Ystäväni häpeää minua?

Minulla on ystävä jonka kanssa jaetaan ilot ja surut. Ystävyytemme on melko tuore, noin vuoden vanha, mutta ollaan tiiviisti yhteyksissä lähes päivittäin. Olemme käyneet raskasta aikaa yhdessä läpi omissa henkilökohtaisessa elämässä ja jaettu hyvin henkilökohtaisia asioita, jotka hitsanneet tyyppinä meitä yhteen. Meillä myös sama huumorintaju ja maha kippurassa myös naurettu. Ollaan aikuisia kolmekymppisiä.

Minua on alkanut mietityttämään asia että minusta tuntuu että hän häpeää minua. Hän ei halua koskaan laittaa julkisesti mitään päivityksiä someen missä minä olen mukana, eli merkata minua, en saa merkata häntä. Hän ei ole kertonut muille sukulaisille tai kavereille minusta. Tämä selvisi niin että hänen serkkunsa on yhteinen tuttumme ja kun mainitsin että voisin tälle serkulleen kertoa että ollaan menossa sinne tai sinne, niin ystäväni sanoi että en saa kertoa serkulleen, että missään nimessä tunnetaan. Että serkun kanssa ei jaa kuulema mitään henkilökohtaisia asioita. Olin myös lähettämässä hänelle lahjaa, niin en saanut lähettää sitä (asuu vanhemmillaan väliaikaisesti) koska kuulema joutuisi "selittelemään heille asioita ja keneltä lahja on".

Olen myös kertonut hänelle joskus että minusta tuntuu että hän häpeää minua, mutta hän aina selittelee asiat toisella tapaa. Omasta näkökulmastaan että henkilökohtaiset asiat ei kuulu muille ym. Muita kavereita hän kyllä somessa merkitsee julkaisuihin ym.

Ystävyytemme on muutenkin ollut aika yksipuolista, tai ollaan hyvin läheisesti jaettu asioita ja ollaan lähes päivittäin yhteydessä, mutta minä olen usein se joka noin 90% ottaa ensin yhteyttä, lähettelen hänelle syntymäpäivälahjoja, ystävänpäivä lahjoja, joulolahjankin lähetin, hän laittaa tekstarilla Onnittelut jos muistaa. syntymäpäivänäni onnitteli lopulta kun muistutin..

eikä koskaan ole muistanut millään lahjoilla. En tiedä onko sillä niin merkitystä mutta.. Kun kerran ajattelin että odotan hänen yhteydenottoa, niin siinä meni puoli kuukautta että otti yhteyttä minuun.
Olen ihan tavallinen tyyppi, ei mitään ulkoista tai sisäistä vinksallaan oloa minkä takia minua voisi hävetä.. Käyn töissä ja en käyttäydy sopimattomasti jo julkisen ammattini vuoksi. Mielestäni olen aika "Maija meikäläinen" tavallinen suomalainen.

Mitä mieltä olette? Tykkään ihmisenä hänestä niin paljon ja meillä on ollut niin hauskaa yhdessä, ja minulla ei ole muita ystäviä. En haluaisi luopua hänestä mutta selvästikään hän ei jotenkin koe ehkä minua niin tarpeellisena tai tärkeänä kun minä. Hänet.