Ihmettelin pitkään sitä miksi katsoit minua niin eri tavalla kuin kukaan nainen koskaan on katsonut. Olit minulle hyvä ja huomaavainen niin eri tavalla kuin kukaan muu nainen koskaan on ollut. Pitkään ajattelin että olet vain sellainen kaikille. Katsot kaikkia ihmisiä samoin ja hymyilet valloittavasti. Ei minun kannattanut siksi sen kummemmin välittää katseistasi tai hymyistäsi. Vuosia pärjäsin kanssasi siksi hyvin.
Sitten tapahtui jotain. Tarjosit minulle hetkeksi täyden huomiosi ja unohdin koko ympäröivän maailman. Osoitit että välitit jostain sellaisesta joka minulle oli tärkeää, vaikka tiesin ettei sinua kiinnosta oikeasti yhtään. Katsoit silmiini ja hymyilit niin että tunsin sinun näkevän suoraan lävitseni. Katseet olivat liian pitkiä, jotta niillä ei olisi ollut mitään merkitystä. Ajattelin että näet minussa jotain hyvää. Jotain sellaista mitä harva näkee. Sen ohikiitävän hetken tunsin olevani onnellinen. Ajattelin, että olen kohdannut erityisen ihmisen jolle myös minä olen erityinen.
Suunnaton pettymys ja suru valtasi mieleni kun huomasin, että et halunnutkaan ystävyyttäni. Ehdin antaa sinulle paikan sydämeeni ja nyt sydämeni on revitty rikki. En olisi halunnut muuta kuin olla ystäväsi. Eihän mikään muu olisi ollutkaan mahdollista. Tästä viisastuneena pidän sinut tästä lähtien kaukana. Vittu että muhun sattuu lujasti.
Sitten tapahtui jotain. Tarjosit minulle hetkeksi täyden huomiosi ja unohdin koko ympäröivän maailman. Osoitit että välitit jostain sellaisesta joka minulle oli tärkeää, vaikka tiesin ettei sinua kiinnosta oikeasti yhtään. Katsoit silmiini ja hymyilit niin että tunsin sinun näkevän suoraan lävitseni. Katseet olivat liian pitkiä, jotta niillä ei olisi ollut mitään merkitystä. Ajattelin että näet minussa jotain hyvää. Jotain sellaista mitä harva näkee. Sen ohikiitävän hetken tunsin olevani onnellinen. Ajattelin, että olen kohdannut erityisen ihmisen jolle myös minä olen erityinen.
Suunnaton pettymys ja suru valtasi mieleni kun huomasin, että et halunnutkaan ystävyyttäni. Ehdin antaa sinulle paikan sydämeeni ja nyt sydämeni on revitty rikki. En olisi halunnut muuta kuin olla ystäväsi. Eihän mikään muu olisi ollutkaan mahdollista. Tästä viisastuneena pidän sinut tästä lähtien kaukana. Vittu että muhun sattuu lujasti.
Vastaukset 10
Vanhimmat
KOska tää tapahtu. Jos se katseita luonut olisin minä korjaisin pahan väärinkäsityksen
Jos joku on saanut sinut tuntemaana itsesi erityiseksi, niin varmasti olet sitä hänelle ollut. Ei nuo tuntemukset tule tyhjästä.
Miten hän on osoittanut, ettei tahdo ystävyyttäsi? Sanonut niin?
Tuntuisi oudolta jos asiat kääntyisi noin ilman selitystä. Voisiko olla että hänelle ei riitä pelkkä ystävyys? Jokin väärinkäsitys tuossa nyt on oltava, tai sitten et kerro ihan kaikkea.
Jotakin tuttua tässä kirjoituksessa. Hänen katseensa samoin oli jotakin läpitunkevaa, riisuvaa, avointa, iloa pursuvaa ja niin intensiivistä.
Se on kuitenkin ollut lähes kaikki mitä hänestä on irronnut. Viestit ovat ristiriitaisia enkä tiedä mitä niistä uskoisi.
Ristiriitainen viestintä on varmasti hyvin tyyppillistä tilanteessa, jossa on ihastunut, eikä ole tietoa vastapuolen tunteista. Toisaalta tuntuu, että omat tuntemukset pitäisi salata, pelkää jäävänsä ihastuksestaan kiinni, ja taas toisaalta ei pysty sitä peittämään.
Entä jo jotakin tietoa on?
Minä hieman pelästyin. Katse oli niin pitkä ja ihmeellinen. Ympäröivä maailma vaan hävisi ja tuntui että näen sinut. Haluan sinua, mutta tiedän etten voi saada sinua koska olet naimisissa. Joudun kamppailemaan itseni kanssa ja yritän vältellä sinua parhaani mukaan. Ehkä tämä tilanne normalisoituu ja voimme olla ystäviä vielä joskus. Haluan sinulle pelkkää hyvää.
Jotkut ihmiset ovat tuollaisia. He tekevät niin ehkä tietämättään, jotain perusluonteessa. Sitten tavallinen tallaaja hurmaantuu ja luulee tuota normaalia käytöstä erityiseksi osoitukseksi jostain mikä on toiselle vain arkista kanssakäymistä. Itsekin tuohon kerran haksahtanut ja kertonut tunteistani pitkän sisäisen taistelun jälkeen. Huomannut kuitenkin ja pettynyt että tuolla ihmisellä jo onni muualla, ehkä siksi osaa olla sellainen kuin on. Menninkäisen on vaikea lähteä päivänsäteen matkaan. Siitä on tehty laulukin.
Alotus kuulostaa oudolta. Jos joku on ollut jollekin ystävällinen ja hyvä ja saanut tämän tuntemaan itsensä erityiseksi niin aika outoa ja ikävää tuommoinen käytös olisi.
Oliko sulla tänään jotain asiaa? Vai teitkö kaikkesi taas vältelläksesi? Pyysinkö "apua" jonkun suhteen?
Kuulostaa kans tutulta ja itse koetulta. Itse en uskaltanut heittäytyä virran vietäväksi ja tilanne äityi lopulta päinvastaiseksi. Oliko liikaa lopulta olettamuksia, kun puhuminen ei tuntunut luontevalta? Yllätyin monesti mielessäni, tuntui ihan kivalta parhaimmillaan, täytyy myöntää, mut oli myös seikkoja miksi olin varautuneempi. Jälkeenpäin ajatellut, et ehkä oli parempikin, et meni niinkuin meni?