Heippa te kaikki.
Onko mahdollista että suhde kestää sen että ollaan asutta yhdessä apaut vuoden ja nyt me suunnitellaan että muutetaan erilleen kun ei meidän yhdessä asumisesta tule mitään..
Onko se mahdollista että suhde onnistuu vielä sen jälkeen kun on eri osoitteet? Onko kenelläkään kokemuksia?
Pelottaa, että jos ei se kestäkään, kun rakkaus on silti niin valtavaa. Saman katon alla asuminen ei vain luonnistu kun pitää säätää ja tapella kokoajan..
Auttakaa mua..
Onko mahdollista että suhde kestää sen että ollaan asutta yhdessä apaut vuoden ja nyt me suunnitellaan että muutetaan erilleen kun ei meidän yhdessä asumisesta tule mitään..
Onko se mahdollista että suhde onnistuu vielä sen jälkeen kun on eri osoitteet? Onko kenelläkään kokemuksia?
Pelottaa, että jos ei se kestäkään, kun rakkaus on silti niin valtavaa. Saman katon alla asuminen ei vain luonnistu kun pitää säätää ja tapella kokoajan..
Auttakaa mua..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mulla ei valitettavasti ole kokemusta vastaavasta tilanteesta, mutta toivon että teillä erossa asuminen antaa tilaa ajatuksille sekä sille että voi otta etäisyyttä tilanteeseen sillä tavoin että avoin keskusteluyhteys syntyy, ja tilanteesta voisi jatkaa "uudelta pohjalta"!
voi luoja.. kiitos kannustamisesta. niin mäkin koko sydämestäni toivon..
Mä olen kanssa harkinnut, että ehdottaisin poikakaverille erilleen muuttamista. Me ollaan asuttu yhessä jo muutaman vuoden, mutta mä ainakin olen ruvennut kaipaamaan omaa tilaa ja aikaa itselleni. Olis kiva hoitaa vaan omaa taloutta, nyt kun joutuu hoitamaan miehenkin sotkut ja asiat. Sais ajatella vaan itteensä. Nyt mun mies on ollut kohta viikon reissussa kaverinsa kanssa ja mulla on ollut niin rentoo täällä yhteisessä kämpässä yksin.
Rakastan poikakaveriani ei siinä mitään, mutta meidän pitäisi vähän ottaa etäisyyttä toisiimme ja miettiä asioita, kun seksi tai oikeestaan mikään muukaan ei yhdessä asuessa suju...Jospa erillään olo muuttaisi tilanteen...
Ois kans kiva kuulla mielipiteitä jos joillain on erillään asuminen sitten onnistunut!
voin kertoa onnistuuko...Yhteisestä kodista olen nyt ylihuomenna muuttamassa pois.
Pidemmän aikaa meillä on mennyt todella huonosti. Tai no, mun mielestä kaikki oli pitkään todella hyvin, ihmetelin vain kundikaverini outoa käytöstä. Mutta ajatelin, et kyllä se tästä, yhdessä me selvitään, nyt on vain huono kausi...
Kuinka väärässä olinkaan. Paha olo vain paisui ja lopulta puhuimme. Tulimme siihen tulokseen, että hankin oman asunnon, jota minulla ei ollut vielä koskaan ollut.
Harmaata aikaa on nyt kestänyt pari kuukautta ja tällä viikolla on muutto.
Ajatukset junnaavat paikallaan, pelottaa, onko sitä yhteistä tulevaisuutta kuitenkaaan. Pelottaa, kun ei tiedä, mitä nyt tapahtuu. Loppuuko yhteydenpito hitaasti mutta varmasti vai josko se tästä vielä jatkuisi.
Aika sen vain näyttää. Itse kyllä rakastan, mutta ei se paljoa auta, jos toinen ei tiedä mitä tuntee.
Toivon, sydämeni pohjasta, että tämä ei olisi suhteemme loppu, vaan paremman alku.
Ainakin tämä on minulle jotain uutta, ja toivon, että kesään mennessä osaan suhtautua asiaan järkevämmin. Kunpa aika vain kuluisi ja olisi jo kevät.
Onneksi on valoisampaa, ihania ystäviä ja kundkaverikin, jollain tavalla.
Tällä pakkailen viimeisiä tavaroitani ja ihmettelen, itken, ja samalla odotan tulevaisuutta.
Kaikille mukavampaa kevään odotusta, ja voimia samaa läpikäyville.
Sen avulla jaksan himean paremmin, että tiedän, etei meidän suhde ainakaan yhdessä asuen juuri nyt parane...
Voimia ja auringon paistetta.
Sä olet todennäköisesti vielä niin kakara,
ettet kestä arjen tuomaa ankeutta.