Nykypäivänä ei enää juuri tällaista tilannetta taida olla? Tai jos on, on sillä taloudesta vastaavalla hyvät tulot. Mitä pitäisi tehdä, kun mies on jo monta vuotta ns. elänyt siivellä ja nainen on maksanut perheen elämän erittäin rajallisesta palkastaan?
Perheessä on myös useita harrastavia lapsia, joiden harrastuskuluja nainen pyrkii maksamaan mahdollisimman paljolla talkootyöllä. Melko epätasa-arvoinen tilanne, vai mitä?
Perheessä on myös useita harrastavia lapsia, joiden harrastuskuluja nainen pyrkii maksamaan mahdollisimman paljolla talkootyöllä. Melko epätasa-arvoinen tilanne, vai mitä?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mitä siinä nyt pitäisi tehdä?
Meidän perhe on alusta asti toiminut tuolla periaatteella. Ketään ei ole jurnuttanut, ja lapset ovat aikuistuneet onnistuneesti.
Vastaavaan on törmätty, avopuolisoni tekee pienellä palkalla duunii, minä olen kotona sairauden takia joten naiseni palkalla tulen suurimaksi osaksi toimeen. Kun naisella on "vitutus" päivä voi sanoo kärttyoisenä et miks vittu pitää minutkin vielä elättää eikä olla edes naimisissa. Naisella vaan unohtuu yksi juttu, kun hän oli nuori ja vastavalmistunut ja vain satunnaisesti työjaksoja ja päiviä minä elätin hänet palkallani enkä yhtään rutissut eikä naisenkaan elämä halvaksi tullu. Olen antanut naisen valita , joko erotaan tai sitten napinoitta yhdessa, kovin on halua mun kanssa olla. Yhteen asiaan mun sairaus ja päiväraha on johtanut, naisella hävis seksihalut eikä takas ole tullut.
No, ne seksihalut häviää naisella ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. Ei yksi mies jaksa naista loputtomiin innostaa.
Perheen+taloushan+jakautuu+sekä+tulo-,+että+kulutussektoriin.
Jaa, jokainen perhe on oma yksikkönsä ja elää niin kuin keskenään ovat sopineet.
Mitäpä se meille ulkopuolisille kuuluu.
Jos asia ei aloittajalle ole ok ja koet joutuvasti maksamaan liikaa/koet että parisuhteen toinen osapuoli elää sinun kustannuksellasi, niin mitäpä jos keskustelisit siitä puolisosi kanssa. Ei se tilanne täällä ruikuttamalla mihinkään muutu.
Vähän ihmettelen rutinaa siitä, että joudutte elämään erittäin rajallisilla tuloilla.
Jos et ole tyytyväinen palkkaasi/työhösi, emme me muut palstalaiset sitä voi muuttaa mihinkään suuntaan. Kyllä sinun itsesi on tormistauduttava ja hankittava parempi työ tai pyydettävä lisää liksaa nykyiseltä työnantajaltasi, jos tämän hetkinen summa ei ole riittävä korvaus työsuoritteestasi.
Olet tainnut vapaaehtoisesti suostua tuohon käytäntöön. (jos puhut itsestäsi)
Minusta jos ei ole tyytyväinen tilanteeseen niin keskustelkaan puolison kanssa. Minusta on ihan yhden tekevää kukan maksaa ja mitä jos se sopii pariskunnille itselleen. Jos ei niin silloin täytyy pysähtyä keskustelemaan tilanteestaan ja tehdä sellainen sopimus joka miellyttää kumpaakin.
Kun kumpikin tekee parhaansa parisuhteen ja perheen eteen, niin sen pitäisi riittää. Joskus se tekijän paras suoritus voi olla hyvin vähän jonkun toisen mielestä.
Kannattaa miettiä, miksi miehen suoritus yhteisen talouden eteen ei ole sinusta riittävän hyvä. Koet miehesi elävän sinun siivellä, miksi näin, tekeekö hän niin laiskuuttaan vai onko tilanne sellainen, ettei mies itse voi siihen oikeasti vaikuttaa.
Minä oli kotiäitinä monta vuotta. Mies kävi töissä, tienasi ja maksoi laskut. Minä hoidin kodin, lapset ja ruuat, muun muuassa. Oli itsestään selvää, että kun minä olin päivät kotona, vastasin kodinhoidosta ja siihen liittyvästä.
En kokenut, eikä miehenikään, että tilanne olisi ollut jotenkin epätasa-arvoinen; kumpikin hoiti oman tonttinsa, sen jota halusi ja osasi.
Mainitsemiesi asioiden lisäksi vaimoni hoiti perheemme kaiken maksuliikenteen koska hänellä oli siihen parempi mahdollisuus kuin minulla.
71/75
toisella voi olla noin kolminkertaiset tulot: ja jos toinen ostelee kuluttaa lähes kaiken arvatkaa kuka on maksumies yhteississä?
Eipä sitä rahaa ole mikään pakko antaa sellaiselle, joka ostelee ja kuluttaa lähes kaiken, vaan vaatia myös häneltä osuus vuokraan/ yhtiövastikkeeseen ja muihin kuluihin. Ei kannata antaa käyttää rahallisesti hyväkseen, vaikka olisi kolminkertaiset tulot.
Avoimuus edellyttää yhteistä käsitystä talouden hoidossa.
Kun se on niin elämä tuossa suhteessa on todella helppoa. Puolin ja toisin voi luottaa täysin kumppanin toimintaan ja ratkaisuihin.
En osaa kuvitella millaista elämä olisi ja olisi ollut epätasapainon vallitessa.
Minä olen vastannut valtaosasta perheemme tuloja. En ole koskaan "antanut" vaimolleni markkaakaan enkä centtiäkään koska kaikki varamme ja omaisuutemme on yhteistä, molempien vapaasti käytettävissä.
Emme kontrolloi toistemme rahan käyttöä eikä yllätyksiä ole tullut.
Ei tämän pitäisi olla kovin vaikeaa!