Yhteinen aika & puhelut

Kysytkö tuota oikeesti tosissasi?
Meinaatko, että kaikki vapaa-aika pitäisi viettää puolison kanssa kaksisteen?

Ei meillä kumpikaan istu tuntikausia puhelimessa.
Puhelut kestää normaalisti about 5 minsaa, max 15 minsaa sillon kun kummilasten kanssa jutellaan.
Tottakai sitä nyt esim. omien vanhempien, sisarusten tai kavereiden kanssa saa puhua puhelimessa. Ei meillä kumpikaa ole niin kiinni toisessa että aikarajoja asetettaisiin tai laskettaisiin minuutteja mitä ollaan yhdessä. Tieteski jos meillä on vaikka esim. ruokailu kesken, niin kumpikin osaa sanoa puhelimeen, että sori me syödään just, jos ei oo kauhee kiire niin soitan sulle takaisinpäin tunnin sisällä tms..

Meillä yhteistä aikaa on töistä tultua kun tehdään ruokaa ja syödään. Sen jälkeen kumpikin menee omiin juttuihin, siis harrastuksiin ja minä jatko-opiskeluun. Käyn koululla kolmena tai neljänä iltana viikossa talvisin. Klo 21 jälkeen tavataan saman katon alla ja sen jälkeen ei puhelin ole käytössä, ei istuta tietsikalla eikä töllötetä telkkaria. Tosin tästä on vähän mun opiskelun takia tingitty, viimeksikin tein läksyjä klo yhteen saakka yöllä ennen kuin menin nukkumaan.

Lomat me vietetään yhdessä ja viikonloppuisin tehdään jotain kivaa, siis silloin kun ei olla jossain erikseen :).

Otan kantaa, vaikka asun miesystäväni kanssa erillään.

Elikkäs lähtisin siitä, ettei kaikki illat ja viikonloput ole pelkästään parisuhdeaikaa. Yhteiselossa saman katon alla mukaan mahtuu myös omaa aikaa, harrastusaikaa, kotityöaikaa yms. Puheluita voi puhua eri huoneessa, tai jos on vain yksi huone niin vaikka vessassa. Näin ei häiritse toista eikä itse tule häirityksi. En tarkoita, että jokainen puhelu pitäisi hoitaa toisessa huoneessa, jos puhelut pysyvät yhtään järjellisen pituisena eikä niitä ole paljon.

Kysymystäsi miettiessäni totesi itselläni olleen puhelutraumaattinen menneisyys siinä mielessä, että exäni hoiti liittomme viimeiset vuodet työasioita kotoa käsin. Heti aamusta alkaen alkoi pälätys ja kälätys "Hei, täällä matti meikä ärsyttävästä yrityksestä.....", vaikkakin toisessa huoneessa, mutta ääni tietysti kantautui makuuhuoneeseen ja kaikkialle, vaikkei meillä maailman pienin asunto ollutkaan.

On todella häiritsevää ja uuvuttavaa, jos joutuu pitkiä aikoja toistuvasti kuuntelemaan toisen puheluita, ihan mitä tahansa puheluita. Käy työstä. Pienessä asunnossa asia ottaisi ainakin minua päähän. Nykyinenkin miesystävä tekee puhelintyötä kotoa käsin. Kyseessä on aivan eri tyyppinen työ kuin exälläni. Kuitenkin jos hänellä on "tilanne päällä" asiakastapahtuman suhteen, hän vastaa puheluihin myös minun luotani viikonloppuisin. Vaikka se on aika poikkeuksellista, niin kyllä edelleen häiriinnyn enkä pysty keskittymään kunnolla edes tv-ohjelman seuraamiseen mikäli puhelu pitkittyy (yli 15 min.).

Itse puhun puhelimessa mahdollisimman vähän. Jos jostain kumman syystä jollain ystävällä on "tilanne päällä" miesystäväni ollessa paikanpäällä, menen puhumaan vaatehuoneeseen.

