Olen tässä miettinyt, että miksi ihmeessä jotkut meistä naisista vaativat,että miehellä pitää olla joku korkea-arvoinen virka tai että olis rikas ja komea,kun myös voi huomata löytävänsä ihanan miehen myös köyhimmistäkin tavallisista duunareista.
se status ei saisi olla se joka vaikuttaa päätökseen haluaako tutustua..
Kirjotan tämän sivusta katsoneena ystäväni etsiessä kumppania, jonka tielle sattuu näitä "onnenonkijoita" eivätkä sitten jaksa kiinostua kun paljastuu että hän onkin vain tavallinen työntekijä.
Vaikuttaako se jotenkin meidän elämäämme, jos ei miehellä olekaan limusiinia tai lomamökkiä jossakin.
Mihin on kadonnut se aito tunne, ei maanpäällinen mammona sitä onnea tee,paremminkin siitä voi olla haittaa vaan.
Itse naisena ja sinkkuna ottaisin hänet omakseni heti jos vaan olisi mahdollista, mutta tavoitteemme ovat sen verran erinlaiset, että olemme vain hyviä ystäviä.
Tämä olkoon vaikka hätähuuto miesten puolesta, jotka eivät löydä kumppania vaan kompastuvat tähän status kysymykseen..
Eikö tässä suomenmaassa ole enää naisia, jotka arovstavat sisäistä kauneutta eivätkä maanpäällistä mammonaa??
en voi olla poikkeus tässäkään.
se status ei saisi olla se joka vaikuttaa päätökseen haluaako tutustua..
Kirjotan tämän sivusta katsoneena ystäväni etsiessä kumppania, jonka tielle sattuu näitä "onnenonkijoita" eivätkä sitten jaksa kiinostua kun paljastuu että hän onkin vain tavallinen työntekijä.
Vaikuttaako se jotenkin meidän elämäämme, jos ei miehellä olekaan limusiinia tai lomamökkiä jossakin.
Mihin on kadonnut se aito tunne, ei maanpäällinen mammona sitä onnea tee,paremminkin siitä voi olla haittaa vaan.
Itse naisena ja sinkkuna ottaisin hänet omakseni heti jos vaan olisi mahdollista, mutta tavoitteemme ovat sen verran erinlaiset, että olemme vain hyviä ystäviä.
Tämä olkoon vaikka hätähuuto miesten puolesta, jotka eivät löydä kumppania vaan kompastuvat tähän status kysymykseen..
Eikö tässä suomenmaassa ole enää naisia, jotka arovstavat sisäistä kauneutta eivätkä maanpäällistä mammonaa??
en voi olla poikkeus tässäkään.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Johan se nähtiin miljonääri-Jussissakin. Mammat vaan dollarin kuvat silmissä vikitteli Jussia. Olis ollut erimeininki kun olisivat tienneet pojan olevan "vain" tarjoilija. Ei olisi naimisiinmenosta puhuttu niin herkästi.
porukka jakaantuu kahtia tämän asian suhteen, toiset ovat pintaliitopaikassa ja tämä kertoo kyllä tarkasti mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. toiset ovat siellä rock puolella pimeissä ja käryisissä saleissa.. mutta loppujen lopuksi raha ratkaisee kuten Irwin sen viisaana miehenä tiesi myös.
Naisilla vaan on useimmiten iso määrä vaatimuksia joiden pitää kaikien toteutua.
Eli sen rikkaaan miehen pitää olla myös akateeminen.
Jos on sitäkin, pitäisi olla nuori urheilijapoju.
Ja sen nuoren urheilijapojun pitäisi olla rikas, akateeminen ja hyvä kokki.
Ja sen hyvän kokin pitäisi olla laiha.
Niin ikävä kyllä meitä naisiakin on moneen lähtöön.
Vaatimuksia voi olla, mutta mietin kyllä että kuinka monen kohdalla nämä kaikki on sitten toteutunu, vai pitääkö ensin tavoitella kaikkea ja vasta sitten tyytyä siihen toiseksi parhaaseen..
kaikkeahan ei voi saada..
