Ajatuksiani

Täällä 1993 syntynyt mies Pohjois-Pohjanmaalta. Olen kokenut lähestulkoon aina yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ihan kaikkialla, eikä loppua tunnu näkyvän. Minulla on myös Asperger-diagnoosi. Kuntouttavassa työtoiminnassa olen käynyt viimeiset 6 vuotta. Parisuhdettakaan minulla ei ole koskaan ollut.

Omalla työtoimintapaikallani lähes kaikki muut ovat koulutukseltaan IT-alan insinöörejä, ja itse olen pelkästään datanomi tyydyttävin arvosanoin. Itsetuntoni kärsii pahasti siitä, että koen olevani siellä reilusti lahjakkaampien ja älykkäämpien ihmisten joukossa. Myöskin tästä syystä koen olevani täysin ulkopuolinen siellä. Itse en todennäköisesti voisi opiskella insinööriksi vaikka haluaisinkin, koska minulla on oppimisvaikeuksia. Tuntuu erittäin pahalta ajatella, että he voivat osallistua maailman kehittämiseen mutta minä taas en, tunnen erittäin suurta alemmuudentunnetta työkavereitani kohtaan. Asia mietityttää minua joka päivä. Oikeissa palkkatöissäkään en ole koskaan ollut, paitsi kesätöissä joskus 17-18 vuotiaana. Sen jälkeen olenkin ollut ainoastaan kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kesäisin harrastan ulkoilua, juoksua ja pyöräilyä. Talvisin hiihtelen. Vakioharrastuksiin kuuluu myös kitaransoitto. Muutenkin kuuntelen monentyyppistä musaa paljon. Myös koodausta opettelen silloin tällöin. Vapaa-ajallani näen ihmisiä hyvin harvoin, joten viikonloput ja arki-illat tuntuvat melkein aina yksinäisiltä.
Ilmoita


8 Vastausta

Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.


Oletko koskaan käynyt missään sellaisessa toiminnassa, jossa oikeasti opiskeltaisiin sosiaalisia taitoja ja sitä, miten sosiaalisiaa suhteita luodaan ja ylläpidetään? Assiutesi takia saatat tarvita tukea asiassa.

En kyllä näe mitään syytä sille, miksi et voisi osallistua maailman kehittämiseen. Jos se ei datanomina onnistu sinua tyydyttävällä tavalla, niin kokeile jotain muuta.
Ilmoita
Hei!

Luin tekstisi, ja jäin miettimään, oletko pystynyt keskustelemaan ajatuksistasi sen tahon kanssa, joka kuntouttavaa työtoimintaa sinulle on järjestänyt. Tai oletko mahdollisesti ajatellut kokeilevasi työtoimintaa jollain muulla alalla, ja sitä kautta vaikka opiskelemaan toista alaa, joka voisi sinua kiinnostaa.
Esimerkiksi pidät selvästi liikunnasta/urheilusta, niin voisiko siltä saralta löytyä mielekäs työtoiminta ja mahdollinen työura? Hyvä juttu sekin, että ylläpidät niitä taitoja, mitä olet hankkinut jo aiemmalla koulutuksellasi.
Ja muista, että me aina voimme vaikuttaa maailman kehittämiseen omilla senhetkisillä taidoilla ja asenteella, kaikille on paikkansa ja jokaisen panos on yhtä arvokas!

Kevätterveisin Api Lapinlahden Nettisaappaasta
Ilmoita
Tuntuu aivan hirveältä, että kaikki rauhalliset ja mukavat sinkkunaiset jotka tunnen ovat insinöörejä, mutta kaikki matalakoulutetut naiset taas ovat varattuja, mistähän mä voisin löytää itselleni sellaisen mukavan ja rauhallisen sinkkunaisen, joka olisi matalakoulutettu eikä varsinkaan olisi insinööri?
1 VASTAUS:
Jos ei ne mukavat ja rauhalliset inssi-naiset kelpaa sulle, niin mulle kelpaa.

Viddu sun kanssas :D
+Lisää kommentti
Kehitä muita taitoja. Onneksi aivot ovat jatkuvasti kehittyvät. Saattaa olla myös mahdollista kehittää oppimisvaikeutensa pois riippuen vaikeudesta ja sen vahvuudesta. Sosiaalisia taitoja voidaan oppia myös matkimalla. Jos sosiaaliset taidot ovat vaikeita, kannattaa mieluummin hakeutua muiden asperger-ihmisten seuraan. Tällaiset ihmiset ymmärtävät varmana paremmin sinua.

Miksi juuri insinööri on se arvostetuin? Maailmaa voidaan muuttaa myös muilla tavoin.
Ilmoita
Minun ihannenaiseni on seuraavanlainen: Matalakoulutettu, introvertti, rauhallinen, ei suurta kaveripiiriä, empaattinen, eli sellainen perus nörttinainen, mutta ei missään nimessä insinööri.

Terveisin AP.
Ilmoita
Mistähän helvetistä sekin johtuu, että matalakoulutetut naiset ovat varattuja, mutta kaikki tuntemani sinkkunaiset ovat insinöörejä, eli liian korkeastikoulutettuja mulle? Ovatko sinkkunaiset sitten älykkäämpiä ja lahjakkaampia kuin varatut naiset?

Terveisin AP.
Ilmoita
Onkohan se naisten kohdalla yleistäkin, että mitä vähemmän kavereita naisella on, sitä korkeampi hän on koulutukseltaan? Ja jos nainen on introvertti, sinkku eikä kaveripiiriäkään juuri ole, niin onko asia niin, että nainen on melko varmasti silloin korkeakoulutettu? Miten asia oikein on?

AP
Ilmoita

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Ajatuksiani

Täällä 1993 syntynyt mies Pohjois-Pohjanmaalta. Olen kokenut lähestulkoon aina yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta ihan kaikkialla, eikä loppua tunnu näkyvän. Minulla on myös Asperger-diagnoosi. Kuntouttavassa työtoiminnassa olen käynyt viimeiset 6 vuotta. Parisuhdettakaan minulla ei ole koskaan ollut.

Omalla työtoimintapaikallani lähes kaikki muut ovat koulutukseltaan IT-alan insinöörejä, ja itse olen pelkästään datanomi tyydyttävin arvosanoin. Itsetuntoni kärsii pahasti siitä, että koen olevani siellä reilusti lahjakkaampien ja älykkäämpien ihmisten joukossa. Myöskin tästä syystä koen olevani täysin ulkopuolinen siellä. Itse en todennäköisesti voisi opiskella insinööriksi vaikka haluaisinkin, koska minulla on oppimisvaikeuksia. Tuntuu erittäin pahalta ajatella, että he voivat osallistua maailman kehittämiseen mutta minä taas en, tunnen erittäin suurta alemmuudentunnetta työkavereitani kohtaan. Asia mietityttää minua joka päivä. Oikeissa palkkatöissäkään en ole koskaan ollut, paitsi kesätöissä joskus 17-18 vuotiaana. Sen jälkeen olenkin ollut ainoastaan kuntouttavassa työtoiminnassa.

Kesäisin harrastan ulkoilua, juoksua ja pyöräilyä. Talvisin hiihtelen. Vakioharrastuksiin kuuluu myös kitaransoitto. Muutenkin kuuntelen monentyyppistä musaa paljon. Myös koodausta opettelen silloin tällöin. Vapaa-ajallani näen ihmisiä hyvin harvoin, joten viikonloput ja arki-illat tuntuvat melkein aina yksinäisiltä.

5000 merkkiä jäljellä

Rekisteröidy, jos haluat käyttää nimimerkkiä.

Peruuta