Hei kaikki!
Mitä ihmettä tuo akateemisuus ihmisille tarkoittaa? Kirjaviisautta? Yhteiskunnallista pätevyyttä: rahaa ja vaikutusvaltaa? Minkälainen ominaisuus se on ihmisessä - hyvä vai huono? Miksi joidenkin mielestä se on haluttava? Mikä on sen vastakohta? Mitä mieltä Sinä olet?
Mä kun luulin, että sielunsiskoa/veljeä hakiessa tärkeintä on Sydämen Sivistys, eikä Opitun Tiedon määrä. Olenko minä väärässä... hassu palsta?
Tuli vaan mieleen noista muutamista naisten purkausviesteistä, joissa etsitään "omantasoistani" miestä... rakastuuko sitä lopulta toiseen ihmiseen, vai toisen ihmisen ominaisuuksiin?
Toivon mielipiteitä. Kiitoksia ajastanne. :)
Nuutti
Mitä ihmettä tuo akateemisuus ihmisille tarkoittaa? Kirjaviisautta? Yhteiskunnallista pätevyyttä: rahaa ja vaikutusvaltaa? Minkälainen ominaisuus se on ihmisessä - hyvä vai huono? Miksi joidenkin mielestä se on haluttava? Mikä on sen vastakohta? Mitä mieltä Sinä olet?
Mä kun luulin, että sielunsiskoa/veljeä hakiessa tärkeintä on Sydämen Sivistys, eikä Opitun Tiedon määrä. Olenko minä väärässä... hassu palsta?
Tuli vaan mieleen noista muutamista naisten purkausviesteistä, joissa etsitään "omantasoistani" miestä... rakastuuko sitä lopulta toiseen ihmiseen, vai toisen ihmisen ominaisuuksiin?
Toivon mielipiteitä. Kiitoksia ajastanne. :)
Nuutti
Vastaukset 18
Vanhimmat
Itselleni akateemisuus ei ole välttämättömyys, mutta huomaan vaan jotenkin löytäväni itseni akateemisten tai muuten koulutettujen miesten seurasta. Ja kaikki ystäväni ovat melko koulutettuja. Kai se on se samantyylisyys. Itse törmäsin jokin aika sitten mieheen, josta olisin ollut kiinnostunut. Ei halunnut puhua ammatistaan ja selvisi, että raksalla töissä. Häpesi työtään ja minusta tuntui todella pahalta, miehen pitäisi olla ylpeä siitä mitä sitten on. Yritin kannustaa, sillä esim. isäni on ns. tavallinen duunari.Ei siis mitään pahaa, mutta miksi jotkut häpeävät sitä?
Ekaksi.. mitä tarkoitat sanoessasi "olisit ollut kiinnostunut" mikset enää ole?
Oletko ajatellut et miltä se tuntuu jos saa osakseen ihmetystä ja "dissausta" siitä jos huomaa toisen ilmeestä hänen mielipiteensä ammatista ETENKIN jos se kyseinen mies on todella kiinnostunut susta. Ei se niin helppo paikka oo silloin kertoa... etenkin jos mies ei välttämättä pidä työstään ja haluaisi tehdä jotain muuta. Eri asia sitten miksi tekee raksatöitä mutta ku niitä syitä on niin monta.
Ei se oo häpeemistä... sitä vain et menettää toisen ihmisen jos sattuu oleen liikkeellä nainen jolla koulutustaustalla on merkitystä ja niitä ON paljon!
eli ymmärrän miestä täysin vaikka itseluottamus boosti tekisikin hänelle hyvää.
Varsinkin seuranhakuun liittyvissä asiayhteyksissä pyritään etukäteen rajaamaan ja määrittelemään ihmisiä, ajatellaan että koulutustaso kertoo jotain. Itsekin olen joskus katsonut jotain ilmoituksia, ja kiinnittänyt huomiota mieheen joka on 'akateemisen' joka 'tykkää soulista ja jazzista' , 'harrastaa sienestystä'. Vaihtoehtona peruskoulun käynyt, atleettinen formulafani? Olen ehkä ennakkoluuloinen, mutta ei kiitos.
Mutta. Totuus on ihmeellisempää. Tapasin ihanan miehen johon olen aivan rakastunut. Tiedän mitä hän tekee ja mikä on hänen elämänfilosofiansa - mutta en edes tiedä onko hän akateemine vai ei. Ei tullut puheeksi. Enkä välitä.
Akateemisuus tarkoittaa sitä että kykenee itsenäiseen tutkimustyöhön.
Eli ensin väitellään tohtoriksi ja sitten ollaan muutama vuosi post-doccina. :-)
Minäkin olen ihmetellyt miksi naiset hakevat akateemisia kun eivät sitä itsekään ole.
Mikä ihme tossa sana "Akateeminen" kiehtoo. Ihme kun nostetaan aika ajoin keskustelua tosta maagisesta "akateemisesta". Ei pitäisikkö sanoa, THE akateeminen.