Yksinkertaistahan tämä.
Naispopulaatiossa eri yksilöillä on erilaiset vaatimukset, oletetaan vaikka normaalijakauman mukaisesti.
Miespopulaatiossa taaas on niitä vaadittavia ominaisuuksia saman jakauman mukaan.
Ne naiset joiden vaatimukset ovat kohtuulliset pariutuvat nopeasti. Jäljelle jää niitä naisia joiden vaatimukset ovat kahden tai kolmen sigman päässä.
Tässä minun näkemykseni: osa naisista ei ole valmis tai halukas luomaan itse itselleen mukavaa ja taloudellisesti turvattua elämää. Tämä vaatisi kouluttautumista ja uraan satsaamista, siis vaivannäköä. Väitän, että suurin osa ihmisistä kuitenkin haluaisi taloudellisesti turvatun elämän mutta kaikille se ei ole mahdollista omin voimin (syitä on monia). Osa meistä siis katsoo ainoaksi selviytymiskeinokseen rikkaan puolison, joka voi tarjota turvallisuutta ilman, että se vaatii naiselta itseltään huomattavia ponnistuksia elämäntyylin eteen.
Tuntuu siltä, ettei nämä ihmiset ole ihan vielä aikuisen tasolla, aikuinen ihminen ei odota toisten elättävän itseään. Toisaalta samankaltaista keinottelua ilmenee myös miehissä, stereotypian mukaan keinottelija on nainen. Ja aina löytyy myös "sugar daddyja", joille tämä keinottelu on ok ja ovat valmiita naista elättämään.
Ja mitä akateemisuuteen tulee, niin mielestäni sen suosimisen syynä on sen tuoma imagoetu: akateemisesti koulutettu vaikuttaa fiksummalta duunariin verrattuna. Tämä on tietenkin harhaanjohtavaa mutta kaikki eivät näe mielikuvien taakse, sinne missä totuus piilee. Nimittäin elämä ei ole mustavalkoista eikä akateeminen koulutus automaattisesti tarkoita fiksuutta eikä suorittavan tason työntekijä ole automaattisesti tyhmä. Ja samanlainen harha liittyy tulotasoon, koulutetun oletetaan tienaavan enemmän kuin duunarin. Mutta tämähän ei enää nykyään pidä paikkaansa näin yksiselitteisesti.
Mutta itsestäni tuntuu luontevalta, jos mies on kanssani vähintään samalla koulutustasolla. Olen aika kunnianhimoinen ja haluan luoda uraa valitsemallani alalla ja olen törmännyt siihen, ettei duunarimies aina kestä sitä, jos tienaan häntä enemmän tai saavutan urallani menestystä. Tämä on omakohtainen kokemus, jota en väitä yleiseksi totuudeksi mutta tämäkin kannattaa ottaa huomioon eli erilaisista lähtökohdista tulevien suhde ei aina vaan yksinkertaisesti onnistu.
Ikävä kyllä deittailu perustuu aika pitkälle mielikuviin, varsinkin alussa kun tunnustellaan toisen kiinnostavuutta. Eli ulkonäkö, työpaikka ja muut ulkoiset seikat saavat liikaa valtaa tässä vaiheessa. Mutta fiksu deittailija yrittää kiinnittää huomiota muihin piirteisiin. Mielestäni tärkein on se, tunnenko oloni mukavaksi sulhoehdokkaan kanssa :) Henkilökemia ratkaisee.
Sitä olen miettinyt, että miten miehet vastaavasti suhtautuu naisen koulutus/tulotasoon? Kelpaako miehelle työtön nainen? Kelpaako akateemiselle miehelle duunarinainen?
"Sitä olen miettinyt, että miten miehet vastaavasti suhtautuu naisen koulutus/tulotasoon? Kelpaako miehelle työtön nainen? Kelpaako akateemiselle miehelle duunarinainen?"
Meille miehille on opetettu tulemaan omillaan toimeen. Tärkeintä naisessa on että kemiat kohtaavat ja huumorintaju on samalla tasolla, kommunikointikyky jne. Koulutuksella ja rahalla ei ole väliä, mulla on niitä molempia.
