New Yorker - lehdessä uusi pitkä artikkeli, joka osoittaa että tietoisuus psyykenlääkkeisiin sisältyvistä ongelmista on nousemassa. Viime vuosikymmeninä ihmiset ovat alkaneet syömään enemmän psyykenlääkkeitä kuin koskaan ja yhä pitempiä aikoja. Yhdessä vaiheessa uusia lääkkeitä tuli myyntiin kuin sieniä sateella, mutta sittemmin tahti on laskenut. New Yorker lehti julkaisi Laura Delanon tarinan, joka käytti useita psyykenlääkkeitä päällekäin ja lopulta vieroittautui niistä ja kuvaa lääkkeistä tulleita ongelmia ja vieroitusoireita.
https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs
https://www.newyorker.com/magazine/2019/04/08/the-challenge-of-going-off-psychiatric-drugs
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kiitos kun tiedotit tästä artikkelista!
Tosin juttu minut ssri:n 'koekaniinina' teki jokseenkin epätoivoiseksi. Lopultakaan näistä lääkkeistä ei tiedetä! Kuinka voidaan lähteä tuollaisia tuosta vaan määräämään potilaalle, kuten itsellenikin jo 90-luvulla. Enkä saa lääkitystä lopetettua. Oikein on pirullinen juttu ja ihan kuin painostamalla lääkitys minulle aloitettiin, kun lekurit niin innoissaan uudesta "avusta".
Eipä tiedetä ei. Alunperin tuskin masennuslääkkeitä ajateltiin niin pitkäaikaiseen käyttöön kuin minkälaiseksi aika monilla niiden käyttö nykyään venyy ja länsimaissa esimerkiksi masennuslääkkeitä käytetään yhä pitempiä aikoja. Tuntuu, että pitkäaikaisen käytön tutkimus tehdään ihmisillä käytännössä, jolloin ihmiset on koekaniinina sen suhteen, mitä haittoja niistä pitkäaikaisessa käytössä sitten tulee. Sanotaan, että ne on turvallisia myös pitkäaikaisessa käytössä, mutta onko tämän väitteen tueksi riittävästi tutkimusdataa? Voiko pitkäaikaisesta käytöstä seurata jotain ongelmia tai miten käy tehon masennuksen hoidossa, mitäpä jos haitat onkin loppupeleissä hyötyjä suurempia... Kun haitat ei näy päällepäin, ne voi olla myös helppo kiistää tai todeta liittyvän vaikkapa mielenterveysongelmiin.
Lääkärit ovat monesti haltioituneita uusista lääkkeistä ja innokkaita määräämään näitä. Jälkikäteen kuva lääkkeistä voi piirtyä hieman erilaiseksi.
Monille ei ole mainittu lopetusvaikeuksista määräämishetkellä, ja potilas on joutunut ne käytännössä sitten toteamaan, ja tuskailemaan lopetusvaikeuksien kanssa. Monelle on sanottu ettei masennuslääkkeet aiheuta riippuvuutta, mutta toisaalta niihin silti näyttää kuuluvan lopetusvaikeuksia ja ikäviä lopetusoireita. Myöskään vieroituksesta ei ole juurikaan ollut kattavaa tutkimusdataa, ja uusia tutkimuksia putkahtelee kuten esimerkiksi tämä : https://www.nytimes.com/2019/03/05/health/depression-withdrawal-drugs.html Siinä lopetuksesta on muotoutunutkin hieman hankalampi homma ja oireista ikävämpiä, mitä yleisesti on annettu olettaa.
Ei kai kukaan lääkäri kuvittele, että masennus olisi ohimenevä ilmiö, kuten esim. päänsärky tms.
Masennus sekä muutkin mielenterveyden häiriöt ovat yleensä elinikäisiä. Terapia voi joskus auttaa, mutta senkin mahdollisuudet ovat usein mitättömät. Tietenkin on hyvä, että potilas puhuu jollekkin ihmiselle, eikä esimerkiksi seinille.
Kyllä psyykenlääkkeet yleensä tulevat elinikäiseen käyttöön, joten lopetusvaikeuksista lienee turha keskustella. Ja niillä harvoilla lopettajilla monet oireet kuuluvat itse sairauden uudelleen ilmenemiseen, ei lääkkeen lopettamiseen.
Se on sitä, kun (mielenterveys)lääkäri saa palkkansa siitä, kun se tekee jotakin. Psyyken ongelmien kohdalla varsinkin lääkärihän ei useinkaan tiedä, mikä ongelmana on. Sitten vaan määrätään lääkettä ja kirjoitetaan oireet käynnin aikarajoissa, jotta voidaan näyttää, että jotain on tehty. Seuraava lääkäri sitten lukee potilastiedoista, että mikä oire ja diagnoosi tällä henkilöllä on. Tämä voi olla väärinkin tai oire voi olla mennyt ohi tai ihminen oppinut pääsemään itse irti vaivasta. Mutta lääkettä kuitenkin voidaan tarjota, vaikka lääke voi vaikka aiheuttaa oireen. Sitten jos vielä itse valitat tai olet myöntyväinen, niin kierre on valmis. Tietysti tutkimuksista, jotka tukevat hyvin pitkää ja (lääke)intensiivistä hoitoa, ei ole pulaa, kun lääketehtaathan ovat näitten tutkimusten suurin sponsori.
itse en ymmärrä ihmisiä, jotka uskovat lääkäriin, ( reseptiin) "kuin hullu puuroon" !?
"ensimmäinen hulluus" onkin se että nielee kaikki mitä lääkäri määrää. . .