Hajalla, mitä tehdä? =(

Moikka!

Nyt parisuhdetta kymmenen vuotta takana ja avioliitossa vuodesta -12....

Alussa mulla oli unelmien mies, hyvän näköinen ja kaikki kunnossa.....

Mutasukkaisuus toki nosti päänsä heti alkutekijöissään, en välittänyt asiasta. koska rakastin niin kovasti, että luovuin kaikista kontakteista exiin ja kavereihin.... Nykyään en voi edes jutella kaverien kanssa..., oli ne sitten naisia tai miehiä... mieheni mielestä vaan haukun häntä tai petän.... Huoh...en ole koskaan pettänyt...viimeaikoina on kyllä alkanut kiinnostaa muutkin miehet ja se tuntuu väärältä...

Mieheni sairastaa ehkä masennusta, en tiedä kun ei voida puhua mistään ilman riitaa..., ja pari vuotta tätä paskaa jatkunut. Olen kehotaut lääkäriin, sillä kotona makaaminen ilman mitään vaikuttaa myös aika lailla kaikkiin tuloihimme....

Olen todella loppu hoitamaan kaikkia asioita, rahaa, töitä, kotia ja siihen päälle vielä omat opinnot... Päiväni usien venyvät vähintään 18 tuntisiksi.... Mies ei tee mitään ei kerää leluja, ei vie roskia, ei imuroi, ei kerta kaikkiaan yhtään mitään.... Mies nukkuu kaikki mun vapaat ja nukkuu kun olen hereillä....Harvat vapaa päivät alkaa jo aikaisin aamulla, jotta saan siivottua kodin... siinä kun olen 8-10 tuntia siivonnut mieskin usein viitsii herätä... keitän kahvit ja palvelen...

Herään usein jo neljältä töihin, tämä kombo polttaa ihan loppuun... neljan viiden tunnin yöunia....

Mun väsymys on yksi suurimmista riidan aiheista, koska mä nukahdan ja en vain jaksa harrastaa seksiä, vaikka niin haluisin...mä vaan nukahdan vaikka kuinka yrittäisin valvoa...

ooon nukkunutkin yksin kohta jo vuoden. läheisyyttä kaipaan enemmän kuin seksiä... nyt riitoja tuntuu olevan koko ajan.. mies kun valvoo herättää yöllä selvittelemään asioita ja unet jää entistä lyhyemmiksi..

Ja mä oon se paska... kuulemma kovinmuu mies ei katsoisi mun touhuja.... eli mitä siis teen... istun hiljaa kotona päivästä toiseen..., en jaksa kiinnostua miehen asioista ja en kuuntele/kuule.... en keskustele en tee sitä tai tätä... en huomaa miestä tarpeeksi ja ole läsnä... siis täysin paska ja olen omalla käytl´öksellä kuuöemma ajanut miehen tuohon tilaan kun oma vaimo edes huomaa tai välitä... on vaan hiljaa ja ei edes puhu, eikä kuuntele....

Tässä vaiheessa kirjoitusta alkoi itku, kyyneleet valuvat ja ajatus ei kulje.. mä oon vielä piptänyt itseäni epäitsekkäännä, mutta olen kuulemma kaikkea muuta.... Juu, lähdin kyllä toisen mmiehen mukaan iltaa viettämään, mutta ei edes halattu sinä aikana ja siitä tullut mitään kun oli puolison kanssa riita päällä, siis illan vietosta, märehdin vaan tätä paskaa koko illan...

mun oma mielenterveys kärsii... Suutun ja hermostun tosi pahasti kaikille kotona jos on sotkua, tai asiat ei suju niinkuin toivoisin... ja räjähdän päivä päivältä herkemmin ja ajatukset alkaa olemaan tosi negatiivisia... Mies käskee relata... ja ajatella omaa käytöstä... Tää vaikuttaa niin paljon mun omaan .

Nyt ollaan siinä pisteessä että ollaan menossa pariterapiaan, se on nyt ihan viimeinen oljenkorsi... puolen vuoden sisään on erottukin niin monesti etten edes osaa sanoa kuinka monesti... olen jo henkisesti luopunut kodista. Mies teki selväksi, että jos ero tulee hän saa kaiken... Ottakoon, en tarvitse mitään.


Voiko tätä enää edes pelastaa, pitäisikö lyödä peli poikki ja luovuttaa? Ero pelottaa... pelkään, että jääänkö yksin... en tarkoita ettenkö miestä saisi, vaan voinko enää löytää jotain todellista, jotain uniikkia, jonkun joka rakastais mua tälläisenä, tukisi ja auttaisi ja ketä itse rakastaisin...Haluan löytää jotain todellista, enkä mitään hupihupi kivaa...

ero tuntuu jotenkin niin helpolta ratkaisulta, lapset vain joka toinen viikko, oma asunto vain omat sotkut ja jos joku äärimmäisen tärkeä asia jää tekemättä en voisi kerätä ärsytystä kuin itseäni kohtaan =) Mun ajatus on tyhjästä valkoisesta kodista, nostan kädet ja huudan jee...

Ero onhelppo , mutta matka sitäkin avikeampi, entä kuinka vaikeaa pelastaa parisuhde?