Ihmisiä siinä missä amikset, jotkut siistejä jäbiä jotkut vähemmän. Ditto!
Mä en ole viittinyt pitkään aikaan tonkia dietti palstoja, koska ne on teennäistä paskaa täynnä :p
Jeh. Joskus tuntuu, että "the akateeminen" on joidenkin mielestä jollain tapaa Hienompi Ihminen, Ylempiarvoinen. Hän on omaksunut paljon tietoa kouluissaan, mutta mikä tärkeintä - hän haluaa tehdä todella näkyvän eron heihin, jotka eivät ole opiskelleet niin paljoa Tietoa.
Miksi?
Mä en oikeestaan välittäisi kuulla niitä letkautuksia joiltain "Maistereilta" tai "Ylemmän Korkeakoulututkinnon Suorittaneilta". Letkautuksia? No niitä ihmeellisiä perusteluja väitteilleen!
"Ethän sinä voi ymmärtää, kun et ole akateeminen"
Niinpä, en voikaan. Olisitko sinä ystävällinen ja perustelisit, kun kerran tiedät?
"No en perustele, koska et ymmärtäisi, koska et ole Akateeminen."
Rrrrriight.
Noju, mulle ei ole kovin tärkeä seikka tuo akateemisuus.
Joo, no tässä keskustelussa ei tainnut vielä olla yhtään akateemisen ihmisen kommenttia. Kerron, miksi etsin akateemista miestä. Oletan, että akateemisesta kumppanista saan älyllisesti tasavertaista seuraa todennäköisemmin kuin jostakusta amistyypistä. En myöskään oikein pidä todennäköisenä sitä, että hissikorjaajalla voisi olla samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin minulla. Arvostan älykkyyden lisäksi sivistyneisyyttä ja hyvää kirjallista ilmaisutaitoa. Jälleen todennäköisempää on, että nämä ominaisuudet löytyvät ennemmin humanistilta tai valtiotieteilijältä kuin hissikorjaajalta. Ei välttämättä, mutta todennäköisemmin. Eli eiköhän anneta kunkin valita kumppaninsa niillä kriteereillä, joita itse pitää tärkeinä. Tiedän, että turhautuisin tyhmän ja hidasälyisen ihmisen kanssa, joten en sellaista halua kumppanikseni. Näin yksinkertaista.
Minäkin arvostan naisessa älykkyyttä. Tunneälykkyys ei omien empiiristen kokemusteni mukaan valitettavasti aina korreloi opintoviikkojen määrän kanssa. Ihan yhtä hyvin voin rakastua lääkäriin kuin lähihoitajaan, vaikka todennäköisyysteoriat puoltaisivat rakastumista kauppatieteilijään. Elämä ei valitettavasti (aina) ole tilastotiedettä. Ei se kysy aikaa, paikkaa eikä tutkintoa,
kun tajunnan virrat todella kohtaavat.
En halua missään nimessä tuomita etsintätyyliäsi. Toivottavasti löydät oman ihmisesi omalla tyylilläsi!
...eli olen aivan samoilla linjoilla Kirsikan kanssa. Kaikki ovat mukana parisuhdebingossa mutta tiettyjä todennäköisyyksiä akateemisuuden ja ei-akateemisuuden suhteen on. Jonkun mielestä se saattaa liittyä tulotasoon, mutta minun (ja varmasti useimpien) mielestä kyse on kyllä ennemmin henkisestä yhteensopivuudesta.
Lähinnä akateemisia naisia olen tapaillut, mutta nyt kierrossa ei-akateeminen nainen. Katsotaan kuinka käy.
Joo, moni todella luulee, että akateemisuutta toivotaan paremman tulotason vuoksi. Ei pidä paikkaansa. Oma palkkani ei - ainakaan tällä hetkellä - ole kovin kummoinen enkä odota paksua tilipussia potentiaaliselta kumppaniltanikaan. Jos saisin valita, otanko koulutetun pienipalkkaisen vai kouluttamattoman hyväpalkkaisen miehen, niin valinta olisi ilman muuta ensimmäinen. Raha ei tee kenestäkään kiinnostavaa, ei todellakaan. Minulla on itselläni ihan kohtuuhyvä elintaso enkä etsi elättäjää. Sen sijaan etsin miestä, jolla on henkistä pääomaa. Se merkitsee.
Ei se johdu siitä akateemisuudesta, vaan sen koulutuksen tuomasta suuremmasta palkasta. Jos duunarit sais saman suuruista palkkaa, kuin akateemikot, niin tätä ongelmaa ei olisi olemassakaan.
joku tosissaan olla hauska? ei akateemisuus välttämättä tarkoita suurempaa palkkaa.
VINO HYMY
No tuskinpa palkasta on tosiaankaan kysymys. Nimenomaan henkisestä yhteensopivuudesta, kuten joku sanoi. Ja moni duunari tienaa nuorena aikuisena, esim. 20-35 ikävuoden välillä selvästi enemmän kuin korkeasti koulutettu ja pitkään opiskellut, joka joutuu ehkä maksamaan pitkään opintolainojansa tms. Pitää muistaa sekin, että akateemisia ihmisiä on paljon myös matalapalkka-aloilla ja tehtävissä, joista "ei tarvitse" maksaa ylisuurta liksaa.
