Taas haitallista palkkaa vähättelevää propagandaa

Joo huvikseen ne herratkin varmaan töissä ovat ja nostavat satoja tonneja liksaa "vaivoistaan" joka vuosi ihan palkollisenakin johtajana!
Miksi sitten tällä logiikalla pitäisi kenenkään muunkaan tehdä mitään edes paskalla liksalla saati sitten ilmaiseksi yhteiskunnan piikkiin ja firmojen eduksi?

YLE on yksi osa porvareiden propaganda koneistoa.
Suomettumisen aika ei ole ohi, nyt nuollaan vaan jenkkien perseitä mutta Venäjä on edelleen rajanaapurina kuten pukama perseessä ja aina mukana. Kokkareiden sekoomus politiikka on sekopäisintä touhua ja todellinen maan uhka.

Ahne luokka yhteiskuntaa huijjaa työmuurahaisia!!
Näin on aina ollu.

Työ on ihmisen tärkein tehtävä elämässä ja perusvelvollisuus yhteiskunnassa. Palkka on luotu välttämättömien elinkustannuksien takia. Vapaa-aika on ylimääräistä ja usein haitallistakin joutoaikaa, joka ei yleensä tuota mitään hyödyllistä yhteiskunnalle eikä kehitä työtaitoja; toki poikkeuksia on. Mutta työ ja palkka ovat kaksi eri asiaa. Karkeasti ottaen työ on monessa asiassa itsessään palkka. Se että pääsee tekemään työtä ja osallistumaan korren kantamiseen yhteiseen kekoon työpaikalla tuottaa niin paljon yksilötasolla mielihyvää ja omanarvon tunnetta, että tämä käy monasti palkkiosta. Jos tätä tunnetta ei koe, on väärässä työssä tai asennoituu työhön väärin. Pitää muistaa, että ihminen tekee työtä suurimman ajan elämästään. On typerää olla nauttimatta siitä.

Nää on vaikeita juttuja...

Kysynnän ja tarjonnan laki työmarkkinoilla asettaa, että on yhtäältä olemassa sellaisia töitä, joita moni on kykenevä ja halukas taikka ei-halukas tekemään, ja toisaalta, että on olemassa töitä joihin harvempi kykenee.

Mikäli työ on sen kaltaista, ettei juuri kukaan halua sellaista tehdä, löydetään sille halukkaita palkkaa kohottamalla. Toisaalta palkkaa voidaan kohottaa vain siihen asti, missä työn teettäminen on vielä kannattavaa. Kannattamatonta työtä ei voida ilman yhteiskunnan tukiaisia teettää, joten riippuu veronmaksajista, kokevatko he kyseisen työn siinä määrin tarpeelliseksi, että sellaista yhteiskunnassa ylipäätään on.

Toinen tapaus on, että työhön kykeneviä on paljon ja useimmat heistä suostuvat työtä tekemään ja jopa pyrkivät siihen. Koska työvoimalle on tässä tapauksessa liikaa tarjontaa, laskee se työstä maksettavaa palkkaa. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin vastaan raja, jolloin työntekijä ei enää pärjää työstä maksettavalla palkalla, joten palkkaa on joko korotettava taikka yhteiskunnan on tuettava työntekijää. Tämä tukeminen voidaan tehdä joko suoralla rahallisella tuella taikka määräämällä minipalkka.

On myös olemassa töitä, joihin vain harvat kykenevät taikka voivat luvallisesti tehdä. Tällaisissakin tapauksissa palkat luonnollisesti kohoavat, koska osaajat ovat harvassa. Voidaan siis tarvita yhteiskunnan tukiaisia, että harvinainen osaaja saadaan palkattua, ja ettei palvelu sen vuoksi muodostu yhteiskunnan jäsenille liian kalliiksi. On siis jälleen yhteiskunnan päätettävissä, että missä määrin kyseistä palvelua halutaan pitää yhteiskunnan jäsenten saatavilla.

Ammatti- ja työnantajaliittojen keskusjärjestöt ovat työehtosopimuksillaan osaltaan tasoittamassa mainittuja kysynnän ja tarjonnan huipuista johtuvia ongelmia. Toisaalta paikalliselle sopimiselle voitaisiin antaa enemmän liikkumavaraa, sillä keskusjärjestötasoinen sopiminen on hyvin jäykkää ja jättää usein huomioimatta erityisten ammattialojen tarpeet.