. Minusta kiusaajien täytyisi joutua julkisesti vastuuseen teoistaan. Vähän samankaltainen kärsimys jonka heillä näkisi, on sori vaan ainut keino jolla voisi itse parantua mahdollisesti kokonaan.

kärsimystä kirjoitti:

Kiusaamiskokemukseen eivät mitkään terapiat auta.
Sen kanssa on vain pystyttävä elämään. Minusta kiusaajien täytyisi joutua julkisesti vastuuseen teoistaan. Vähän samankaltainen kärsimys jonka heillä näkisi, on sori vaan ainut keino jolla voisi itse parantua mahdollisesti kokonaan.

En halua kenellekään mitään pahaa, mutta kun luottamusmies ryhtyi syyttömästi räksyttämään ja nimittelemään, niin se ottaa tosi koville.
Ei voi kuin vain ihmetellä kuin aikuiset miehet ovat noin lapsellisia.
Ehkä tästä ei selviä ilman syyteharkintaa.

kiusaamisen kokenut kirjoitti:

En halua kenellekään mitään pahaa, mutta kun luottamusmies ryhtyi syyttömästi räksyttämään ja nimittelemään, niin se ottaa tosi koville.
Ei voi kuin vain ihmetellä kuin aikuiset miehet ovat noin lapsellisia.
Ehkä tästä ei selviä ilman syyteharkintaa.

Jotta työnantajat saataisiin ymmärtämään kiusaamisen laajuus, täytyy asiasta saada keskustelua julkisuuteen.

Muutoin ei kiusaamiseen puututa, niin raskaalla kädellä kuin pitäisi.

Yritämme saavuttaa tätä julkisuustavoitetta kiusattujen kanssa täällä:

http://forums.cjb.net/index.php?mforum=mobbinfo

Syynä tuohon haukkumiseen ja räksyttämiseen on niinkin yksinkertainen asia, kuin "hiekkalaatikkoleikki" eli ihmiset käyttääntyvät kuin 3-4 vuotiaat hiekkalaatikolla riidan sattuessa.