Olen elänyt koko lapsuuteni ja nuoruuteni vanhoillislestadiolaisessa perheessä. Alakoulun ensimmäisinä vuosina uskontoni ei vaikuttanut juuri mitenkään kaverisuhteisiin ja muuhun elämään. Olen kuitenkin vähitellen alkanut miettimään enemmän ja enemmän sitä, miksi kuulun lahkoon, joka saa minut erottumaan selvästi "epäuskovaisista". Kuuntelen nykyisin musiikkia ja katson sarjoja, joiden tekemistä pidetään lahkossamme epäsuotavina. Muistan edelleen, kun rippikoulupappimme kertoi oppitunnilla urheilun katsomisenkin tietokoneen välityksellä olevan epäsuotavaa (perusteena mahdollinen viihteellisen musiikin kuuluminen), ja tätä monet muutkin riparilaiset ihmettelivät suuresti. Paikallisessa seurakunnassa meillä on todella tiivis yhteisö sekä nuorten että vanhempien ihmisten kesken. Kaikki eivät kuitenkaan ns. "kuulu joukkoon", sillä esimerkiksi nuorten illoissa on aina ne samat muutama suurikokoista porukkaa, johon minäkin haluaisin kuulua. Minulla on kaksi uskovaista kaveria, mutta tunnen silti oloni aika apeaksi ja olen jopa hieman katkera näille joukkoon kuuluville. Pyörin nykyään enemmän "epäuskoisten" kaverieni kanssa, koska tunnen oloni luonnollisemmaksi heidän seurassaan. En siis tunne enää uskoa omakohtaiseksi, mutta en ole vielä irrottautunut lahkon toiminnasta juuri sen takia, että pelkään sen aiheuttamia seurauksia. Elämäni tulisi muuttumaan vapautuneemmaksi, eikä minun tarvitsisi aina varoa sanojani/mielipiteitäni liittyen uskontoihin. Nuoruuden sanotaan olevan elämän parasta aikaa, mutta minulle se on ennemminkin taistelemista. En erityisesti tahdo päästä bilettämään muiden nuorten kanssa, mutta esimerkiksi seurustelun aloittaminen olisi moninkerroin helpompaa, jos en kuuluisi tähän lahkoon. Olen ollut koko elämäni ajan sama ystävällinen ja hiljainen poika, mutta ajattelisin eroamisen tekevän minusta positiivisemman ja sosiaalisemman tyypin.
Löytyiskö joltakin muulta samanlaisia kokemuksia tai neuvoja? Tää teksti oli varmaankin aika sekava, mutta ajattelin nyt kirjoittaa kaiken mitä tulee mieleen.
Löytyiskö joltakin muulta samanlaisia kokemuksia tai neuvoja? Tää teksti oli varmaankin aika sekava, mutta ajattelin nyt kirjoittaa kaiken mitä tulee mieleen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jos et koe itseäsi lestaksi, tee kaikille selväksi ettet ole yksi heistä. Vapauta itsesi siitä vankilasta.
Itsekin olen lesta-perheestä mutta itse en ole ikinä sydämessäni kuulunut heihin, en edes usko jumalaan enkä kirkkoon.
Harmi vain ettei minulla ollut rohkeutta irtautua siitä maailmasta aiemmin, parhaat nuoruusvuoteni lipuivat ohi.
voisit lähteä ahdistavasta lahkosta pois, itse olen huomannut että monet "maailman ihmiset" osaa elää järkevämmin, siis ihan järjellisesti/ moraalisesti hyvää elämää.
Eihän uskoa tarvitse jättää, vaikka seurakunta- lahkosta irrottautuu !
Ei todella Jeesuksesta Kristuksesta tarvitse luopua jos lähtee yhteisöstä jossa kokee ettei ole Jumalan lapsen vapautta.