Rahan perässä juoksevat naiset lienevät useammin jotain muuta kuin korkeasti koulutettuja.
No omasta puolestani voin sanoa, että akateemiset on näissä pariutumisasioissa täysin toivottomia tapauksia duunareihin verrattuna. Pääsyitä on ehkä ujous, asioiden liiallinen pohdiskelu ja sekava elämäntilanne (pitkittyneet opiskelut, pätkätyöt). Lisäksi monen akateemisen kaveripiirissä on niin "hienoa" väkeä, että pelätään kasvojen menetystä mokailun takia.
Olen itse ns. akateeminen ja vakavat naissuhteeni ovat aina olleet -nolla. Tunnen runsaasti erittäin kauniita, pitkälle opiskelleita naisia joilla ei kai koskaan ole ollut poikaystävää vaikka ikää on jo 30 ja risat. Omalla kohdallani työ ja opiskelu on vienyt koko tähän astisen elämäni, ja loppusiivu näyttää melko ankealta.
Sanoisin siis, että "akateemisuus" ei ole hyve, vaan ehkä molemminpuolinen turvasana, jolla viestitetään molemminpuolista epävarmuutta ja tietysti harrastuksia. Itse kyllä deittailisin mieluiten kaupan kassoja, jos ne ei juoksis pakoon.
Ekaksi tulee mieleen tylsä (ei rento) tyyppi, joka viljelee ympäriinsä hienoja termejä, hyvä toimeentulo (ehkä?). Ei osaa arvostaa duunareita vaikka ilman heitä olis tosi hädässä, peukalo keskellä kämmentä.
Yksi asia minkä olen pannut merkillä myös näissä akateemisissa ihmisissä, on se, että vaikka osa heistä pröystäilee isoilla tuloilla ja autoilla ym, mutta jos heidän asunnossaan sattuu tapahtumaan vaikka vesivahinko, niin sen remppalaskun käteen saatuaan aina alkaa se itku ja hammasten kiristys, missä se pröystäily silloin on???? Eikö niitä tuloja yhtäkkiä olekkaan? :D...
Isäni on yksityisyrittäjänä rakennusalalla ja näin sivusta suranneena olen pannut merkille tämmöisen asian!
Yritän välttää heitä!
Mua kanssa RAIVOSTUTTAA toi naisten viljelemä AKATEEMISUUS, joka &%¤vetin lauseessa. Se mitä sillä sanalla haetaan, voi olla täysin toista todellisuudessa.
Olen ollut yksissä akateemisen naisen kanssa reilut 25 vuotta. Mikä sitten akateemisissa naisissa viehättää? Varmaan eri asiat eri miehille, mutta jos kerron oman näkemykseni.
Yhteinen koulutustausta luo myös yhteistä käsitystä maailmasta ja siksi toista on helppo ymmärtää. Ja elämänkumppanini ymmärtää minua. Nauramme samoille vitseille.
Ulkonäkö on katoavaista eikä raha loppujen lopuksi ole tärkeää ainakaan kun sitä on tarpeeksi.
Kaipa tuo akateemisuus tarkoittaa ensijaisesti sitä, että kyseinen henkilö opiskelee tai on opiskellut yliopistossa, ja saa sieltä ns. maisterin paperit. Itse olen opiskellut pääasiassa humanistis-yhteiskunnallisia aineita, joten en odota pääseväni esimerkiksi samalle ansiotasolle kuin vaikkapa juristit tai lääkärit.
Minusta akateemisuus tarkoittaa mm. hyvää yleissivistystä. Uskoisin yliopisto-opiskelun luovan ns. akateemisille ihmisille yhteisen kokemuspiirin, johon liittyy mm. suhteellisen vapaa ajankäyttö ja tiettyjä tuttuja termejä kuten "opintoviikko", "seminaari", "luennot", "gradu", "proffat" jne.
Uskoisin, että koulutuksella on tiettyä vaikutusta ihan arkipäivän valintoihin hiukan samalla tavoin kuin vanhempien antamalla kotikasvatuksella ja kasvuympäristöllä. Tarkoitan siis sitä, että tottuuko kyseinen henkilö lukemaan vaikkapa Suomen Kuvalehteä enemmin kuin Seiskaa, tai katsooko hän tv:stä mielummin A-studion kuin Salatut elämät.
En väitä, että akateemisesti koulutetut ihmiset olisivat jotenkin parempia eivätkä he todellakaan muodosta mitään yhteistä "kastia", mutta kertoohan se ainakin jotain ihmisen tekemistä koulutusvalinnoista. Lienee vain luonnollista, että ihmiset viettävät aikaa omien opiskelukaveriensa kanssa, oli sitten kysymys lukiosta, ammattikorkeakoulusta, yliopistosta tai muusta oppilaitoksesta.