Nyt vaan haasteena on löytää nainen joka ajattelee samalla tavalla.
Työtön että rikaskin nainen, rahaa on ihan tarpeeksi omasta takaa joten naisen varoja en tarvitse ja näin ollen ihan samantekevää mikä hänen taloudellinen tilanteessa on, ehkä paitsi silloin jos on työtön, luottotiedot menneet ja pahasti velkainen.
Niin ja itselläni on se ongelma,kun en niitä lapsia halua tehdä, niin en sitä miestä löydä.
en ainakaan vielä oo löytänyt..
eipä silleen huvita ettiäkään, kun tietää,että suurin osa miehistä haluaa oman perheen, jos ei niitä ole ennestään..
sinkkuilen vaan kunnes napsahtaa ja pahasti tai sitten päädyn jonnekin :))
Miehille ei tunnu olevan niin tärkeää mikä naisen asema on kunhan toimeen tulee omillaan..
Duunarinaisissa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta pitemmän päälle akateemisen kanssa voisi olla enemmän juteltavaa. Siis oikean akateemisen, sellaisen joka kirjoittaa referee-artikkeleita ulkomaisiin lehtiin.
Tulotasolla ei niin ole väliä, mieluiten saisi kyetä elättämään itsensä. Tässäkin on hiukan liian erilaiset maailmat jos tuo joutuu sossusta hakemaan elantonsa.
Väliaikainen työttömyys tai pienituloisuus ei ole haitaksi.
Ja kuten tuo edellinen kirjoittaja mainitsi niin välttämätön edellytys on se että nainen on halukas tekemään lapsia. Mieluiten ilman vuosikausien jahkausta, muuten miehen mielenkiinto lopahtaa ennemmin tai myöhemmin.
Niin ensin kelpaa mikä vaan pois sulkien...työtön,velkanen,luottotiedot menettänyt...;)
Miehet on uskomattomia...
Toivoa aina voi mutta toivenkin kanssa kannattaa olla varovainen...mitä toivoo...
Tilt
Jos on työtön, luottotiedot mennyt ja kovasti velkainen? Miehellä se voisi helposti olla konkurssi ja naisella pahanlainen shoppaus. Eli jos naisellakin olisi joku konkurssi yms niin kyllä sitten kelpaisi mutta jos ei raha pysy laukussa kun se pitää johonkin turhaan heti tuhlata niin kyllä arveluttaisi vaikka olisi hänellä 5000e/kuukauksi tulot.
Vaikka arvostankin koulutusta, niin akateemisuus tai miehen rahakukkaron paksuus ei todellakaan ole prioriteetti miestä valittaessa. Olen aina maksanut itse menoni enkä siis etsi elättäjää. Mikäli mies osaa hoitaa raha-asiansa eli ei ole kamalassa velkakierteessä, luottotiedot menneet jne, niin asia kunnossa. Tällä hetkellä elän sitä paitsi itsekin pienellä budjetilla, joten eipä tulisi siinäkään mielessä vaadittua toiselta jotain mitä ei itse ole. Itse asiassa taitaisin pikemminkin karttaa hyvin rikasta miestä kuin juosta tämän perässä ;) Todennäköisesti arvot ja ajatukset eivät kohtaisi tällaisen kanssa, etenkään, mikäli materia olisi hyvin korkealla sijalla elämässä. En myöskään haaveile ns. edustusvaimon roolista ;)
Ja kyllä, olen viime aikoina huomannut myös monien miesten vaativan naiselta hyvää toimeentuloa sekä koulutusta, joten eipä voida tässäkään asiassa syyttää vain yhtä sukupuolta ;) Lisäksi olen todennut saman asian kuin Taikaneito; vielä vaikeampaa kuin löytää kunnollinen ja samalla aaltopituudella oleva mies, on löytää mies, joka ei halua lapsia. On aivan turha aloittaa suhdetta jonkun sellaisen kanssa, josta tietää heti, että tämä odottaa tulevaisuudelta eri asioita kuin itse...