"Miten koette puhelut, jos toinen puhuu? (närkästyttekö, paheksutteko, hyväksyttekö, oletteko kärsimättömiä milloin puhelu päättyy ym.) "

Vastaanpa vielä kysymykseesi. Itse nykyisinkin vain ärsyynnyn. En siksi, että menisi kallisarvoista parisuhdeaikaa puhelun myötä hukkaan, vaan sen vuoksi, etten voi olla sillä aikaa rauhassa ja keskittyä omiin asioihin vaan olen pakotettu kuuntelemaan itselleni turhan päiväistä jorinaa.

Onhan tämä kysymys vain läppä? Vai pohtiiko joku oikeasti tällaista asiaa????
Tietenkin soittelemme kavereille tms silloin kun haluamme. Ja ei tulisi mieleenkään, että kummallekaan pitäisi siitä tulla huono omatunto tai närkästys. Täysin absurdi edes kysymyksenä. =D

Pitäisikö mielestäsi muka parisuhteessa keskittyä puolisoon klo 16-22 joka arkipäivä ja kaikki viikonloput???? Ihan järjetön juttu.

Mieheni tekee reissutöitä. Useimmilla viikoilla hän on poissa n. 3-4 yötä. Kun hän on reissussa, soitamme useimpinä päivinä, mutta emme aina. Tänään kun mieheni soitti, minulla oli niin hoppu päällä, että sovittiin että soitellaan huomenna.

Ja silloinkin kun hän ei ole työreissussa, niin onhan meillä lapset, koira joka pitää lenkittää 3 kertaa päivässä, työt, ystävät, ok-talon kotihommat, molempien harrastukset...

Meillä on ns. parisuhdeaikaa arkisin ehkä 2 iltana klo 21-22 ja viikonloppuisin välillä vähän enemmän. Mielestäni hyvinkin riittävästi.

Olemme tosi onnellisia, luotamme toisiimme ja elämä hymyilee.

Mullakin menee täysin ohi tämä aloitus.
Ei meillä kumpikaan luurissa kiinni roiku tuntikausia. Puhutaan kavereiden ja sukulaisten kanssa puhelimessa silloin kun niitä puheluita tulee tai on asiaa niin itse soitetaan heille päin.
On päiviä, jopa viikkoja, jolloin ei kukaan soita tai jos soittaa, niin puhelut ovat muutaman minuutin mittaisia. Joskus jos jollakin on ns. "tilanne" päällä, siis mummo/isä/äiti/joku on sairaana tai jotain niin saatetaan jutella pitkäänkin. Kaukaisempien kavereiden kanssa jutellaan harvemmin, mutta pidempään, niiden kanssa joita nähdään muutenkin puhutaan lyhyitä puheluita.
Riippuu ihan tilanteesta.

Ei meillä kumpikaan toimi toisen puhelinpoliisina eikä ole vieressä kyttäämässä kuinka pitkään toinen puhuu eikä edes sitä kenen kanssa joku puhuu. Ihan pyytämättä kerrotaan toisillemme mistä puhelussa oli kyse kun kaverit ovat kuitenkin aika paljon yhteisiä ja toisen sukulaisistakin tiedetään lähes kaikki puolin ja toisin. Hyvin avoimin kortein meillä eletään, ei ole kummallakaan salaisia keskustelukumppaneita.

Mitä tohon pariskunnan yhteiseen aikaan tulee, niin meillä on eri harrastukset, vietetään jopa lomia erikseen niiden takia, mutta ei se ole meidän parisuhdetta millään lailla haitannut.

Hei haloo!

Ettekö ole kuulleet Vastamelukuulokkeista ... ne vähentää ympäristön äänten pääsyä korvaan tuottamalla meluun nähden vastakkaisessa vaiheessa olevan äänen,

Ärsyttää ainoastaan työpuhelut, jotka voivat tulla lomalla, kun olemme yhdessä jossain, yöllä.
Myös sellaiset työpuhelut jotka pitkittyvät ja muuttuvat jaaritteluksi eli ei oikeaa asiaa.

