Hei kaikille
Tiedän että tämä S24 ei ole paras paikka kirjoitella vakavia asioita mutta yritetään.
Eli tilanne on siis tämä että kun elämä murenee niin että menee jo pohjastakin läpi niin sieltä ylös pääseminen alkaa tuntua mahdottomalta. Mummoni kuoli jalan nekroosiin vuoden 2014 alussa ja isäni kuoli syliini saman vuoden lopulla äkillisesti kun oltiin samana päivänä menossa sairaalaan. No siinä sitten niitä traumoja tuli lääkittyä ryyppäämällä kun se silloin tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Ei se ole mitään auttanut kun muistan tuon kuolinhetken vieläkin kun eilisen päivän.... No siinä sitten pari vuotta meni kunnes toinen mummoni kuoli vuonna 2017 bakteeriperäiseen tulehdukseen. Tuolloin en enään tuntenut edes surua joka todennäköisesti johtuu siitä että kyseinen mummoni oli se etäisempi jonka kanssa ei nuorempanakaan tullut paljoa oltua. No siinä samaisena vuonna vaihdoin työpaikkaakin pelkkiin viikonlopputöihin(2x12h tai 3x12h) ja elämä jatkui eteenpäin alkoholin käyttöä vähitellen vähentäen(paniikkikohtauksen takia) Tämän vuoden alussa alkoi jo elämä vähän kirkastua mutta nyt taas kaikki tuntuu romahtavan kun ainoa ystäväni eli koirallani todettiin tuossa viikonlopun aikana maksakirroosi joka ei ole parannettavissa. Nyt hän on lääkekuurilla kun vatsalaukkuun oli kertynyt paljon nestettä ja eilinen oli paha päivä kun pistohaava aukesi kun koira hyppäsi pois autosta. Nestettä siis poistettiin sunnuntaina että koiralla olisi parempi olla. Maanantaina on kontrollikäynti mutta tilanne on silti todella huono vaikka nyt nesteen vuoto on paljon vähentynyt eilisestä. Kun koirani steriloitiin aikoinaan niin jo se tuntui pahalta niin nyt en tiedä miten kestän kun koira lopetetaan- Ystäviä minulla ei ole kun kaikki ovat aikoinaan kääntäneet selkänsä ja nyt sitten menetän sen ainoankin ystäväni. Miten tälläisestä pitäisi päästä yli? kun noista edellisistä kuolemista on niin vähän aikaa? Ainoa positiivinen asia mitä tälle vuodelle on tulossa on serkkuni häät elokuussa. Itsekkin olisin naimisissa ja ehkä vähän onnellisempi jos sen aikainen tyttöystävä ei olisi jättänyt minua seuraavana päivänä kun olimme käyneet katsomassa nekroosikomplikaatioihin kuollutta mummoani viimeistä kertaa...…….
Kiitos lukemisesta ja kaikki neuvot olisi tarpeen. Jos tässä nyt käy niin kuin pelkään eli koira kuolee muutan ainakin vähäksi aikaa takaisin äitini luo
Tiedän että tämä S24 ei ole paras paikka kirjoitella vakavia asioita mutta yritetään.
Eli tilanne on siis tämä että kun elämä murenee niin että menee jo pohjastakin läpi niin sieltä ylös pääseminen alkaa tuntua mahdottomalta. Mummoni kuoli jalan nekroosiin vuoden 2014 alussa ja isäni kuoli syliini saman vuoden lopulla äkillisesti kun oltiin samana päivänä menossa sairaalaan. No siinä sitten niitä traumoja tuli lääkittyä ryyppäämällä kun se silloin tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Ei se ole mitään auttanut kun muistan tuon kuolinhetken vieläkin kun eilisen päivän.... No siinä sitten pari vuotta meni kunnes toinen mummoni kuoli vuonna 2017 bakteeriperäiseen tulehdukseen. Tuolloin en enään tuntenut edes surua joka todennäköisesti johtuu siitä että kyseinen mummoni oli se etäisempi jonka kanssa ei nuorempanakaan tullut paljoa oltua. No siinä samaisena vuonna vaihdoin työpaikkaakin pelkkiin viikonlopputöihin(2x12h tai 3x12h) ja elämä jatkui eteenpäin alkoholin käyttöä vähitellen vähentäen(paniikkikohtauksen takia) Tämän vuoden alussa alkoi jo elämä vähän kirkastua mutta nyt taas kaikki tuntuu romahtavan kun ainoa ystäväni eli koirallani todettiin tuossa viikonlopun aikana maksakirroosi joka ei ole parannettavissa. Nyt hän on lääkekuurilla kun vatsalaukkuun oli kertynyt paljon nestettä ja eilinen oli paha päivä kun pistohaava aukesi kun koira hyppäsi pois autosta. Nestettä siis poistettiin sunnuntaina että koiralla olisi parempi olla. Maanantaina on kontrollikäynti mutta tilanne on silti todella huono vaikka nyt nesteen vuoto on paljon vähentynyt eilisestä. Kun koirani steriloitiin aikoinaan niin jo se tuntui pahalta niin nyt en tiedä miten kestän kun koira lopetetaan- Ystäviä minulla ei ole kun kaikki ovat aikoinaan kääntäneet selkänsä ja nyt sitten menetän sen ainoankin ystäväni. Miten tälläisestä pitäisi päästä yli? kun noista edellisistä kuolemista on niin vähän aikaa? Ainoa positiivinen asia mitä tälle vuodelle on tulossa on serkkuni häät elokuussa. Itsekkin olisin naimisissa ja ehkä vähän onnellisempi jos sen aikainen tyttöystävä ei olisi jättänyt minua seuraavana päivänä kun olimme käyneet katsomassa nekroosikomplikaatioihin kuollutta mummoani viimeistä kertaa...…….
Kiitos lukemisesta ja kaikki neuvot olisi tarpeen. Jos tässä nyt käy niin kuin pelkään eli koira kuolee muutan ainakin vähäksi aikaa takaisin äitini luo
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tietysti kuoleman suru pitäisi käydä läpi jotenkin. Kun yrittää tukahduttaa sen alkoholin avulla niin prosessi vain pitkittyy. Terapiasta voisi olla apua ja videoista joilla kerrotaan mitä kuoleman jälkeen oikeastaan tapahtuu. Ainakin meediot uskovat kanavoivansa kuoleman jälkeen sieluja toisella puolen. Itse asiassa ne ovat hyvin liikuttavia tilaisuuksia ja hauskojakin, kannattaisi kokeilla, vaikkei ehkä kaikkea kannata uskoakaan.
Jos jos tässä vaiheessa ottaisit uuden, vaikkapa kulkukoiran josta kukaan ei välitä, niin sen kanssa touhutessa jäisi vähemmän aikaa ajatella toisen koiran kuolinkamppailua, ja olisi toinenkin jakamassa kanssasi kuoleman surun kokemista.
Toisten auttaminen auttaa aina itseäkin, näkee ainakin kiitollisia ihmisiä. Jos et muuta keksi niin lohduta vaikka netissä muita joilla on surua.
Aika säälittävää, kun trolli ei edes tajua välttää trollaamisen tyypillisiä tunnusmerkkejä saavuttaakseen edes pientä uskottavuutta. Psykan peruskurssin mukaisia tunnusmerkkejä. Miten voikaan olla kenelläkään tarve tällaiseen?
Mutta tämähän on niin lllliii-k-u-tttt-aaa-v-aaa niisk tarina kun koirakin kkkk-uoli. Eikö paatuneinkin liikutu tästä? Niisk niisk