Kun ei ole ketään

Anonyymi

Mieheni jätti minut 15 vuoden ja kolmen lapsen jälkeen vuosi sitten. Pelkään, etten selviä erosta, koska olen panostanut koko elämäni perheelle, parisuhteelle, lapsille ja työssä käymiselle, jotta elintasomme pysyy hyvänä. Nyt on jäljellä vain tyhjyys. Kukaan aikuinen ei ole viikkoihin kysynyt minulta mitä kuuluu. Oma mokahan tämä on, kun luotin toiseen niin paljon, että annoin kaikkeni. Lapset tarvitsevat minua, kun ovat pieniä, eivät edes koulussa vielä, mutta oma olo on sellainen, että en jaksa sängystä nousta ylös. Mitä ihmettä teen?

5

89

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Päivä kerrallaan. Eka vuosi oli paha, toinen melkein pahempi. Nyt tämä kolmas tuntuu jo helpommalta. Minäkin panostin perheeseen kaiken. Vaan nytpä olen sitten sinkku. Onhan siinä hyviäkin puolia. Saa tehdä mitä huvittaa ja päättää perheen asiat. Olet vielä nuori, jos alle kouluikäisiä muksuja. Elämällä on vielä vaikka mitä tarjottavaa, kunhat keräilet ensin itsesi ja itsetuntosi kasaan.

    • Anonyymi

      Meitä samanlaisia miehiä on. Lepää vähän aikaa. Mieti valoisia puolia. Juttele vaikka netissä kokemuksistasi näin ja hae vertaistukea. Sitten pikkuhiljaa ulkoilemaan. Ja lapsiin tietty kannattaa panostaa. Siitä sitten miettimään, joko on valmis uuteen suhteeseen. Huonon kokemuksen jälkeen tulee parempia.

    • Anonyymi

      Löydät kyllä vielä uuden rakkauden.

    • Anonyymi

      "olen panostanut koko elämäni perheelle, parisuhteelle, lapsille ja työssä käymiselle"

      Tuo ei vetele pidemmän päälle. Uupuu. Sinun pitää panostaa itseesi, omaan hyvinvointiisi, niin että jaksat. Ei kukaan jaksa, jos panostaa vain muihin.

      Kyllä sinä selviät erosta. Luota itseesi. Hakeudu vaikka ammattiauttajan pakeille, liity eroryhmään. Nyt on aika selvittää kuka oikeasti olet, sinä itse. Koska lapset ovat pieniä, sinun on parasta myös etsiä luotettavia ihmisiä, jotka auttavat lastenhoidossa. Netissäkin on kuulemma kaikenlaisia äitiryhmiä.

    • Anonyymi

      En oikeastaan osaa lohduttaa. Huolehdin lapset, kodin ja sairastuneen vaimoni. Sitten hän piristyi sen verran että meni omille poluilleen. On kulunut jo 6v, enkä usko enää ikinä löytäväni rakkautta. Pari ihmissuhde räpellystä oli, mutta lapsieni olemassaolo oli vaikeaa naisille, vaikkakin olivat itse yh. Onneksi elämästä voi löytää paljon iloja ilman parisuhdettakin.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Rakastatko?

      Ala kertomaan se ja heti
      Ikävä
      89
      3402
    2. Mikä haluat olla kaivatullesi?

      1. Kaveri 2. Ystävä 3. Panokaveri 4.puoliso 5 jokin muu
      Ikävä
      103
      3076
    3. Kosiako meinasit?

      Voi sua rakas ❤️
      Ikävä
      53
      2282
    4. Sytyttikö hallin lapsi vai joku mielipuoli

      Onko tietoa? Toivon jälkimmäistä
      Vimpeli
      21
      1802
    5. Mietin että

      Onko tästä enää paluuta entiseen? Ainut asia joka päiviini toi taannoin iloa, oli meidän yhteinen hassuttelu ja huumorin
      Ikävä
      20
      1715
    6. Nyt rupeaa löytymään talonmiestä ja muuta sankaria hallipaloon

      Kyllä on naurettavia juttuja tuossa paikallislehdessä, että saa tosiaan nauraa niille..
      Vimpeli
      11
      1660
    7. Olisitpa rakkaimpani

      Kaipaan sinua. Ikävä sinun läsnäoloa ja kaikkea sinussa. Päivistä, jolloin nähdään tulee onnellisia päiviä. Sinun seuras
      Tunteet
      6
      1618
    8. Tajusin vaan...

      Että olen pelkkä kroonistunut mielisairas. Olen sairauspäissäni luullut itsestäni liikaa. Luulin, että olen vain korkein
      Ikävä
      22
      1478
    9. Aaamu on täällä taas!

      Hyvää ja rauhallista työpäivää rakkauteni. Kunpa vaan hymyilisit enemmän. Toivon, että joku kaunis päivä kanssani et vaa
      Ikävä
      13
      1401
    10. Noin ulkonäkö-jutut ei multa

      Nainen, koskaan en ole kirjoittanut siitä mitään ilkeää. Ei kuulu tapoihin
      Ikävä
      38
      1384
    Aihe