.ap. Kiitos vastauksista. Ja kyllä, ikävä kyllä kysyin tosissani. Syystä että halusin mielipiteitä, kumpi meistä ajattelee ns. valtaväestön tavoin. Tilanne siis se, että mieheni sai jumalattoman skitsokohtauksen, kun puhuin 51 minuuttia naapurin kanssa, jolta oli veli kuollut 2 pv aiemmin ja joka halusi puhekaveria ja purkaa mieltänsä. Totesi jopa minulle puhelun aikana yhden asian jälkeen (kaiken surullisen keskellä, sivuuttaen vähän muutakin), että "kiitos, sait mut jopa nauramaan". Mieheni mielestä puhuin liian kauan, kuulemma 45 minuuttia vielä menettelee... ja kun hän ei tiedä milloin puhelu loppuu niin hän joutuu vain odottamaan ja odottamaan. Minä en välitä hänestä, kun annan aikaani muille. Kun meillä on niin vähän yhteistä aikaa iltaisin ja viikonloppuisin. Ja nyt naapuri varasti meidän yhteistä aikaa. Tämän hän meni jopa kertomaan naapurille suoraan. Hävytön... toiselta on 2 pv aiemmin kuollut veli! Kuten arvata saattaa, naapuri on miehelleni kuin punainen vaate. On ollut jo vuosia. Mieheni kuvittelee naapurin kyttäävän hänen menemisiään ja kotiin tulemisiaan ja soittavan minulle samantien. Kuvittelee siis. Todellisuuden kanssa tällä ei ole tekemistä. Tämän skitsokohtauksen jälkeen on minun tunteeni miestäni kohtaan ollut erittäin viileät. Myös siitä syystä, että hän ei ole sanallakaan ottanut puheeksi tunneryöppyään. Ei liioin pyytänyt anteeksi, kummaltakaan. Eihän hän toki ole tehnyt mitään väärää. Minä olen tehnyt väärin, kun olen puhunut niin pitkän puhelun. Naapuri on tehnyt väärin, kun on soittanut ja varastanut meidän yhteistä aikaa,... HUOH! Todella paskat fiilikset :(

Ei toisen vastaaminen tai viestittely haittaa. Mutta se kiukuttelu ja typerä käytös kun ei saa sitä mitä odottaa. Kun joudun joka kerta sanomaan ettei käyttäydy typerästi perhettään kohtaan. Se jos joku leikkii sen kanssa en voi estää. Näkee kyllä kuinka paha olo on joka kerta kun nähtävästi joku salainen ystävä sille viestittelee. Kysynyn toki kuka se oli ja mitä halusi. Ne kertomukset on yhtä tyhjän kanssa jos ei totuutta kerro. En voi tietää ellei kerrota. Toki kysyn aina käytöksen syytä. Kauan uskoin jutut mitä kertoi mutta huomasin jotain.... Ja alennuin sen puhelimen katsomiseen ja mitä löysinkään. Kun kysyin kuka se on kertoili siitä. Nyt kun saa noita vittuilu viestejään näkee sen kyllä mutta arvatkaa nyt joutuen puremaan hammasta ettei mun tarvitse kysyä tuosta "vittulijasta". Olen jopa sanonut jos sillä on toinen eron saa heti ja puolet valtakunnasta. Nyt se sitten epäilee minua että mulla on "salainen prinssi" no ei ole enkö kertoisi jos olisi. Toki saa viestitellä ja soitella kuten tahtoo mutta sitä vitutusta ei enään näytä perheelle. Olen sanonut jos eron haluaa ja näin kauan touhuaa typeränä niin kaiken saa kaksinkertaisena. Kyllä parisuhteessa on pystyttävä käyttämään puhelintaan ja kavereista huolehtien. Se taas mitä leikkii sen kanssa en voi tietää.

Mieheni on kohta kaksi tuntia puhunut puhelimessa työkaverinsa kanssa.Toistuu viikottain,olen asiasta sanonut, mutta ei hän kuulemma voi sille mitään kun toinen soittaa.Olemme molemmat vuorotöissä joten kun olemme samaan aikaan vapaalla kotona,odotan että annamme aikaamme myös pojallemme.Yhdessä.
Itselläni ei enää ole väliä mutta poika kyllä huomaa mitä tapahtuu.

Isäntä myy puhelimessa myrskysytkäreitä provisiopalkalla niin pakostikin kuulee päivittäin työpuheluita mutta ei ne ärsytä