Luuletteko te eronneet ihmiset oikeasti, että rakkaus on noin vain pois heitettävä? Avioliitto on lupaus ikuisesta. Kyllä eroja saa nykyään vähän liian helposti! Luvataanko toiselle muka mahdollisimman HELPPOA ELÄMÄÄ avioliittoa sopiessa? Ei. Luvataanko toiselle pitää rakastumisen hurmassa ikuisesti? Ei. Se on juttu niin että lopettakaa pikkuasioista valittaminen ja eläkää toisen ihmisen kanssa. Ei teillä varmaan vanhempien ja sisarusten kanssa riidoilta vältytty, miksi siis aviopuolison kanssa? Ja eikö toista voi opetella tuntee ennenkun naimisiin menee?
Mikä teitä vaivaa?!
It will be love forever
141943
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
vielä aika nuori :)
Kun elämässä ei koskaan ole mikään kovin varmaa eikä pysyvää. Ei edes rakkaus. Ihmiset muuttuvat.
Ei kai erossa kuitenkaan ole kyse siitä, että rakkaus heitettäisiin pois...erossa lienee yleensä kysymys siitä, ettei sitä rakkautta enää ole. Rakkaus ja avioliiton kestävyys on tahdon asia, mutta KAHDEN ihmisen tahdon asia.
Valuvirhe rahikaisessa. Siis meikäläisessä kait.
Ihmiset ovat kuin kiertotähdet taivaalla. Kukaan ei koskaan tiedä paikkaansa, siksi kohtaamiset eivät kestä ikuisuutta.
Rakkaus tuskin koskaan katoaa, muuttuu ehkä. Ihminen lienee pettyy siihen rakkauden muuttumiseen; huuma jää kauniina muistona mieleen..
Erehtyvä ihminen saattaa myös tehdä sellaisia virheitä, joita ei kauninkaan sydän jaksa kestää; kyseessä ei aina ole anteeksiantamattomuus.
Ei se aina ole yhteis-sopimus, lopettaa avioliitto. Joskus toinen vaan lähtee,ilman sen kummempia selityksiä. Siinä on aina se kolmas osapuoli joka tuollaisessa erossa on syynä.
Siinä sitten yleensä äiti jää lastensa kanssa jatkamaan elämää, kun isi vaihtoi perheensä onnettomiin!
Mitä järkeä olla yhdessä ja kituuttaa itteään jos ei saa hellyyttä osakseen ja jos mies on haluton? Naurakaa vaan,mutta meillä on sellanen juttu,että kissat vie yhteisen ajan ja mä en kauaa jaksa!Mä oon niin hemmetin täynnä niitä ja koht koko naimisissaoloa.Olinhan mä 2kk poissa vanhempien luona ja sillon kyllä olis annettu yhteistä aikaa mut ku menin vähä aika sitte takasi nii sitä ei enää paljon annettu ainakaan haluamallani tavalla.Ei kyllä pitäs luovuttaa helposti,mutta onhan tässä sitkeilty.Ainahan sitä voi luvata vaikka kuun taivaalta.
Sinä et kyllä tiedä pahasta maailmasta mitään, jos nuo asiat tuntuvat isoilta. Taidat tavoitella itsellesi ongelmatonta kiiltokuvaelämää naistenlehtien mallin mukaan. Sitä et tule koskaan saamaan.
Nykyään ihmiset ovat pinnallisia, heikkohermoisia ja kärsimättömiä. Lisäksi avioerosta ja toisen ihmisen hylkäämisestä on tullut muoti-ilmiö, joka osoittaa, että siihen syyllistyvä kehtaa äärimmäisen itsekkäästi asettaa omat, lyhytaikaiset tarpeensa ja himonsa pahimmassa tapauksessa useiden pienten lastensa hyvinvoinnin ja turvallisen kasvun edelle.
Avioero pitäisi tehdä mahdollisimman vaikeaksi ja siihen pitäisi liittää vähintään viiden vuoden karenssiaika, jolloin ei voi avioitua uudelleen. Hyvä olisi sekin, että voisi avioitua vain kerran. Sen jälkeen voisi elää vain avoliitossa.
"Se on juttu niin että lopettakaa pikkuasioista valittaminen ja eläkää toisen ihmisen kanssa."
Juuri näin. Ilmeisesti elämä on mennyt niin helpoksi, että pienet asiat tuntuvat suurilta.
Täytyy kuitenkin muistaa, että tämä palsta lienee tarkoitettu lähinnä avioeron kokeneille. Sattuneesta syystä täällä ei yleensä puhuta iloisista asioista ja perheonnesta. Kun luemme täältä ontuvia selityksiä puolison hylkäämiselle, muistakaamme, että nämä eivät edusta kaikkien suomalaisten mielipiteitä vaan että täällä ovat avioeroaan kehumassa ne, joilla on tarvetta selitellä ratkaisuaan.
Eli jos se aluksi niin ihana puoliso 20 vuoden liiton jälkeen alkaa muuttua väkivaltaiseksi ja alkoholi tulee kuvioon mukaan, niin kärsi ihminen kärsi, kun olet kerran naimisiin mennyt!!!!
Olen sitä mieltä, että ihmiset eroavat aivan liian helposti. Yhteisen onnen eteen ei jakseta tehdä töitä. MUTTA, väkivaltaisuus on kuitenkin mielestäni niin paha asia, että ero on aiheellinen. Hakattavana ei kenenkään pidä olla!!
sillä vuosikymmenien jälkeen vasta erosin.Pidin todella itseni syynä kun tukkaani riuhdottiin,potkittiin,syljettiin,leukaluutani väännettiin,ulos ajettiin ja suoraan sanottuna sain selkääni!
Ihminen saattaa muuttua niin paljon, että elämä hänen kanssaan käy aivan sietämättömäksi. Ei auta puhe, rakkaus eikä mikään.
Kunpa miehen Äiti ei puuttuisi liikaa poikansa elämään ja perheasioihin....
Joskus käy niin, että kaikista yrityksistä huolimatta rakkaus lopahtaa. Ottaa päähän tuollaiset hurskastelijat jotka jauhaa että rakkautta pitää vaalia ja luulee että ihminen joka on käynyt läpi avioeron ei ole tehnyt mitään liittonsa eteen. Hevonkukkua! Itse elin 14 vuotta suhteessa jossa kyllä yritystä riitti kylpyläviikonlopuista lemmenlomiin, kotitöitä tehtiin molemmat, jne. jne. kaikki maailman naistenlehdissä peräänkuulutettavat jutut. Tosiasia vain on, että kaksi ihmistä kasvoi kahteen eri suuntaan ja lopullinen väsymys tuli kun hartaasti toivottuja lapsiakaan ei yrityksistä huolimatta meille suotu. Niinpä päätimme lopettaa turhan hötkyilyn. Ilman riitoja ja suurta dramatiikkaa. Niin että kaikki kaltaisesi hurskastelijat jätän omaan arvoonsa. Jokainen eron läpikäynyt on varmasti sakkonsa maksanut, tavalla tai toisella...
Oli pakko erota että sain henkeni pitää. Viimeksi toista kertaa teholla maatessani "rakkaan" aviomieheni pahoinpitelyn jälkeen, päätin että nyt riittää, haluan elää vielä muutamia vuosia. Ai että erotaan helposti, salli minun nauraa...........
mutta joillekkin riittää eron syyksi melkein mikä tahansa olematon,vaikka hammastahnapurkin pusertaminen väärästä kohtaa.