Joo meitä ihmisiä on moneenlähtöön, mutta pidän yllä toivoa,että jokaiselle löytyisi sopiva kumppani kuitenkin joskus.
mites sitten jos mies on vaikka eronnut ja hänellä on jo lapsia, luulisi että ei välttämättä halua niitä enempää kuin olevat.Vai miten on?
Eikö mulla sitten ole toivoa ollenkaan,enhän voi olla ainut nainen joka ei lapsia halua tehdä..
löytyykö sielunsiskoja mistään?
Entäpä sitten jos vaikka olisi joku sairaus joka estäis lasten saamisen,nämäkin varmaan jäisivät ilman miestä koska eivät jälkeläisiä pysty tuottamaan.
miten raakaa toimintaa, ihminen on peto sanon minä,kaikki vain ihmiskunnan jatkuvuuden takia..
mielestäni tässä maailmassa on tosi paljon pahaa ja vielä pahemmaksi varmaan meneekin tämä elämisen meno..
heikoimmat poljetaan alleen ja näillä hylkiöillä ei ole mitään väliä, vaikka kuolisivat,kukaan ei välittäisi vaikka heitä ei olisi enää.
Olen kyllä samaa mieltä siitä,että samalla aaltopituudella pitää olla eikä muulla ole niin kovinkaan paljon merkitystä, kunhan tietyt kriteerit vaan täyttää, eikä niitä ole montaa..
En minäkään lapsia halua, valitettavasti vissiin lähes kaikki naiset taas haluavat jossain välissä ruveta "leikkimään" sitä perhettä lapsineen kaikkineen.
Niin mikä sulla sitten on syynä se ettet halua lapsia? sinänänsä aika harvinaista sellanen vaan tuntuu olevan.lähes kaikki varmaan haluavat perhettä jossakin vaiheessa, mutta meitä naisia on enemmän melkein kuin teitä miehiä, ainakin olen sen käsityksen saanut, jotka ei lapsia halua
..itse olen kummastellut tätä asiaa jo yläasteelta lähtien miten kaikki ikäiseni ihailivat häistä ja lapsista..
en kyllä näe siinä mitään ihanaa..unelmat ovat vain harhaa ei todellisuutta..
rakkaudesta.Kyllä niitäkin naisia vielä on jotka rakastavat miehessä muutakin kuin paksua lompakkoa ja osakesalkkua.
Oli rikas tai "köyhä" tärkeintä on mitä siä pään sisäällä "liikkuu".
Arvokkainta elämässä on se mitä rahalla ei saa.
Voiko ihminen kaivata sellaista minkä ei tiedä edes olevan olemassa?
Voiko "sisäisen kauneuden" nähdä ennen kuin on tunnistanut sen olemassaolon itsessään?
Eikö sitä ennen koko ajatus ole vain sananhelinää, utopiaa, väärinkäsitystä..
Elottomat esineet, tyhjää täynnä.. Käyttää elämänsä sen tavoitteluun.
Luokitella kaikki ja kilvoitella niistä parhaista - taistella, vihata. Halveksia toisen tyhjää, ylistää omaa..
Omista tutuistani ainakin ne harvat, joille miehen varakkuudella on yhtään merkitystä, ovat itse tosi köyhistä kodeista. Kai ne sitten haluavat varmistaa ettei omilla lapsilla ole samanlaista, ja kun on lapsuutensa saanut tapella joka ikisestä lelusta niin kai sit nyt aikuisena tuntuu niin kivalle kun on varaa ostella kaikkea kivaa krääsää mistä ennen on aina jäänyt paitsi.
Ittelle on kyllä sama paljonko miehellä on rahaa, kunhan se ei sitten yhteisiä rahoja tuhlaa ihan holtittomasti esim. viinaan. En kiellä ettenkö sellaiseenkin ihmiseen voisi rakastua, mut ei rakkaudenkaan takia kannata ihan suoraan alkaa päätä hakkaamaan seinään.