Seurustelen ADHD miehen kanssa ja välillä on tuntuu että olen itse terapian tarpeessa. Olen rakastunut ja valmis tekemään töitä suhteen eteen, mutta välistä tuntuu ettei voimat riitä. Mies on kykenemätön ilmaisemaan tunteitaan, vaipuu omiin oloihinsa, ei huomioi ja tuntuu olevan itse liikenteellä asenteella 'ei keneenkään voi luottaa'Pahimmillaan minusta tuntuu että olen jatkuvasti laiminlyöty, tunteesiini ja tarpeisiini ei vastata, hän ei päästä minua lähelleen. Tai pitää ainakin tietyn etäisyyden. Mieheni on erittäin älykäs ja lahjakas, mutta tavallinen töissäkäynti tai arjen askareet eivät häneltä luonnistu. Yritän ymmärtää tätä diagnoosia ja miltä mahtaa tuntua kun koko elämää on varjostanut tunne omasta erilaisuudestaan. Kysyisin muilta ihmisiltä neuvoja parisuhteeseen jossa toisella on ADHD diagnoosi. Hakkaanko päätäni seinään ilman tulosta, vai voiko tämä mies joskus rakastaa ja luottaa minuun?
ADHD mies ja parisuhde
minime
4791
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Poikani on ADHD ja ollut onnellisesti avioliitossa yksitoista vuotta. Kaksi lasta hänellä. ADHD:lla on myös hyvät luonteen puolensa, huonoihin ei kannata jäädä tuijottamaan. Monasti "huonot" ominaisuudet ovat samanlaisia kuin ns. "normaaleilla", emmehän mekään ole täydellisiä.
Kannattaa ottaa selvää ADHD -yhdistyksistä, siis lisätä tietoutta, on myös saatavilla vertaistukea aikuisten ADHD- oireisille ja heidän omaisilleen.
En tunne kuin yhden adha-tapauksen, joten ei ehkä yhden perusteella pitäisi tuomita, mutta..
Ei kyllä ole mitään hyvää sanottavaa siitä tapauksesta. Hän saa raivokohtauksia, kaikkien pitää varoa sanojaan hänen seurassaan. Hän on entisen parhaan ystäväni mies, he ovat olleet yhdessä jo 5 vuotta. Pistin ystävyyden poikki kun en jaksanut sitä äijää enää, he elivätkin kuin mustalaiset, jatkuvasti rahahuolia ja asunnot lähti alta. Joten minä heitä jouduin auttelemaan koko ajan takaisin jaloilleen, kunnes lopulta kyllästyin, en ole mikään sosiaaliluukku josta haetaan rahaa!
Ainakin tämä adhd-tapaus oli kuin lapsi, käyttäytyi huonosti, eikä tyttöparka pääse hänestä eroonkaan kun uhkaa tappavansa itsensä.
Kumpikaan ei käy töissäkään kun kaikki pyörii vaan sairauden ja sossun luukun ympärillä.
Ehkä hän on ääritapaus ja niin paha siksi, kun ei suostu syömään lääkkeitään, mutta itse en moisten kanssa halua enää olla tekemisissä.
Kaikkea ei sentään voi ADHD:n tilille laittaa! Rälläämisen ja sossunluukulla käymisen osaavat toki muutkin kuin ADHD:t. Ja kyseinen työnvieroksunta ym. on tuomittavaa myös tämän oireyhtymän omaaville.
Ei todellakaan voi yleistää yhden tapauksen perusteella. Eikä ole mukavaa, että ihminen nähdään vain jonkin diagnoosin kautta. Eikä pelkästään sen vuoksi, että on tällaisen diagnoosin saanut, kannata suhdetta lopettaa... pelkästään. Ongelmiahan tulee "normaalien" parisuhteissakin.
ADHD:tä löytyy myös hyvinmenestyneiden ja jopa akateemisen loppututkinnon suorittaneista.
Toki myös vankilan kundeista iso osa saa ko. diagnoosin. Tyyppi, joka ei huolehdi asioistaan ja ahdistelee lähimmäisiään, ei ole sopiva kenenkään kumppaniksi tosiaan.
Moni kyllä sekoittaa psykopaatin, luonnehäiriön ja ADHD:n toisiinsa. Ne ovat eri asioita.
ja elän parisuhteessa. ADHD aiheuttaa omat rajoitteensa ja vaikeuttaa kyllä elämää mutten itse kuten ei kukaan muukaan tuntemani ADHD ole pelkästään sossun luukulla elävä narkkari ja pummi. Useimmat meistä syövät lääkkeensä kiltisti, käyvät töissä tai opiskelevat ja elävät suht normaalia elämää. Ei ADHD anna aihetta käyttäytyä kuin possu pellossa. Jopa ADHD:sta kärsivillä on / pitäisi olla kyky havaita omaa käytöstään ja pyrkiä muuttamaan sitä sen ollessa ei-suotuisaa. Kyllä minäkin saatan suuttua, jos joku häiritsee minua vaikka lukiessani ja sanoa pahastikin, mutta hillittömään raivokohtaukseen se ei oikeuta. Kuulostaisi, että kyseisellä ADHD-tapauksella on myös persoonallisuushäiriö eivätkä kaikki hänen vaivansa riipu ADHD:sta. "Meille" on yhteistä heikko keskittymiskyky, ylivilkkaus etc.