Miniän tulisi olla juuri sellainen kun minulla on ollut 9 vuotta. Siis ihana ihminen, osaa ja viitsii laittaa ruokaa perheelleen, jopa joskus siivoaakin ja pitää lapsistaan hyvää huolta. Toisin sanoen, sellainen kuin naisen tuleekin olla.
Kiertelemme (silloin kun isoisä ja poikani jäävät lapsenvahdeiksi) yhdessä ostoksilla ja viihdymme ikäerosta huolimatta hyvin toistemme seurassa. Ja ennen kaikkea nauramme samoille asioille.
Kiertelemme (silloin kun isoisä ja poikani jäävät lapsenvahdeiksi) yhdessä ostoksilla ja viihdymme ikäerosta huolimatta hyvin toistemme seurassa. Ja ennen kaikkea nauramme samoille asioille.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ihanaa, että meitä on muitakin. Mun anoppi on tosi mukava. Hän on minua 25 -vuotta vanhempi, mutta hyvin synkkaa. Vaikka koemmekin joitakin vuosia sitten yhteisen suuren menetyksen. Minä menetin miehen ja hän pojan. Mutta ystävyytemme on säilynyt edelleenkin.
...mutta anoppi ei lainkaan? Mullakin oli mielestäni ihana anoppi. Juteltiin paljon ja pidettiin toistemme puolta.
KAIKKI muuttui, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Anoppi ilmoitti jo laitoksella, mitä kaikkea hän alkaa lapsemme kanssa tehdä ja nappasi lapsen siskoni sylistä sanoen, että "älä omi sitä". Ja sellaisena on homma jatkunut kohta kaksi vuotta. Lapsi napattiin vauvana sylistäni milloin vain, jopa sanottiin, että "pidä sä sitä kotonas sylissä, ei sun tarvi sitä täällä pitää!" Mitään minun kasvatusperiaatteitani ei kunnioiteta, imetyksen pitkästä kestosta vittuillaan... Nielin 10 kk sitä touhua, kunnes pinna paloi. Myöhemmin pyysin anteeksi suuttumistani, mutta sanoin seisovani sanomieni asioiden takana kuitenkin. Muutama viikko meni hyvin, mutta nykyään jatkuu taas sama vanha meininki. Ja kun yritän sanoa jostain, mulle vastataan "minä olen sinun miehesi äiti ja minulla on oikeus!"
Minne hävisi minun ihana anoppini???
...että tuollaiseksi on mennyt. Tottakai me mummut höperrymme pienten lasten edessä, mutta äiti on aina äiti ja me olemme olleet joskus ja nyt on teidän vuoronne. Ei mummulla voi olla oikeutta puuttua miten sinä lapsesi hoidat ja kasvatat. Ehkä anoppisi on huomannut olleensa huonompi äiti kuin sinä nyt ja yrittää erheitä parsiakseen omia sinun lapsesi. Pojan on ystävällisesti huomautettava anopille tämän käyttäytymisestä.
Toivon voimia sinulle...
Anoppisi pystyy käyttäytymään noin, koska hänen annetaan käyttäytyä noin.
Ja kuka käyttäytymisen voi muuttaa? Vastaus: miehesi! Se on miehesi, jonka pitäisi nyt lyödä nyrkkiä pöytään ja pistää anoppi aisoihin.
Miksi hän ei näin jo tee?
(....?)
Eiköhän anoppisi tarkoittanut pelkästään hyvää ottaessaan vauvan sylistäsi. Kyllä anoppi tietää, kuinka väsynyt voi olla ja halusi siksi antaa sinulle hetkosen hengähdysaikaa.
Samoin kaikki yhteiset tekemissunnitelmat, ei siinä sinua ole tarkoitus ohitaa, se on todellista mummin rakkautta. Käytä hyväksesi, täällä on vastakkaisia ketjuja pilivn pimein kun anoppi ei mitään auta.
Onko oma äitisi pois kuvioista vai miten hän tämän asian hoitaa?
Oletkohan liian herkkä ja pelkäät koko ajan arvostelua? Vitsit vitsinä, älä ota tosissasi leikinlaskua.
Meillä kävi samoiten kun esikoinen syntyi, lapsi vietiin käsistä kesken imetyksenkin koska lapsi on jo kuulemma kylläinen vaikka lapsi huusi lisää ruokaa.
Anoppi piti itseään lapseni äitinä ja sysi minua syrjään koko ajan sanoen, et sinä äidin sylissä tykkää olla, ei äiti sinua nyt halua,eikö äiti anna ruokaa ollenkaan, miten se äiti sinut oikein pukee anna kun mummi laittaa..
ja kahdestaan ollessa lapseni kanssa hän puhuu lapselle....ei äiti sinusta tykkää, sinä muutat meille asumaan ja minä rupean sinulle oikeaksi äidiksi.
Anoppi myös kielsi lastani sanomasta minua äidiksi, yritti opettaa puhuttelemaan minua nimelläni.
Nykyään anopilla ei ole meille mitään asiaa eikä myöskään lasteni lähelle.
Näistä jutuista huomaa että anoppi haluaa vaan olla mummo lapselle ja hänellä on oma tyylinsä. En usko että hän haluaa mitään pahaa sillä, tottakai se on niin ihanaa kun on pieniä lapsia ja niitä rakastaa niin kamalasti, ja silloin me anopit ollaan ehkä hieman ajattelemattomia.
Ja sitten joku ehdotti että anopin poika pannaan laittamaan hänet aloilleen, mitä ihmettä se tarkoittaa, eikö se joka kärsii anopin käytöksestä voi itse sanoa miten tuntee, vai pitääkö siinä olla välikäsiäkin.
Joten eikö tämä miniä voisi ihan yksinkertaisesti sanoa että äitinä haluaa olla ensinmmäisenä lapsen elämässä.
On se kummallista nykyään kun toisinaan on liikaa lapselle ja toisinaan liian vähän, mikähän olisi hyvä, luulen ettei mikään. Se vaan on niin että usein haetaan vikoja anopista että päästään eroon siitä. Mikä vaivaa nykyajan miniöitä, onko ne kateellisia lapsistaan, me anopitkin tykätään kovasti kun ollaan saatu pieni lapsenlapsi, ja sitten vaan tehdään väärin vaikka kuinka yrittää olla toisille mieliksi niin aina on valittamista.
Samaa ihmettelen, mikä nykyajan miniöitä oikein vaivaa?
Halutaan olla miehelle se, jonka jalkojen juurella tämä palvoo maata.
Halutaan olla lapselle se ainoa kaikkitietävä ja täydellinen ihminen.
Halutaan olla omille vanhemmille se maailman napa.
Parutaan jos ei anoppi muista merkkipäiviä, jos anoppi ei muista olla äänetön ja näkymätön tai kuuntele miniää niinkuin jumalan sanaa.
Voi hyvää päivää...onneksi oma rakas miniäni on aivan ihana ja täyspäinen ihminen, kuten oli rakas anoppinikin eläessään.
ninkö